Vaskiskinkki

Vaskiskinkki
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Matelijat Reptilia
Lahko: Suomumatelijat Squamata
Alalahko: Scinciformata
Osalahko: Skinkkimäiset Scincomorpha
Heimo: Skinkit Scincidae
Alaheimo: Scincinae
Suku: Chalcides
Laji: chalcides
Kaksiosainen nimi

Chalcides chalcides
(Linnaeus, 1758)

Synonyymit
  • Chalcides lineatus Boulenger, 1889
  • Chalcides tridactylus Boulenger, 1891
  • Lygosoma chalcides De Rooij, 1915[2]
Vaskiskinkin levinneisyys.
Vaskiskinkin levinneisyys.
Alalajit
  • Chalcides chalcides chalcides (Linnaeus, 1758)
  • Chalcides chalcides vittatus (Leuckart, 1828)
Katso myös

  Vaskiskinkki Wikispeciesissä
  Vaskiskinkki Commonsissa

Vaskiskinkki[3] (Chalcides chalcides) on skinkkien heimoon kuuluva liskolaji. Sitä tavataan Italiasta ja Pohjois-Afrikasta. Lajille on ehdotettu uutta suomenkielistä nimeä idänkolmivarvasskinkki[4].

Vaskiskinkin ruumis on pitkänomainen ja käärmemäinen, väriltään metallinen. Ruumiissa on yleensä neljästä kuuteen tummaa juovaa. Sillä voi myös olla vaaleita raitoja kyljissä ja selässä, ja myös yksiväristä, kuviotonta muotoa esiintyy. Vaskiskinkin jalat ovat pienet ja surkastuneet, ja kussakin on kolme varvasta. Takaraajojen keskimmäinen varvas on muita pidempi.[5][6] Liskon pää on terävä mutta kuono tylppä. Vaskiskinkin ruumis voi olla 20 senttiä pitkä ja häntä 28-senttinen.[6]

Vaskiskinkkiä tavataan Manner-Italiassa Pon tulvatasangon eteläpuolella sekä Sisiliassa, Sardiniassa, Elbassa ja useilla pienemmillä saarilla. Lisäksi sitä esiintyy Koillis-Algeriassa, Pohjois-Tunisiassa ja Luoteis-Libyassa.[1][5] Manner-Italian ja Sisilian liskot ovat alalajia C. c. chalcides, kun taas Pohjois-Afrikan ja Sardinian yksilöt kuuluvat alalajiin C. c. vittatus.[1] Vaskiskinkin uskotaan tuodun Sardiniaan Pohjois-Afrikasta historiallisena aikana.[1][5] Laji elää aurinkoisilla ja tihekasvustoisilla alueilla,[1] usein lähellä ihmisasutusta.[6]

Vaskiskinkki syö hyönteisiä ja muita selkärangattomia.[6] Naaras synnyttää keskikesällä 3–13 elävää poikasta.[1][6]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f Jose Antonio Mateo Miras, Marc Cheylan, M. Saïd Nouira, Ulrich Joger, Paulo Sá-Sousa, Valentin Pérez-Mellado, Iñigo Martínez-Solano, Roberto Sindaco, Antonio Romano: Chalcides chalcides IUCN Red List of Threatened Species. Version 2018.1. 2009. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 14.8.2018. (englanniksi)
  2. ↑ Chalcides chalcides (Italian three-toed skink) BioLib.cz. Viitattu 14.8.2018. (englanniksi)
  3. ↑ Palmén, Ernst & Nurminen, Matti (toim.): Eläinten maailma, Otavan iso eläintietosanakirja. 4. Perhoskala–Suutari, s. 1708. Helsinki: Otava, 1975. ISBN 951-1-01817-5
  4. ↑ Terhivuo, J., Paasikunnas T. & Gustafsson, J.: Euroopan sammakkoeläinten ja matelijoiden suomalaiset nimet 2013. Matelijoiden ja sammakkoeläinten nimistötoimikunta - Luonnontieteellinen keskusmuseo - Suomen herpetologinen yhdistys ry - Korkeasaaren eläintarha. Viitattu 15.8.2018.
  5. ↑ a b c Speybroeck, Jeroen & Beukema, Wouter & Bobby, Bok & Voort, Jan Van Der: Field Guide to the Amphibians and Reptiles of Britain and Europe, s. 337–338. London: Bloomsbury, 2016. ISBN 978-1-4081-5459-5 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 14.8.2018. (englanniksi)
  6. ↑ a b c d e Gibson, Chris: Wild Animals, s. 159. London: Dorling Kindersley, 2010. ISBN 978-1-4053-4999-4 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 14.8.2018. (englanniksi)
Tämä matelijoihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.