Vatsalihasliikkeistä on olemassa useita erilaisia muunnelmia. Istumaannousuissa nostetaan alustasta alaselkä, mutta rutistuksissa pelkästään yläselkä. Rutistusten etu on siinä, että ne eristävät vatsalihakset, eivätkä rasita lonkankoukistajia.
Sekä istumaannousut että rutistukset rasittavat suoria vatsalihaksia, mutta tekemällä ne kiertäen saadaan rasitettua myös vinoja vatsalihaksia. Tämän lisäksi vinoja vatsalihaksia voi harjoittaa esimerkiksi sivutaivutuksilla. Haluttaessa kohdistaa rasitus suoran vatsalihaksen alaosaan, voidaan tehdä erilaisia jalkojennostoja.
Staattiset vatsalihaspidot kohdistuvat vatsalihasten syvimpiin osiin. Kun "syviä vatsalihaksia" harjoitetaan, saa vatsa enemmän ryhdikkyyttä, jolloin sen roikkuminen saattaa vähentyä. Eräs hyvä vatsalihaspito suoritetaan pysyttelemällä ikään kuin punnerrusasennossa: noustaan kyynärpäiden sekä varpaankärkien varaan niin, ettei mikään muu osa ruumiista kosketa lattiaa, ja yritetään pysyä asennossa mahdollisimman kauan.