Venäläinen chanson on musiikin genre, joka on neologistisesti nimetty ranskalaisen chansonin mukaan. Musiikillisesti tyylin on juuret ovat 1800-luvun romansseissa. Sen esimuotoa ovat laulaneet maaorjat ja tsaarinajan poliittiset vangit. Se on kehittynyt Neuvostoliiton pakkotyöleireillä. Hruštšovin suojasään aikana vapautetut miljoonat pakkotyövangit levittivät musiikkia tehokkaasti koko Neuvostoliiton alueelle. Neuvostojärjestelmä ei kuitenkaan hyväksynyt vankien musiikkia, ja sitä esitettiin vain yksityistilaisuuksissa ja jaeltiin maanalaisesti kaseteilla. Sanoitukset käsittelevät usein romantisoivasti vankiloita ja rikollisia. Tyyli tunnetaan myös nimellä ”blatnaja pesnja” (ven. ”блатная песня”), joka tarkoittaa lauluja rikollisista (”varkaan laulu”). Sitä on usein verrattu gangsta rapiin. Se on myös samaan tapaan vedonnut huomattavasti varsinaista rikollista alamaailmaa suurempaan yleisöön.[1]
Tunnettuja esiintyjiä ovat Arkadi Severnyi (ven. Аркадий Северный), Mihail Krug (ven. Михаил Круг), Bulat Okudžava (ven. Булат Шалвович Окуджава), Vladimir Vysotski (ven. Влади́мир Высо́цкий) ja Mihail Šufutinski (ven. Михаи́л Шуфути́нский)