Verenjano
| Verenjano | |
|---|---|
| The Hunger | |
 |
|
| Ohjaaja | Tony Scott |
| Käsikirjoittaja |
Whitley Streiber (alkuperäinen) Ivan Davis |
| Tuottaja | Richard Shepherd |
| Säveltäjä |
Denny Jaeger Michel Rubini |
| Kuvaaja | Stephen Goldblatt |
| Leikkaaja | Pamela Power |
| Pääosat |
Catherine Deneuve David Bowie Susan Sarandon Cliff De Young |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Yhdistynyt kuningaskunta |
| Tuotantoyhtiö | Metro-Goldwyn-Mayer |
| Levittäjä |
Metro-Goldwyn-Mayer Netflix |
| Ensi-ilta | 1983 |
| Kesto | 100 min |
| Alkuperäiskieli | englanti |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Verenjano (The Hunger) on vuonna 1983 ensi-iltansa saanut englanninkielinen kauhuelokuva. Sen on ohjannut Tony Scott, ja pääosissa ovat Susan Sarandon, Catherine Deneuve ja David Bowie.
Ohjaaja Tony Scottia kiinnostavien elokuvaprojektien joukossa oli filmatisointi Anne Ricen romaanista Veren vangit (Interview with the Vampire). MGM-elokuvayhtiö halusi kuitenkin tehdä toisen vampyyrielokuvan, Verenjanon (The Hunger, 1983), eikä Scott saanut yhtiötä vakuutettua Veren vangit -elokuvan kannattavuudesta. Niinpä hän suostui ohjaamaan Verenjanon. Scott päätti laittaa tähän kaikki ne visuaaliset ideansa, joita hän oli kehitellyt Veren vangit -elokuvaa varten. Vuonna 1982 alkoivat Verenjanon kuvaukset.
Elokuvan pääosissa ovat David Bowie ja Catherine Deneuve manhattanilaisina rikkaina vampyyreina, jotka etsivät parannusta Bowien hahmon nopealle ikääntymiselle. Elokuvaa pidettiin visuaalisesti upeana, mutta kriitikot tyrmäsivät sen ja katsojaluvut olivat huonot. Verenjano on sittemmin saavuttanut kulttisuosiota. Tony Scott sai seuraavan ohjaustyönsä vasta kaksi ja puoli vuotta myöhemmin.
Arvioita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Video-oppaassa vuodelta 1994 Kari Salminen kutsuu elokuvaa ylenpalttisten irtokuvien sarjaksi, jossa tarina jää taustalle. Hän antaa Verenjanolle kolme tähteä viidestä, mikä vastaa sanallista arviota ”hyvä”.[1] VideoHound’s Golden Movie Retriever sanoo elokuvan muistuttavan unissakävelyä ja antaa sille kaksi tähteä neljästä.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Romano, Bello (toim.): Video-opas 95, Yli 8500 elokuvaa, 2000 uutuutta. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19839-0
- ↑ The Hunger[vanhentunut linkki], VideoHound’s Golden Movie Retriever. Gale, 2008. Haettu 15.11.2016 palvelusta HighBeam Research (vaatii tilauksen).