Vesijuoksu

Vesijuoksun harrastajia

Vesijuoksu on kuntoilumuoto, jossa kuntoilija liikkuu kelluen vesialtaassa juoksuliikettä muistuttavilla käsien ja jalkojen liikkeillä.^[1] Apuna vesijuoksussa käytetään nostetta luovaa vesivyötä, jonka kuntoilija pukee vyötärölleen. Tavoitteena on edetä hitaasti vedessä juoksuliikkein, koskettamatta kuitenkaan altaan pohjaa.

Vesijuoksussa veden luoma vastus mahdollistaa lihasten rasittamisen tavalla, jossa kehon paino ei lastaudu nivelille, eikä kehoon kohdistu samanlaisia iskuja kuin esimerkiksi juostessa. Tämä tekee vesijuoksusta erityisesti tuki- ja liikuntaelinvammoista toipuville sopivan liikuntamuodon.^[1]

Yleistä

Vesijuoksua voi harrastaa uimahalleissa mutta myös luonnonvesissä. Vedessä ollaan hartioita myöten ja liikutaan juosten tai kävellen. Pinnalla pysymisessä ja pystyasennossa liikkumisessa auttaa vyötärölle sidottava vesivyö. Vesivyö ei kuitenkaan kannattele pelastusliivin lailla, joten uimataidoton tarvitsee valvontaa. Vesivyön lisäksi voidaan käyttää nilkoissa vastusvälineitä, käsissä vesihanskoja ja jaloissa vesikenkiä.

Vesijuoksu on tehokasta liikuntaa, sillä vesi on tuhat kertaa tiheämpää kuin ilma. Vesijuoksu polttaa rasvaa ja kiinteyttää tehokkaasti. Laji lisää suosiotaan huimasti koko ajan. Kelluttava vesivyö antaa kuntoilijalle paljon lisätoimintamahdollisuuksia. Syvässä vedessä tehtävien liikevaihtoehtojen määrä kasvaa. Vesijuoksu tarjoaa uuden liikkumistavan vedessä niille, joille perinteinen uinti ei syystä tai toisesta sovi. Vesivyö kantaa vedessä niin, että liikkua voi pystyasennossa tai perinteisissä uintiasennoissa. Vesijuoksu soveltuu erityisesti alaraajojen nivelkivuista kärsiville, niska- ja selkäkipuja poteville, ylipainoisille, vammaisille, pitkäaikaissairaille, ikääntyneille ja lapsille, avantouimareiden kesäharjoitteluun, monenlaisille kuntoutujille sekä urheilijoille peruskuntoharjoitteluun ja korvaavaan harjoitteluun. Useimmiten vesijuoksu sopii uintia paremmin niska- ja hartiaseudun jännityksen vaivaamille, koska monet eivät hallitse oikeita uintitekniikoita.^[2]

Vesijuoksu luonnonvesissä

Esimerkiksi Suomessa vesijuoksua voi harrastaa ympärivuotisesti laajan uimahalliverkoston vuoksi. Joissakin uimahalleissa ja kylpylöissä on omia osastoja tai aikoja vesijuoksijoille.

Suomen erityispiirteenä ovat kuitenkin vaihtelevat vuodenajat, jolloin vesijuoksun harrastaminen luonnonvesissä on erityisen haastavaa. Luonnonvesissä vesijuoksua harrastavan on otettava huomioon myös seuraavaa^[2]:

• Talvisin luonnonvedet saattavat olla jäässä, joten vesijuoksuun tarvitaan avantoa. Avantovesi on merkittävästi kylmempää kuin uimahallin vesi.
• Kesäinen auringonpaiste voi altistaa vesijuoksijan ihosyövälle.
• Silmiin saattaa tulla ultraviolettisäteilyn aiheuttamia haittoja.
• Ukonilmalla saattaa joutua salaman iskemäksi.
• Mikäli tulee kylmää, saattaa nopeuden kiihdyttäminen auttaa metaboliaa pitämään ruumiinlämmön lähempänä normaalia.
• Kovalla tuulella saattaa olla vaikeaa päästä eteenpäin. Tämä johtuu sekä aallokon korkeudesta että tunteesta kasvoilla. Yleisesti ottaen 10 metriä sekunnissa puhaltava tuuli on jo liian kova lajille.
• Aloittelijalle saattaa olla apua turvamiehestä tai turvaveneestä. Niistä ei kuitenkaan ole apua, elleivät henkilöt ole ensiaputaitoisia. Aloittelijan olisikin syytä pysyä rantavesissä. Tämä koskee myös lapsia.
• Niin sanottu suonenveto eli alaraajaan iskevä kramppi on mahdollinen niin uimarilla kuin vesijuoksijallakin. Vesijuoksuvyö kannattaa pinnalla suonenvedosta huolimattakin, joten hätääntymisestä on vain haittaa.
• Moottoriveneliikenne ei välttämättä ota huomioon vesijuoksijaa edes hassuista hatuista ja antenneista huolimatta.
• Laivaväylille ei pidä lähteä vesijuoksemaan, vaikka mukana olisi turvavenekin.
• Viinanjuonti ennen vesijuoksua on haitallista, vaikka se saattaakin lisätä rohkeutta ja lämmöntunnetta. Moni on hukkunut juuri alkoholin vaikutuksen alaisena.
• Verenpaine nousee sympaattisen hermoston vaikutuksesta mentäessä kuumasta saunasta kylmään veteen. Pitkällä tähtäyksellä verenpainepotilas saattaa kuitenkin hyötyä vesijuoksusta.
• Muutkin sairaudet saattavat rajoittaa vesijuoksun harrastamista, mainittakoon hoitamaton epilepsia. Sairauskohtauksen voi saada ensi kerran vedessäkin.
• Virtaavat vedet voivat viedä vesijuoksijan arvaamattomaan paikkaan.
• Petokalat hyökkäävät vesijuoksijoiden kimppuun vain harvoin, mutta esimerkiksi lonkeroiset vesikasvit voivat yllättää.

Välineet

Hyvän vesivyön kriteerit

Suomalaisen Vesiliikuntainstituutin selvityksen mukaan vesivyön tärkeimmät ominaisuudet toimivuuden kannalta ovat turvallisuus, kestävyys, istuvuus ja nostevaikutus. Väärin muotoiltu vesivyö aiheuttaa epäergonomista jännitystä, eikä vesijuoksija voi tehdä liikkeitä rennosti. Olennaista toimivalle vesivyölle on oikein sijoittuva hydrodynaaminen nostepiste.

Eri ihmiset arvostavat vesivyössäkin eri asioita: ulkonäkö, hinta, kestävyys, pakkaus, saatavuus, tunnettuus, istuvuus, toimivuus ja niin edelleen. Eri vesivöillä voi olla myös eri käyttötarkoituksia. Esimerkiksi uimaan opetteleville lapsille on vyötärökellukkeita, joiden tarkoitus on rohkaista heitä menemään lasten altaasta syvään altaaseen. Näitäkin vesivöitä voi käyttää vesijuoksussa, mutta niitä ei ole suunniteltu siihen.

Koska vesivöiden hinnat vaihtelevat paljon, niissä on myös laadullisia eroja. Turvallinen vesivyö ei rikkoonnu kesken syvän veden harjoittelun. Harvoissa vesivöissä on todettu niin huonoa kellukemateriaalia, että se voisi hajota kesken vesijuoksun. Se sijaan lukoissa on ollut joissakin malleissa ongelmia. Vaikka vesivyö olisi kuinka turvallinen, ei se ole kuitenkaan turvaväline. Vesivyöllä ei voi esimerkiksi veneessä korvata pelastusliiviä.

Umpisoluinen solumuovi on kestävämpää kellukemateriaalia kuin avosoluinen. Ristiinsilloitus valmistusmenetelmänä lisää vyön kestävyyttä. Kestävän vesivyön lukot ovat kestäviä, ja vyön kellukemateriaali ei haperru uimahallien kloorivedessä eikä luonnonvesiolosuhteissa.

Vesivyön valinta

Vesivyötä valitessa merkitystä ei niinkään ole vesijuoksijan painolla vaan nosteella. Ongelmana vain on se, että ihmiset tietävät painonsa mutta eivät nostettaan tai tilavuuttaan, josta nosteen voisi laskea. Kelluvuudeltaan sopiva vesivyö on kuitenkin helppo löytää suurimmalle osalle ihmisiä. Ongelmia aiheuttavat sellaiset vesivyöt, jotka on muotoiltu väärin vesijuoksua ajatellen, tai sellaiset urheilijat, jotka tahtovat upota useimpia vesivöitä kokeillessaan. Toimivassa vesivyössä nostepiste ja vesijuoksijan painopiste ovat samalla pystysuoralla akselilla.

Sopivaa vesivyötä vesijuoksuun ei voi arvioida muualla kuin vedessä. Suurin osa vesivöistä toimii suhteellisen hyvin, mutta lopullisen varmuuden vesivyön kelluttavuudesta saa vasta, kun kokeilee sitä vedessä. Monissa uimahalleissa on mahdollisuus testata erilaisia vesivöitä. Kaupasta omaa vyötä hankkiessa sitä pitäisi voida kokeilla vyötärölle, jotta voisi sen istuvuuden vedessä voisi arvioida edes suurin piirtein.

Esimerkiksi urheilijat tarvitsevat huomattavasti isomman kellukemassan kuin vähemmän liikkuvat eläkeläiset. Kehon painolla ei ole merkitystä vesivyön valinnassa vaan kehon koostumuksella. Eri kudosmassojen suhde toisiinsa ratkaisee kehomme nosteen ja myös tarvittavan vesivyön massan suuruuden.

Vesivyön käyttö ja hoito

Oikein kiinnitetty vesivyö on vyötärön kapeimmalla kohdalla tai vatsan alapuolella ruumiinrakenteesta riippuen eikä se saa puristaa niin, että sattuu tai ahdistaa. Liian löysällä oleva vesivyö nousee kainaloihin.

Kloorivedessä käytön jälkeen vesivyö pitäisi huuhdella ja sitten kuivattaa. Säilytys tapahtuu kuivassa ja ilmavassa paikassa, ei esimerkiksi muovipussissa auringossa. Vyötä ei saisi mielellään taittaa.

Suomi Vesijuoksee -kampanja

Suomessa järjestettiin kesällä 2010 valtakunnallisesti huomattava kansalaisten terveyden ja hyvinvoinnin lisäämiseen tähtäävä hanke: Suomi Vesijuoksee 2010. Tämä hanke ei ollut kilpailua vaan hyväntahtoista ja iloista liikkumista Suomen kauniissa luonnonvesissä. Vesijuoksua luonnonvesissä kutsutaan myös järvihölkäksi ja maisemavesijuoksuksi. Suomen luonnonvesissä ovat ihanteelliset olosuhteet vesijuoksun harrastamiseen kesäisin. Uimahallien pitäessä kesälomaa voi aloittaa hölkkäämisen järvissä. Maisemavesijuoksua voi harrastaa niin yksin kuin ryhmässäkin. Monet tahot ovat järjestäneet kesävesijuoksuryhmiä Suomi Vesijuoksee -kampanjan puitteissa. Kampanjan on tarkoitus jatkaa toimintaansa myös tulevina vuosina.

Kilpailutoiminta

Lajissa kilpaillaan nykyisin jopa MM-tasolla. Ensimmäiset kolme maailmanmestaruuskilpailua pidettiin Petäjäveden kunnassa Suomessa. Maailmanmestaruuskilpailut siirtävät Ikaalisten kuntaan 2007. Lajin kaksinkertainen maailmanmestarijoukkue on Turun NMKY (Joel Lahtinen, Samuli Sällinen, Jussi Virtanen), ja se pitää myös hallussaan lajin maailmanennätystä 03.54,2 3x50 metrin matkalla. Ennätys on vuodelta 2005.

Suonenjoen mansikkakarnevaalien yhteydessä on myös vuosittain Mansikkavesijuoksu, jossa kilpaillaan pilke silmäkulmassa. Tässä kilpailussa paras päähine palkitaan.

Lähteet

• ^[2]

Viitteet

1. Jake Shelley: Aquajogging: how, when and why to try it the Guardian. 11.5.2016. Viitattu 27.6.2022. (englanniksi)
2. Eevaliisa Anttila: Vesijuoksijan käsikirja. Helsinki: Edita Prima, 2005. ISBN 951-37-4322-5

Aiheesta muualla

• Suomalainen Vesiliikuntainstituutti
• Suomi Vesijuoksee -kampanja (Arkistoitu – Internet Archive)