Vestaalimittari
| Vestaalimittari | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Perhoset Lepidoptera |
| Alalahko: | Glossata |
| Osalahko: | Erilaissuoniset Heteroneura |
| Yläheimo: | Mittarimaiset Geometroidea |
| Heimo: | Mittarit Geometridae |
| Alaheimo: | Lehtimittarit Sterrhinae |
| Suku: | Rhodometra |
| Laji: | sacraria |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
Vestaalimittari (Rhodometra sacraria) on lehtimittareihin kuuluva perhoslaji.
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vestaalimittari on pienehkö laji, jonka keskimääräinen siipien kärkiväli on 22–28 millimetriä. Lajin tunnistaa helposti etusiiven kärjestä takaviistoon kulkevasta punaisesta-ruosteenruskeasta viirusta. Lajista tunnetaan myös tummempia värimuotoja, jotka ilmeisesti ovat syntyneet kotelovaiheen poikkeavan lämpötilan seurauksena.[1][2]
Levinneisyys ja lentoaika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vestaalimittari on levinnyt laajalle, aina Kanariansaarilta Intiaan ja Mongoliaan asti. Etelässä levinneisyysalue ulottuu pitkälle Afrikkaan. Vestaalimittari on Pohjois-Euroopassa vaeltajaperhonen, jolla on vuodessa useita sukupolvia varsinaisella levinneisyysalueellaan. Niiden lentoaika ulottuu keväästä syksyyn. Pohjois-Euroopassa lajia on tavattu yleensä lounaistuulien tuomana syys-lokakuussa. Vestaalimittari on levinnyt Tanskaan 1980-luvulla. Myös Ruotsista ja Virosta on yksittäisiä havaintoja.[1] Laji on tavattu Suomessa kerran, Hattulan Lepaalla vuonna 2003.[3]
Elinympäristö ja elintavat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Laji elää monipuolisissa elinympäristöissä. Se on aktiivinen pääasiassa öisin, mutta yksilöt lähtevät häirittynä lentoon helposti myös päivällä.[2]
Ravintokasvi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Toukan ravintokasveja ovat pihatatar ja muut tatarten suvun kasvit sekä erilaiset hierakat.[1][2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kauri Mikkola, Ilkka Jalas & Osmo Peltonen: Suomen perhoset - Mittarit 1. Tampere: Suomen Perhostutkijain Seura, 1985. ISBN 951-99620-7-7
- Bernard Skinner: Colour Identification Guide to Moths of the British Isles. Hong Kong: Viking, 1984. ISBN 0-670-80354-5