Viattomat (vuoden 1961 elokuva)
| Viattomat | |
|---|---|
| Whistle Down the Wind | |
 |
|
| Ohjaaja | Bryan Forbes |
| Käsikirjoittaja | |
| Perustuu | Mary Haley Bellin romaaniin |
| Tuottaja | Richard Attenborough |
| Säveltäjä | Malcolm Arnold |
| Kuvaaja | Arthur Ibbetson |
| Leikkaaja | Max Benedict |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Yhdistynyt kuningaskunta |
| Tuotantoyhtiö |
|
| Levittäjä |
General Film Distributors Netflix |
| Ensi-ilta | 1961 |
| Kesto | 98 minuuttia |
| Alkuperäiskieli | englanti |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Viattomat (Whistle Down the Wind) on vuonna 1961 ensi-iltansa saanut brittiläinen koko perheen draamaelokuva, jonka on ohjannut Bryan Forbes. Käsikirjoituksen ovat laatineet Keith Waterhouse ja Willis Hall. Se perustuu romaaniin, jonka on kirjoittanut Mary Hayley Bell. Elokuvan pääosissa näyttelevät aikansa suosittu lapsitähti, kirjailijan tytär Hayley Mills sekä Alan Bates, Bernard Lee ja Norman Bird.[1]
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kolme maatilalla elävää lasta löytävät heinäladosta piileskelemästä partaisen, itsekseen mutisevan miehen, jonka he väärinkäsityksen myötä uskovat olevan Jeesus. Todellisuudessa mies on vaimonsa surmannut vankikarkuri. Lapset alkavat huolehtia miehestä ja kertovat rakastavansa tätä. Vähitellen miehen oma mieli muuttuu lasten hyvyyden ansiosta ja hän päättää antautua poliiseille.[1]
Rooleissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Hayley Mills | … | Kathy Bostock |
| Bernard Lee | … | herra Bostock, lasten isä |
| Alan Bates | … | mies ladossa |
| Diane Holgate | … | Nan Bostock |
| Alan Barnes | … | Charles Bostock |
| Norman Bird | … | Eddie |
| Diane Clare | … | pyhäkoulun opettaja |
| Patricia Heneghan | … | Pelastusarmeijan nuori nainen |
| John Arnatt | … | komisario Teesdale |
| Elsie Wagstaff | … | Dorothy-täti |
| Hamilton Dyce | … | kirkkoherra |
| Howard Douglas | … | eläinlääkäri |
| Ronald Hines | … | P.C. Thurstow |
| Gerald Sim | … | konstaapeli Wilcox |
Tuotanto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Näyttelijä John Millsin vaimo Mary Hayley Bell käytti vuonna 1957 julkaistun romaaninsa kolmen lapsen esikuvina pariskunnan omia lapsia, joista vanhin, tuolloin ehkä maailman suosituin lapsinäyttelijä Hayley Mills päätyi myös elokuvan keskeiseen esikoistyttären rooliin. Asiaa auttoi sekin, että elokuvan tuottaja Richard Attenborough kuului perheen tuttavapiiriin. Lapsikolmikon nuorimmaista esittämään löytyi kuvauspaikan läheisestä kylästä kuusivuotias Alan Barnes.[2]
Romaanin tapahtumat on sijoitettu Englannin eteläiseen Sussexin kreivikuntaan, mutta tuottaja Attenborough halusi elokuvaan pohjoisempaa ja karumpaa ilmettä, joten elokuvaa päädyttiin kuvaamaan Lancashiren pohjoisosiin.[2]
Vastaanotto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Viattomat sai Bafta-palkintoehdokkuudet parhaan elokuvan, parhaan brittielokuvan ja parhaan brittikäsikirjoituksen sarjoissa. Lisäksi nuori Hayley Mills oli ehdolla parhaan naispääosan Bafta-palkintoon.[3]
Elokuva sai Suomessa ensi-iltansa kevättalvella 1962. Helsingin Sanomien Paula Talaskivi piti Viattomia taitavana yhdistelmänä arkisia tapahtumia ja niistä syntyviä tehoavia, jännittäviä ja liikuttaviakin aineksia, jotka nousevat lentoon paitsi hyvien roolisuoritusten, myös erityisen ilmeikkään kuvaustyylin ansiosta.[1]
Vuonna 2005 Britannian elokuvainstituutti otti Viattomat mukaan listalleen 50 elokuvaa jotka kannattaisi nähdä ennen kuin täyttää 14.[4][5]
Musikaaliversio
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Andrew Lloyd Webber on säveltänyt romaanin ja elokuvan pohjalta musikaalin Whistle Down the Wind, joka sai ensi-iltansa Washington D.C.:n National Theatressa joulukuussa 1996. Sen libreton on kirjoittanut Patricia Knop ja laulujen sanat Jim Steinman.[6]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Viikon filmejä. Helsingin Sanomat, 18.3.1962, s. 18. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ a b Angelini, Sergio: Whistle Down The Wind (1961) BFI Screen Online. Viitattu 10.2.2023.
- ↑ Haku 'Whistle Down the Wind' awards.bafta.org. Viitattu 10.2.2023.
- ↑ Debate produces list of films that children should see, British Film Institute. Arkistoitu Internet Archiveen 25.10.2009.
- ↑ Top films, British Film Institute. Arkistoitu Internet Archiveen 25.10.2009.
- ↑ Rose, Lloyd: Tuneless 'Whistle'. The Washington Post, 13.12.1996. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 10.2.2023.