Victor Zilberman | |
---|---|
Victor Zilberman vuonna 1969 |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 20. syyskuuta 1947 Bukarest |
Kansalaisuus | Romania |
Nyrkkeilijä | |
Pituus | 178 cm |
Painoluokka | keskisarja (67 kg) |
Mitalit | |||
---|---|---|---|
Maa: Romania | |||
Miesten nyrkkeily | |||
Olympialaiset | |||
Pronssia | Montreal 1976 | 67 kg | |
EM-kilpailut | |||
Hopeaa | Bukarest 1969 | 67 kg | |
Hopeaa | Katowice 1975 | 67 kg |
Victor Zilberman (s. 20. syyskuuta 1947 Bukarest, Romania) on romanialainen nyrkkeilijä, joka Kanadaan siirryttyään on toiminut valmentajana. Hän saavutti nyrkkeilyurallaan olympiapronssia vuonna 1976 ja kaksi EM-hopeaa. Hän haki Montrealin olympialaisten jälkeen turvapaikkaa Kanadasta, jossa hän on asunut sen jälkeen ja kouluttautunut painivalmentajaksi.
Juniorivuotenaan (U19) Zilberman voitti hopeaa kevyessä keskisarjassa (alle 63,5 kg) itäblokin junioreiden mestaruuskilpailuissa, niin sanotussa olympiatoivoissa Berliinissä.[1] Vuosina 1968-1975 hän oli Romanian keskisarjan (alle 67 kg) mestari.[2]
Vuonna 1968 Zilberman osallistui olympialaisiin Mexico Cityssä, mutta voitettuaan Ghanan ja Puerto Ricon edustajat hän putosi puolivälierissä Kamerunin Joseph Bessalalle keskeytyksellä 3. erässä.[3] Seuraavana vuonna hän voitti hopeamitalin Balkanin mestaruuskilpailuissa hävittyään loppuottelussa Turkin Celal Sandalille. Zilberman oli samana vuonna mukana Bukarestin EM-kotikisoissa. Hän eteni kahdella voitolla neljännesvälieriin, jossa voitti Itä-Saksan Manfred Wolken ja välierissä Bulgarian Ivan Kiriakovin, mutta hävisi loppuottelussa länsi-saksalaiselle Günther Meierille. Tuloksena siis EM-hopeamitali.[4]
Vuoden 1971 EM-kisoissa Zilberman hävisi puolivälierissä lopulliselle kultamitalistille Unkarin János Kajdiille.[5] Seuraavan vuoden Münchenin olympialaisissa Ugandan David Jackson voitti hänet ensimmäisessä ottelussa tiukoin pistein 3-2.[3] Olympialaisten jälkeen Romanian kommunistinen puolue kielsi Zilbermania osallistumasta kansainvälisiin turnauksiin kuudeksi kuukaudeksi pelien aikana tapahtuneen määrittelemättömän väärinkäytöksen vuoksi, jonka vuoksi Zilbermanilta jäi väliin vuoden 1973 EM-kisat.[6]
Vuonna 1975 Zilberman pääsi Katowicen EM-kisoihin, jossa hän eteni loppuotteluun. Loppuottelussa hän hävisi Suomen Kalevi Marjamaalle kaikin tuomariäänin.[7] Seuraavana vuonna hän osallistui Montrealin olympialaisiin. Zilberman eteni voitoilla Ghanan Amon Koteystä, Ison-Britannian Colin Jonesista ja Puerto Ricon Carlos Santosista mutta hävisi välierissä Itä-Saksan Jochen Bachfeldille niukasti tuomariäänin 3-2. Näin Zilberman saavutti olympiapronssia.[3]
Menestyksen jälkeen Zilberman poistui olympiakylästä ja haki poliittista turvapaikkaa Kanadasta.[8]
Saatuaan poliittisen turvapaikanhakijan oikeuden Zilberman opiskeli Lakeheadin yliopistossa ja suoritti BA-tutkinnon vuonna 1977 ja vuonna 1979 MA-tutkinnon vertailevasta kasvatustieteestä McGill-yliopistossa. Vuonna 1991 hän sai kasvatustieteiden tohtorin tutkinnon Montrealin yliopistosta.[9]
Zilberman suoritti vuonna 1985 urheiluhallinnon tutkinnon Concordia-yliopistosta, jossa hän työskenteli painivalmentajana vuodesta 1977. Tässä ominaisuudessa hän johti yliopiston painijoukkueen kuuteen kansalliseen mestaruuteen ja 65 Kanadan korkeakoulujen välisen mestaruuden kultamitaliin ja viiteen maailmanmestaruusmitaliin, joista yhden voitti hänen poikansa David.[10] [11]
Zilberman oli kanadalaisen valmennushenkilökunnan jäsen neljissä olympialaisissa ja useissa maailmanmestaruuskilpailuissa.[10] Hän työskenteli yli 35 vuoden ajan liikunnanopettajana Vanier Collegessa Montrealissa.[9] [12]