Victoria II | |
---|---|
Kehittäjä | Paradox Development Studio |
Julkaisija | Paradox Interactive |
Jakelija | Steam ja Humble Store |
Suunnittelija | Johan Andersson |
Pelimoottori | Clausewitz Engine |
Julkaistu | |
Lajityyppi | suurstrategiapeli (en), reaaliaikainen strategiapeli (en), sotapeli ja historiallinen peli (d) |
Pelimuoto | yksinpeli ja moninpeli |
Ikäluokitus |
ESRB: Teini-ikäisille PEGI 12 USK 6 |
Alusta | Microsoft Windows |
Jakelumuoto | GamersGate ja digitaalinen jakelu |
Lisää peliartikkeleitaVideopelien teemasivulla |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
Victoria II on Paradox Development Studion kehittämä ja Paradox Interactiven julkaisema strategiapeli, joka julkaistiin vuonna 2010.[1] Peli on saatavilla Microsoft Windows- ja Mac OS X -alustoille. Peli on jatko-osa vuonna 2003 julkaistulle Victoria: An Empire Under the Sun -pelille.
Victoria II:ssa pelaaja ohjaa valitsemaansa valtiota aikakautena, joka yltää vuodesta 1836 vuoteen 1936. Tavoitteena on nostaa oma valtio maailman suurvaltojen joukkoon.
Peliä käydään aidolla maailmankartalla. Maailma on jaettu osavaltioihin, joka on edelleen jaettu provinsseihin.
Jokaisen valtion väestö on jaettu väestöyksiköihin (POP), jotka on määritelty asuinprovinssin, ammatin, kulttuurin ja uskonnon mukaan. Ammatit on ryhmitelty kolmeen yhteiskuntaluokkaan, jotka ovat yläluokka (aateliset ja kapitalistit), keskiluokka (käsityöläiset, virkamiehet, papit, toimihenkilöt ja upseerit) sekä alaluokka (ammattitaitoiset ja ammattitaidottomattomat työläiset, maanviljelijät, orjat ja sotilaat).
Aatelisten, ammattitaidottomien työläisten ja maanviljelijöiden muodostamat resurssinkeräämisoperaatiot (RGO), joiden laatu riippuu provinssista, tuottavat raaka-aineita. Kapitalistien, ammattitaitoisten työläisten ja toimihenkilöiden muodostamat tehtaat puolestaan tuottavat jalostettuja hyödykkeitä. Raaka-aineista ja hyödykkeistä käydään kauppaa maailmanmarkkinoilla.
Jokaisella valtiolla on ylähuone, jonka jäsenet eräissä valtioissa valitaan vaaleilla. Ylähuoneen hallinnasta kilpailevat puolueet, jotka edustavat seitsemää eri ideologiaa: konservatismi, taantumuksellisuus, liberalismi, anarkoliberalismi, sosialismi, kommunismi ja fasismi. Kaikilla puolueilla on oma kantansa viiteen poliittiseen kysymykseen, jotka ovat kauppa-, talous-, uskonto-, kansalaisuus- ja sotapolitiikka. Yksi puolueista nousee joko vaaleilla valittuna tai pelaajan nimittämänä hallitsevaksi puolueeksi. Pelaajan on noudatettava hallitsevan puolueen asettamia poliittisia raameja: Esimerkiksi laissez faire -talouspolitiikkaa kannattavan puolueen ollessa vallassa valtio ei voi rakentaa tai avustaa tehtaita. Ylähuoneella on myös valta toteuttaa uudistuksia, jotka voivat olla poliittisia (mm. lehdistönvapaus) tai sosiaalisia (mm. eläkkeiden käyttöönotto).
Valtioiden menestystä mitataan kolmella mittarilla: Arvovalta, teollistuneisuus ja sotilasvoima. Ne kahdeksan valtiota, joilla on korkeimmat yhteispisteet näissä mittareissa, luokitellaan suurvalloiksi. Suurvalloilla on mahdollisuus alistaa pienempiä valtiota vaikutusvaltansa alle kauppaetuja saadakseen. Yleensä suurvallat myös pyrkivät hankkimaan siirtomaita Afrikasta tai Aasiasta.
Sodan julistamiselle tarvitaan casus belli, joka voi olla mm. jonkin alueen valloittaminen tai vapauttaminen tai vastustajan nöyryyttäminen. Taistelut käydään samassa provinssissa olevien sotilasyksiköiden välillä. Sota päättyy, kun jompikumpi osapuoli suostuu vastustajan esittämiin vaatimuksiin tai kummatkin osapuolet luopuvat vaatimuksistaan.
Valtioiden välisten sotien lisäksi taisteluita voidaan käydä hallituksen joukkojen ja kapinallisten välillä. Kapinalliset ovat yleensä joko jonkin ääri-ideologian kannattajia tai jotakin vähemmistökansaa edustavia nationalisteja.
Pelin edetessä sattuu useita tapahtumia, joihin pelaajan on otettava kantaa. Tapahtumana voi olla esimerkiksi sotilaiden syyllistyminen siirtomaan paikallisen uskonnon loukkaamiseen, jolloin pelaajan on päätettävä, osoittaako hän kunnioitusta paikallisten uskolle. Päätöksiä puolestaan voi tehdä valtion saavutettua päätöksen vaatimat reunaehdot. Esimerkiksi pohjoismaisilla valtioilla on mahdollisuus muodostaa Skandinavian valtio, jos ne saavat koko Skandinavian valtaansa.
Victoria II:lle on julkaistu kaksi lisäosaa: kolonialismiin keskittyvä Heart of Darkness ja Yhdysvaltain sisällissotaan keskittyvä A House Divided.