Viivakaavio eli viivadiagrammi on diagrammi, jossa kuvataan muuttujia koordinaatistoon merkittyjen pisteiden kautta piirretyillä suorilla viivoilla. Y-koordinaattina on määrää kuvaava jatkuva lukuarvo ja x-koordinaattina yleensä tasavälisiä aikavälejä. Viivakaaviota käytetään useimmiten oletetun ajallisen muutoksen kuvaamiseen, eikä se sovellu epäjatkuvien asioiden tai ilmiöiden kuvaamiseen yhtä hyvin kuin jotkin muut kaaviot.[1]
Viivakaavion kaikki x- ja y-arvot ovat yleensä nollaa suurempia. Joskus y-arvot voivat olla myös negatiivisia.[2] Samassa koordinaatiossa voi olla useita viivoja, jotka erotellaan eri värein tai muin keinoin.[3] Kuvion taustalla olevat ohuet vaakasuuntaiset hilaviivat ovat viivadiakaavioissa yleensä tarpeellisemmat kuin muissa kaaviotyypeissä.[4] Arvoja edustavat pisteet voi kaavion luonteesta riippuen merkitä viivaan tai jättää merkitsemättä. Pisteet tulee merkitä etenkin, jos ne edustavat todellisia havaintoja mutta niiden välissä oleva muutos on pelkkä arvaus.[5] Määräasteikko alkaa nollasta silloin, kun kaaviolla pyritään ilmaisemaan vaihtelun osuus kokonaismäärästä; muussa tapauksessa määräasteikko voi alkaa ylempääkin.[6]
Viivakaavion x- ja y-akselien suhdetta kutsutaan aspektisuhteeksi. Sitä muuttamalla saadaan kehitys näyttämään joko voimakkaalta tai lievältä. Perusohje kehitystä kuvaavattaessa aspektisuhteelle on se, että tasaisen muutoksen pitäisi näkyä 45 asteen kulmassa kulkevana viivana.[7]
Jos viivakaavion luokka-akseli ei ole tasavälinen, on kyseessä xy-kaaviona tehtävä murtoviivakaavio.[8][9] Kun murtoviiva pehmennetään, saadaan käyräkaavio.[10] Kun havaintopisteet piirretään vaakaviivoiksi, saadaan porraskaavio.[11]
Sädekaavio eli tutkakaavio on polaarikoordinaatistoon piirretty viivakaavio. Sitä käytetään etenkin sulkeutuvien ilmiöiden kuvaamiseen, kuten päivän tai vuoden aikana tapahtuvat muutokset.[12] Sitä käytetään nykyisin myös koripallossa kuvaamaan pelaajan suorituskyvyn osa-alueita ja antamaan sitä kautta yleiskuvan hänen pelityylistään.[13]
Aluekaaviossa koko viivan tai viivojen alle jäänyt alue on väritetty tai rasteroitu. Arvoja kuvaa alueen pinta-ala, joten pystyasteikon akselin on lähdettävä nollasta. Tavallisesta viivakaaviosta tehdyssä moniosaisessa aluekaaviossa alueet jäävät ainakin osittain toistensa taakse, jolloin alueiden suhteita voi olla vaikea hahmottaa.[14][15]