Viivästynyt unijakso

Tämän artikkelin tai sen osan viitteitä on pyydetty muotoiltavaksi.
Voit auttaa Wikipediaa muotoilemalla viitteet ohjeen mukaisiksi, esimerkiksi siirtämällä linkit viitemallineille.
Tarkennus: Mallineet suomeksi fi.wikipediassa.

Viivästynyt unijakso (diagnoosikoodi G47.21)[1] (VUJ) eli myöhästyvän univaiheen oireyhtymä on harvinainen neurologinen sairaus, josta kärsii noin puolitoista promillea (tuhannesosaa) väestöstä[2][3].

VUJ-potilaat eivät pysty vaikuttamaan itse sisäiseen kelloonsa, sillä heillä on poikkeuksellisen huonosti siirrettävissä oleva rytmi. Kyseessä ei siten ole haluttomuus herätä, eikä viivästynyt unijakso johdu siitä, että ihminen menisi liian myöhään nukkumaan. Häiriö aiheuttaa sen, että potilaiden on äärimmäisen vaikea nukahtaa ja herätä sosiaalisesti hyväksyttävään kellonaikaan.[4].

Viivästyneeseen unijaksoon kuuluu elimellisiin uni-valverytmin häiriöihin (G47.2), jotka aiheutuvat joko elimistön keskuskellon toiminnan häiriintymisestä (sirkadiaaninen häiriö) tai aikavyöhykkeen ylittämisestä (aikaerorasitus eli jet lag).lähde?

Iltavirkku on paljon yleisempi ilmiö kuin viivästynyt unijakso.

Taustaa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kehon lämpötila ja vireystila vaihtelevat suunnilleen samalla tavalla joka vuorokausi[5]. Elimistön sisäinen kello säätelee kehon lämpötilaa ja melatoniinin tuotantoa. Nämä kaksi tekijää vaikuttavat olennaisesti siihen, miten ja milloin ihminen nukkuu. Nukahtamistaipumus on terveillä henkilöillä suurimmillaan aamuyöllä kello 2 ja 6 välillä, jolloin kehon lämpötila on alimmillaan ja melatoniinin tuotanto suurimmillaan. Ihmisen biologinen vuorokausirytmi on yli 25 tunnin pituinen, mutta päivänvalon säätelemä melatoniinintuotanto tahdistaa yleensä sisäistä kelloa niin, että vuorokausirytmi kutistuu keskimäärin 24 tuntiin ja kymmeneen minuuttiin[6][7]. Sisäisen kellon joustokyky heikkenee iän myötä.[8].

Uni ei virkistä parhaalla mahdollisella tavalla, jos nukkumisen ajankohta ei sijoitu ihanteellisesti suhteessa elimistön biologiseen unijaksoon[9][10]. Jos lääkkeiden avulla keinotekoisesti tapahtuva nukahtaminen osuu väärään aikaan, uni ei ole samanarvoista kuin elimistön oma, luonnollinen uni.lähde?

Oireet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viivästyneen unijakson oireet alkavat usein jo koulu- tai murrosikäisenä. VUJ-potilaiden sisäinen uni-valvesykli on viivästynyt verrattuna muihin, "tavallisen" rytmin omaaviin. VUJ-potilailla melatoniinineritykseen liittyvät vaiheet tapahtuvat vasta usean tunnin viiveellä. Kyseessä on pysyvä häiriö, joka aiheuttaa selvää sosiaalista haittaa ja vaikeuttaa potilaiden elämässä selviytymistä.[4]

Viivästyneestä unijaksosta kärsivät työskentelevät tehokkaimmin myöhään illalla ja yöllä, ja heillä on poikkeuksellisen huonosti siirrettävissä oleva rytmi. Tämä johtuu ehkä siitä, että elimistön sisäisen kellon toimintaa säätelevät niin monet tekijät.[11]

Jos potilaan ei tarvitse noudattaa tiettyä aikataulua, on uni laadultaan ja kestoltaan normaalia, potilas herää itsestään ja uni-valvesykli on pituudeltaan 24 tuntia[4].

Diagnosointi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viivästynyt unijakso voidaan diagnosoida vuorokauden pituisella ruumiinlämmön mittauksella, käden liikkeitä mittaavalla aktigrafilla tai analysoimalla vuorokauden aikana tuotetun virtsan melatoniinipitoisuudet[4].

Syyt

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noin puolella prosentilla väestöstä on mutaatio sisäistä kelloa säätävässä cry1-geenissä, jolloin unijakson keskikohta siirtyy kello seitsemäksi.[12][13]

Vuosina 1999 ja 2000 julkaistujen tutkimusten mukaan uni-valverytmin häiriöitä eri melatoniinireseptoreiden mutaatiot aiheuttavat[14][15].

Myös eräät psyykenlääkkeet saattavat laukaista uni-valverytmin häiriön[16].

Hoito

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viivästyneeseen unijaksoon ei ole löydetty parantavaa hoitoa, mutta unijaksoa voidaan varhentaa tilapäisesti ja vähäisessä määrin osalla VUJ-potilaita melatoniinilisän, kronoterapian, kirkasvalohoidon tai B12-vitamiinin avulla taikka edellä mainittujen hoitojen yhdistelmällä[17]. Aamuun sekä varhaisiltaan ajoittuva liikunta saattaa parantaa edellä mainittujen hoitojen tehoa[18].

Melatoniinilisä on osoittautunut tehokkaimmaksi yksittäiseksi hoitomuodoksi, ja kuuden viikon pituinen melatoniinikuuri auttaa 97 prosenttia potilaista nukahtamaan jonkin verran nopeammin[19]. Melatoniini normalisoi potilaan unirytmin kuitenkin vain siinä tapauksessa, että on kyse lievästä häiriöstä, sillä melatoniinia nauttineet VUJ-potilaat nukahtavat vain noin 40 minuuttia nopeammin kuin lumelääkettä nauttineet[20][21]. Melatoniinin teho katoaa lisäksi yleensä pitkäaikaiskäytössä. Kolmen kuukauden käytön jälkeen pitkävaikutteinen melatoniini nopeuttaa nukahtamista enää 10 prosentilla tutkittavista, ja kuuden kuukauden kuluttua kukaan ei enää hyödy melatoniinilisästä.[22] Unilääkkeidenkin avulla voidaan saavuttaa ainoastaan oireiston hetkellistä lievittymistä[4].

Osalla potilaita nukahtaminen ei aikaistu hoitojen avulla edes väliaikaisesti[23]. Tämä saattaa liittyä siihen, ettei esimerkiksi melatoniinilisä tahdista elimistön vuorokausirytmin säätelyyn liittyvää lämpötilakäyrää[16].

Viivästyneeseen unijaksoon liittyvää päiväaikaista väsymystä voidaan lievittää hiukan kirkasvalohoidon ja ilta-aikaisen valoaltistuksen rajoittamisen yhdistelmällä. Kahden tunnin pituinen aamuinen kirkasvalohoito yhdistettynä aurinkolasien käyttöön klo 16 jälkeen sekä iltojen viettämiseen korkeintaan kahden lukulampun valossa vähentää viivästyneestä unijaksosta kärsivien potilaiden päiväaikaista väsymystä siten, että he nukahtavat neljä minuuttia hitaammin, mikäli he käyvät päiväunille kello 11.[24]

Jos kyseessä on tilapäinen kaamosmasennuksesta johtuva vuorokausirytmin häiriö, kirkasvalohoito aikaistaa potilaan vuorokausirytmiä keskimäärin 1,5 tunnilla[25]. Lisäksi on havaittu, että kahden viikon pituinen telttailu ympäristössä, jossa ei ole lainkaan keinovaloa, aikaistaa terveiden koehenkilöiden nukahtamista keskimäärin 70 minuutilla[26].

Perinteisessä kronoterapiassa rytmejä viivästetään aina myöhemmäksi ja myöhemmäksi, kunnes saavutetaan toivottu uni-valverytmi. Myötäpäivään kiertävä krototerapia on kuitenkin vaikea toteuttaa käytännössä ja saattaa jopa pahentaa uni-valverytmin häiriötä. Kronoterapian tulokset ovat vaihtelevia.[18]

Viivästynyt unijakso saattaa normalisoitua joissain harvinaisissa tapauksissa B12-vitamiinilla. Syytä tähän ei tunneta, mutta on arveltu, että B12-vitamiini saattaisi esimerkiksi parantaa okulaarireseptorin valoherkkyyttä[27].

Liitännäissairauksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jatkuva ja voimakas ristiriita oman luontaisen vuorokausirytmin ja työn edellyttämän uni-valverytmin kanssa on selvä terveysriski[28]. Myöhästyvän univaiheen oireyhtymä lisää riskiä sairastua ahdistukseen, masennukseen, diabetekseen, sydän- ja verenkiertoelinten sairauksiin[29], vatsa- ja suolistosairauksiin, hengityselinsairauksiin, neurologisiin sairauksiin ja aineenvaihdunnan häiriöihin[30].

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Suomenkielinen ICD-10-tautiluokitus, THL.
  2. ↑ Schrader H & Bovim G & Sand T: The prevalence of delayed and advanced sleep phase syndromes. Journal of Sleep Research, 1993, 2. vsk, nro 1, s. 51–55. PubMed:10607071 doi:10.1111/j.1365-2869.1993.tb00061.x (englanniksi)
  3. ↑ Yazaki M & Shirakawa S & Okawa M & Takahashi K: Demography of sleep disturbances associated with circadian rhythm disorders in Japan. Psychiatry and Clinical Neurosciences, 1999, 53. vsk, nro 2, s. 267–268. PubMed:10459707 doi:10.1046/j.1440-1819.1999.00533.x (englanniksi)
  4. ↑ a b c d e Apter, Nina & Partinen, Markku: Viivästynyt unijakso. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim, 1999, 115. vsk, nro 24, s. 2747-2752. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 25.2.2021.
  5. ↑ Tuula Lehtisalo: Valoa kaamosmasennukseen. Kodin Kuvalehti 20/1997 23.10.1997 sivu 104
  6. ↑ PS Lukion Psykologia 3 s. 115, Otava 2007
  7. ↑ Jaana Laitinen, Tarja Liuha, Timo Partonen: Sisäinen kello määrää vuorokausirytmisi. Terve Suomi 10.5.2009.[vanhentunut linkki]
  8. ↑ Böhling, Paula: Kun sisäinen kello saa rytmihäiriön. Tietysti.fi. 18.12.2006. Arkistoitu 13.9.2012. Viitattu 25.2.2021.
  9. ↑ Dijk, Derk-Jan & Lockley, Steven W.: Functional Genomics of Sleep and Circadian Rhythm Invited Review: Integration of human sleep-wake regulation and circadian rhythmicity. Journal of Applied Physiology, Helmikuu 2002, 92. vsk, nro 2, s. 852–62. ”Consolidation of sleep for 8 h or more is only observed when sleep is initiated ~6-8 h before the temperature nadir.” PubMed:11796701 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
  10. ↑ Wyatt, James K. & Ritz-De Cecco, Angela & Czeisler, Charles A. & Dijk, Derk-Jan: Circadian temperature and melatonin rhythms, sleep, and neurobehavioral function in humans living on a 20-h day. American Journal of Physiology, 1.10.1999, 277. vsk, nro 4, s. R1152–R1163. ”... significant homeostatic and circadian modulation of sleep structure, with the highest sleep efficiency occurring in sleep episodes bracketing the melatonin maximum and core body temperature minimum” PubMed:10516257 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
  11. ↑ Yaron Dagan, s. 47–48
  12. ↑ Yökyöpeleitä valvottaa geenimuunnos Tiede -lehti. 10.4.2017. Viitattu 25.2.2021.
  13. ↑ Patke, Alina & Murphy, Patricia J. & Onat, Onur Emre & Özçelik, Tayfun & Campbell, Scott S. & Young, Michael W.: Familial Delayed Sleep Phase Disorder. Cell, 13.4.2006, 169. vsk, nro 2, s. P203–213. doi:10.1016/j.cell.2017.03.027 Artikkelin verkkoversio. Viitattu 25.2.2021. (englanniksi)
  14. ↑ Ebisawa et al. 1999: Alleic variants of human melatonin 1a Receptor: Function and prevalence in subjects with circadian rhythm sleep disorders. Biochem Biophys Res Commun 1999 Sep;262(3):832-837.
  15. ↑ Genetic polymorphisms of human melatonin 1b receptor gene in circadian rhythm sleep disorders and controls. (Arkistoitu – Internet Archive) Neurosci Lett 2000; 280(1): 29–32.
  16. ↑ a b Yaron Dagan, s. 50.
  17. ↑ Yaron Dagan, s. 49–50
  18. ↑ a b Mira Pelo, “Uniasioissa kannattaa olla itsekäs” – tutkija Markku Partinen vastaa unikysymyksiin. Yle.fi 8.2.2017.
  19. ↑ Yaron Dagan, s. 50
  20. ↑ Ingeborg M. van Geijlswijk, Hubert P. L. M. Korzilius, Marcel G. Smits: The Use of Exogenous Melatonin in Delayed Sleep Phase Disorder: A Meta-analysis. SLEEP, Vol. 33, No. 12, 2010.
  21. ↑ J. E. Nagtegaal et al: Delayed Sleep Phase Syndrome: A Placebo-Controlled Cross-Over Study On The Effects Of Melatonin Administered 5 Hours Before Dim Light Melatonin Onset. J Sleep Res. 1998 Jun;7(2):135-143. Sivu 93.
  22. ↑ Circadin valmisteyhteenveto. Euroopan lääkeviraston lääkevalmistekomitea. (Arkistoitu – Internet Archive)
  23. ↑ Yaron Dagan, s. 51
  24. ↑ A. J. Levy, S. Ahmed, R. L. Sack: Phase shifting the human circadian clock using melatonin. Behav Brain Res 1996; 73: 131–134.
  25. ↑ Viivästyneen unijakson ääkkeettömät hoidot. Tuhat.helsinki.fi. s. 784
  26. ↑ Entrainment of the Human Circadian Clock to the Natural Light-Dark Cycle. Current Biology 23, 1554–1558, August 19, 2013.
  27. ↑ Yaron Dagan, s. 49.
  28. ↑ Teija Varis: puolustaa aamu-unisia: Kyse ei ole laiskuudesta.[vanhentunut linkki] Länsiväylä 3.10.2015.
  29. ↑ A genetic key to night owl behaviour. [vanhentunut linkki]
  30. ↑ Associations between chronotype, morbidity and mortality in the UK Biobank cohort.