Ville Nieminen

Ville Nieminen
Ville Nieminen jäällä lokakuussa 2008.
Ville Nieminen jäällä lokakuussa 2008.
Henkilötiedot
Syntynyt6. huhtikuuta 1977 (ikä 47)
Tampere, Suomi
Kansalaisuus  Suomi
Jääkiekkoilija
Lempinimi Nemo,[1] Näsijärven tiikeri[2]
Pelipaikka laitahyökkääjä
Maila vasen
Pituus 183 cm
Paino 94 kg
Seura
Seura Tappara
Sarja U20 SM-sarja
Tehtävä päävalmentaja
Pelaajaura
Pääsarjaura 1994–2015
Seurat Tappara (SML)
KOOVEE (I-div.)
Hershey Bears (AHL)
Colorado Avalanche (NHL)
Pittsburgh Penguins (NHL)
Chicago Blackhawks (NHL)
Calgary Flames (NHL)
New York Rangers (NHL)
San Jose Sharks (NHL)
St. Louis Blues (NHL)
Malmö Redhawks (HA)
Sibir Novosibirsk (KHL)
Neftehimik Nižnekamsk (KHL)
Dinamo Riika (KHL)
Örebro HK (HA)
Lukko (SML)
NHL-varaus 78. varaus, 1997
Colorado Avalanche
Valmennusura
Vuodet 2015–
Seurat KeuPa HT (Mestis)
Jukurit (SML) (apuvalm.)
Pelicans (SML)
MoDo Hockey (SHL)
JYP (SML) (apuvalm.)
Mitalit
Maa:  Suomi
Miesten jääkiekko
Olympiarenkaat Olympialaiset
Hopeaa Hopeaa Torino 2006 jääkiekko
Maailmancup
Hopeaa Hopeaa 2004 jääkiekko
Stanley Cup
Colorado Avalanche 2001
Ville Nieminen
Henkilötiedot
Rullakiekkoilija
Pelipaikka hyökkääjä
Maajoukkue Suomi
Ottelut 3 2+1=3 31
SM-liiga
Seurat Team 957, Pahalampi
Kaudet 1999–2000, 2009
Runkosarja 20 29+18=47 4,5
Pudotuspelit 11 9+16=25 19,5
Mitalit 1–1–1
Palkinnot Vuoden rullakiekkoilija 1999
SM-lopputurnaukset
Seurat Team 957
Runkosarja 6 7+8=15 11,5
Mitalit 0–0–1

Ville Juhani Nieminen (s. 6. huhtikuuta 1977 Tampere) on suomalainen uransa lopettanut jääkiekkoilija, Stanley Cup-voittaja, olympiamitalisti sekä nykyinen jääkiekkovalmentaja. Nieminen oli pelipaikaltaan laitahyökkääjä, ja hän edusti mittavalla urallaan lukuisia eri seuroja, viimeisimpinä Tampereen Tapparaa SM-liigassa kaudella 2013–2014 ja uransa viimeiseksi jäänyttä seuraa Rauman Lukkoa kauden 2014–2015. Nieminen on toiminut kaudesta 2018–2019 kauteen 2019–2020 Pelicansin päävalmentajana.[3]

Niemisen ammattilaisura käynnistyi Tapparassa kaudella 1994–1995, ja hän teki lopullisen läpimurtonsa seurassa kaudella 1996–1997, jonka jälkeen NHL-seura Colorado Avalanche varasi hänet NHL:ään vuoden 1997 varaustilaisuudessa numerolla 78. Niemisen ura Pohjois-Amerikan ammattilaissarjoissa käynnistyi jo seuraavalla kaudella Coloradon farmijoukkueessa, AHL-liigan Hershey Bearsissa. NHL:ssä Nieminen debytoi kaudella 1999–2000, ja jo seuraavalla kaudella hän vakiinnutti pelipaikkansa NHL:ssä ja oli kauden päätteeksi Coloradon mukana voittamassa NHL:n Stanley Cup-mestaruutta. Nieminen pelasi NHL:ssä seitsemän kauden ajan ja edusti Coloradon ohella Pittsburgh Penguinsia, Chicago Blackhawksia, Calgary Flamesia, New York Rangersia, San Jose Sharksia ja St. Louis Bluesia.

Jääkiekon SM-liigan ja NHL:n ohella Nieminen on pelannut myös Ruotsin Allsvenskanissa edustaessaan Malmö Redhawksia ja Örebro HK:ta, sekä Venäjän KHL:ssä, jossa hän on edustanut HC Sibir Novosibirskiä, Neftekhimik Nizhnekamskia ja Dinamo Riikaa.

Suomen jääkiekkomaajoukkueessa Nieminen on saavuttanut olympiahopeaa Torinon vuoden 2006 talviolympialaisista ja toisen sijan vuoden 2004 maailmancupista. Lisäksi hän on edustanut Suomea Salt Lake Cityn vuoden 2002 talviolympialaisissa.

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuvuodet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa Niemisen seuroja ovat olleet Koovee, Rauman Lukko ja Tappara, jonka liigajoukkueessa hän aloitti ammattilaisuransa kaudella 1994–1995. Colorado Avalanche varasi hänet NHL:ään kolmannella kierroksella (vuorolla 78) vuonna 1997. Tämän jälkeen hän pelasi kolme kautta AHL:ssä, Hershey Bearsin joukkueessa.

AHL, NHL ja Stanley Cup

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaudella 2000–2001 Nieminen pelasi sekä Coloradossa että Hersheyn AHL-joukkueessa.[4] Hän aloitti kautensa jälleen AHL:ssä ja nousi ajoittain Coloradon pelaavaan kokoonpanoon, mutta vastuu NHL:ssä jäi ajoittain vain muutamien otteluiden mittaiseksi ja Niemiselle avautui pelipaikka Coloradosta lähinnä silloin, kun joku joukkueen muista pelaajista oli loukkaantuneena.[4] Nieminen esitti seurajohdolle myös vaihtopyyntöjä päästäkseen toiseen seuraan, jossa hän voisi saada vastuuta NHL-joukkueen pelaavasta kokoonpanosta.[4] Tästä huolimatta hänet kuitenkin päätettiin pitää Coloradossa. Nieminen sai todellisen tilaisuuden, kun hänelle avautui pelipaikka Coloradon toisesta hyökkäysketjusta Peter Forsbergin rinnalta, kun Coloradon laitahyökkääjä Adam Deadmarsh loukkaantui. NHL:n runkosarjassa Nieminen pelasi 50 ottelua pistein 14+8=22, ja AHL:ssä hän saavutti 28 ottelussa pistemäärän 10+11=21. Lopulta juuri ennen NHL:n siirtorajan umpeutumista Colorado kauppasi Deadmarshin Los Angeles Kingsiin vaihdossa puolustaja Rob Blakeen, ja Niemisen paikka Forsbergin rinnalla joukkueen toisessa ketjussa varmistui.[4] Forsbergin loukkaantuminen pudotuspeleissä ei hidastanut hyvän pelivireen löytäneen Niemisen ja muun joukkueen tahtia, ja lopulta Colorado voitti NHL:n Stanley Cup-mestaruuden toisen kerran seurahistoriansa aikana, kun se kukisti NHL:n finaalisarjassa mestaruutta puolustaneen New Jersey Devilsin otteluvoitoin 4–3.[5] Pudotuspeleissä 23 ottelua pistein 4+6=10 pelanneesta Niemisestä tuli historian viides Stanley Cupin voittanut suomalainen jääkiekkoilija.[5]

Stanley Cupin voitettuaan Nieminen jatkoi Coloradossa myös kaudella 2001–2002. Hän pelasi Coloradossa 53 ottelua pistein 10+14=24, ennen kuin hänet kaupattiin Pittsburgh Penguinsiin. Pittsburghissa Nieminen kiekkoili kauden loppuun 13 runkosarjan ottelussa, joissa hän teki pisteet 1+2=3. Heikon kauden pelannut Pittsburgh jäi kuitenkin pudotuspelien ulkopuolelle seurahistoriassaan ensimmäistä kertaa 12 vuoteen

Nieminen pelasi NHL:ssä useassa eri joukkueessa. Coloradon ja Pittsburghin lisäksi hänen edustamiaan seuroja olivat Chicago Blackhawks, Calgary Flames, New York Rangers, San Jose Sharks ja St. Louis Blues. Vuonna 2004, edustaessaan Calgaryä, jossa pelasi vain loppukauden 2003–2004, hän pelasi toisen kerran urallaan Stanley Cupin loppuotteluissa, mutta tuolla kertaa Tampa Bay Lightning voitti mestaruuden.[6]

Paluu Eurooppaan

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

NHL-kauden 2006–2007 jälkeen Nieminen jätti Pohjois-Amerikan jääkiekon ja palasi takaisin Eurooppaan, kun hän teki vuoden 2007 kesäkuussa kaksivuotisen sopimuksen ruotsalaisen Allsvenskan-seura Malmö Redhawksin kanssa.[7] Malmö panosti joukkueeseensa kautta 2007–2008 varten suuresti,[7] sillä seura tavoitteli paikkaa Ruotsin korkeimmalta sarjatasolta Elitserienistä kaudelle 2008–2009 pudottuaan Allsvenskaniin keväällä 2007.[7] Nieminen pelasi seurassa hyvän kauden pelaten runkosarjassa 34 ottelua, joissa hän teki pisteet 9+15=24. Pudotuspeleissä Nieminen pelasi kymmenen ottelua tehoin 2+4=6. Malmö ei kovasta panostuksestaan huolimatta onnistunut nousemaan Elitserieniin, ja vuoden 2008 toukokuussa seura tiedotti ostaneensa Niemisen ulos sopimuksestaan, joka olisi kattanut Niemiselle ruotsalaisseurassa vielä kauden 2008–2009.[8][9]

Pian sen jälkeen, kun Malmö oli ilmoittanut Niemisen sopimuksen purkautumisesta Niemisen ilmoitettiin tehneen kaksivuotisen sopimuksen Tampereen Tapparan kanssa.[9][10] Niemisen huhuttiin ennen Tapparan kanssa tehtyä sopimusta neuvottelevan useiden eri liigojen seurojen kanssa,[11] mutta hän kertoi halunneensa itse siirtyä Tapparaan.[11][9] Hänen mukaansa Tapparaan siirtymisessä edesauttoivat keskushyökkääjä Janne Ojasen päätös jatkaa peliuraansa tamperelaisseurassa, kuten myös Niemisen Viljami-pojan koulunkäynti.[9] Kaudella 2008–2009 Nieminen teki runkosarjassa 55 ottelussa tehopisteet 21+20=41, mutta Tappara oli tilastollisesti kauden huonoimpia joukkueita eikä päässyt pudotuspeleihin sijoituttuaan runkosarjassa toiseksi viimeiselle sijalle.

Nieminen edusti Tapparaa vielä kauden 2009–2010 pelaten 55 runkosarjaottelua pistein 15+14=29 ja yhdeksän pudotuspeliottelua pistein 3+3=6, mutta Tapparan pudotuspelitaival katkesi puolivälierissä kun se hävisi KalPalle otteluvoitoilla 4–2.

KHL

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tappara ilmoitti kauden 2009–2010 jälkeen, ettei Nieminen jatka seurassa. Kaudeksi 2010–2011 Nieminen ja myös Tapparassa päättyneellä kaudella pelannut laitahyökkääjä Jonas Enlund siirtyivät kumpainenkin vuoden 2010 kesäkuussa yksivuotisilla sopimuksilla Venäjän KHL-liigan Sibir Novosibirskiin.[12] Sibirissä Nieminen oli joukkueensa toiseksi tehokkain pisteidentekijä runkosarjassa tehtyään 53 ottelussa tehopisteet 12+23=35.

Kaudeksi 2011–2012 Nieminen siirtyi Sibiristä Neftehimik Nižnekamskiin yksivuotisella sopimuksella.[13] Hänen kautensa seurassa kuitenkin päättyi nopeasti, sillä Neftehimik purki Niemisen sopimuksen kuuden runkosarjaottelun jälkeen vuoden 2011 lokakuussa.[14][15] Nieminen ehti kuudessa Neftehimikissä pelaamassaan ottelussa merkkauttaa yhden maalin ja neljä rangaistusminuuttia.

Jätettyään Neftehimikin Nieminen onnistui löytämään uuden seuran nopeasti, kun hän solmi KHL-seura Dinamo Riian kanssa kauden 2011–2012 loppuun kestäneen sopimuksen.[15] Niemisen sopimus myös Riian kanssa kuitenkin katkesi vajaan kahden kuukauden jälkeen, kun seura purki Niemisen sopimuksen 16 runkosarjaottelun jälkeen vuoden 2011 joulukuussa.[16] 16 ottelussaan Nieminen merkkautti vain yhden maalisyötön ja yhteensä 14 rangaistusminuuttia.[16]

Kahden KHL:ssä epäonnistuneen seurakokeilun jälkeen Nieminen siirtyi vuoden 2012 tammikuussa Ruotsin Allsvenskaniin Örebro HK:n joukkueeseen.[17][18] Nieminen pelasi ensimmäisen ottelunsa Örebrossa kauden 2007–2008 seuraansa Malmö Redhawksia vastaan ja onnistui jo ensimmäisessä ottelussaan maalinteossa.[19] Hän pelasi Örebrossa kauden loppuun ja teki runkosarjan 15 ottelussaan pisteet 5+4=9. Hän edusti Örebrota myös kuudessa pudotuspeliottelussa.

Viimeiset kaudet SM-liigassa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäjällä ja Ruotsissa vietetyn kauden 2011–2012 jälkeen Nieminen teki kaksivuotisen sopimuksen Tampereen Tapparan kanssa.[20] Tampereelle kaudeksi 2012–2013 palannut Nieminen pelasi kauden 17-vuotiaan Aleksander Barkovin ja Henrik Haapalan rinnalla Tapparan kärkiketjussa. Kausi oli Niemiselle henkilökohtaisella tasolla suurin menestys sitten AHL:n Hershey Bearsissa vietetyn kauden 1999–2000, sillä Barkovin rinnalla Nieminen teki koko SM-liigauransa suurimman yhden kauden maali-, piste- ja syöttölukemansa viimeistellessään runkosarjassa tehopisteet 22+28=50. Hänen tehotilastonsa oli +17, ja koko runkosarjan pistepörssissä hän sijoittui kahdeksanneksi. Tappara oli Helsingin Jokerien jälkeen runkosarjan toiseksi paras joukkue ja eteni pudotuspeleissä pisteet 3+3=6 tehneen Niemisen johdattamana finaalisarjaan, jossa se kuitenkin koki tappion Porin Ässille, joka voitti mestaruuden otteluvoitoin 4–2. Hopeamitaliin päättyneen finaalisarjan jälkeen Nieminen sanoi Tapparan olevan valmis mestariksi vuoden kuluttua.[21]

Kaudella 2013–2014 Tapparan kapteenina pelannut Nieminen teki runkosarjan 55 pelaamassaan ottelussa tehopisteet 7+15=22.[22] Tappara oli runkosarjassa toinen. Niemiselle kauden runkosarja ja pudotuspelit eivät tuottaneet tehopisteiden osalta edellisen kauden tapaista menestystä ja pudotuspelien puolivälieräsarjassa Lahden Pelicansia vastaan tehottomuudesta kärsinyt Nieminen sai jopa seurata yhden ottelun sivusta.[23] Tappara eteni kauden pudotuspeleissä aina finaalisarjaan asti, jossa se kohtasi runkosarjan voittajajoukkueen, Oulun Kärpät.[24] Tappara johti finaalisarjaa jo otteluvoitoin 3–1, mutta Kärpät onnistui tasoittamaan ottelusarjan ja venyttämään mestaruuden ratkaisun seitsemänteen loppuotteluun.[25] Suomen mestaruus ratkesi lopulta mitä tiukimmalla tavalla, kun Kärppien laitahyökkääjä Juhamatti Aaltonen laukoi Kärpät mestariksi seitsemännen ottelun jatkoajalla.[26] Näin ollen Tapparan ja pudotuspeleissä tehopisteet 3+3=6 viimeistelleen Niemisen oli tyydyttävä hopeamitaliin jo toisena vuonna perättäin. Niemisen pudotuspelien kolme maalia olivat jokainen otteluidensa voitto-osumia.

Toukokuun 2014 alussa Tappara ilmoitti, ettei seura käytä Niemisen sopimuksen optiota tulevalle kaudelle.[27] Nieminen kumosi tämän jälkeen huhun mahdollisesta, pelaamiseen vaikuttaneesta loukkaantumisesta sekä hänen ja Tapparan päävalmentaja Jukka Rautakorven päättyneen kauden aikana huonontuneista väleistä.[28] Hän kertoi, että olisi itse ollut halukas jatkamaan uraansa Tapparassa.[29] Niemisen huhuttiin siirtyvän muun muassa takaisin Ruotsiin ja Venäjälle kuten myös Helsingin IFK:hon,[28][30] mutta Nieminen itse kertoi olevansa edelleen tietämätön tulevan seuransa suhteen.[28] Tapparan ratkaisu Niemisen option hylkäämisestä herätti suuresti närkästyneisyyttä seuran kannattajien keskuudessa.[31] Toukokuun lopulla Niemisen ilmoitettiin siirtyvän Lukkoon.[32] 19. helmikuuta 2015 Ville Nieminen ilmoitti viihtyneensä varsin mainiosti Lukon pelijoukkueessa, mutta lopettavansa silti pelaamisensa kevääseen 2015.[33]

Maajoukkueessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nieminen pelasi 24 A-maajoukkueottelua Suomen paidassa. Näihin lukeutuu kahdet olympialaiset ja yksi World Cup -turnaus, mutta ei yhtään MM-turnausta. Niemisen saldona maajoukkuepeleistä on yksi olympiahopea (Torino 2006) ja World Cup -hopea (2004).

Valmennusura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nieminen aloitti vuonna 2015 Mestis-joukkue KeuPa HT:n päävalmentajana. Kaudesta 2016–2017 lähtien Nieminen toimii Jukurien apuvalmentajana.[34] Keväällä 2018 Nieminen nimettiin Lahden Pelicansin uudeksi päävalmentajaksi kauden 2017–2018 lopuksi. Hän aloitti tehtävänsä kesällä kautta 2018–2019 varten. Kaudella 2018–2019 Pelicansin pelatessa HPK:ta vastaan Nieminen sai suihkukomennuksen heitettyään tavaroita jäälle. Jäälle lensivät pyyhe, pikkutakki ja juomapulloja.[35]

Kaudella 2019–2020 Nieminen erotettiin Pelicansin päävalmentajan tehtävästä joukkueen alhaisen sijoituksen vuoksi.[36]

Kaudeksi 2020–2021 Nieminen siirtyi HockeyAllsvenskan-joukkue MODO Hockeyn päävalmentajaksi.[37]

Kaudet 2022-2023, reilun puolistoista kautta Nieminen toimi JYPin apuvalmentajana. Kesken kauden 2023-2024 Rautakorpi sekä Nieminen saivat potkut.[38] Kaudeksi 2024-2025 Nieminen palaa Tapparan valmennustiimiin U20-joukkueen päävalmentajana.[39]

Muuta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nieminen voitti rullakiekon Suomen mestaruuden pelatessaan Team 957:n paidassa vuonna 1999 sekä Pahalammen riveissä vuonna 2014. Hänet valittiin tuolloin myös vuoden rullakiekkoilijaksi Suomessa sekä Rullakiekon SM-liigan All Stars -kentälliseen.[40][41] Ville Nieminen avioitui kaikessa hiljaisuudessa Kaisa (o.s. Nurmi) Niemisen kanssa elokuussa 2008.[42] Heillä on kolme lasta.[43]

Niemisen anoppi Anne Nurmi oli myös 80-luvulla maajoukkuetason jääkiekkoilija. Ville Niemisen isä Esa Nieminen pelasi 29 ottelua SM-sarjassa Tapparan ja Hilparan joukkueissa vuosina 1964-1970. Villen poika Viljami puolestaan debytoi Tapparan miesten joukkueessa maaliskuussa 2022. Villen siskontytär Linnea Melotindos pelaa Naisten liigaa Ilveksen joukkueessa.[44]

Tilastot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
    Runkosarja   Pudotuspelit   Palkinnot   Arvokisat
Kausi Joukkue Liiga O M S Pist. RM O M S Pist. RM             Turnaus O M S Pist. RM
1993–1994 Tappara B-SM 29 13 20 33 66 5 1 2 3 0
1994–1995 Tappara B-SM 15 14 18 32 58 7 2 16 18 22
Tappara A-I-div. 12 10 17 27 20 4 1 4 5 27
Tappara SM-liiga 16 0 0 0 0 – – – – –
1995–1996 Tappara A-I-div. 6 9 10 19 29 14 11 13 24 34
Tappara SM-liiga 4 0 1 1 8 – – – – –
KOOVEE I-divisioona 7 2 1 3 4 – – – – –
1996–1997 Tappara A-I-div. – – – – – 2 2 7 9 2 JMM 6 2 5 7 2
Tappara SM-liiga 49 10 13 23 120 3 1 0 1 8
1997–1998 Hershey Bears AHL 74 14 22 36 85 – – – – –
1998–1999 Hershey Bears AHL 66 24 19 43 115 3 0 1 1 0
1999–2000 Colorado Avalanche NHL 1 0 0 0 0 – – – – –
Hershey Bears AHL 74 21 30 51 52 – – – – –
2000–2001 Colorado Avalanche NHL 50 14 8 22 38 23 4 6 10 20 Stanley Cup
Hershey Bears AHL 28 10 11 21 48 – – – – –
2001–2002 Colorado Avalanche NHL 53 10 14 24 30 – – – – – OK 4 0 1 1 2
Pittsburgh Penguins NHL 13 1 2 3 8 – – – – –
2002–2003 Pittsburgh Penguins NHL 75 9 12 21 93 – – – – –
2003–2004 Chicago Blackhawks NHL 60 2 11 13 40 – – – – –
Calgary Flames NHL 19 3 5 8 18 24 4 4 8 55
2004–2005 Tappara SM-liiga 26 14 13 27 32 8 2 4 6 12 MC 2 0 0 0 0
2005–2006 New York Rangers NHL 48 5 12 17 53 – – – – – OK 8 0 1 1 4
San Jose Sharks NHL 22 3 4 7 10 11 0 2 2 24
2006–2007 San Jose Sharks NHL 30 1 1 2 14 – – – – –
St. Louis Blues NHL 14 0 0 0 29 – – – – –
2007–2008 Malmö Redhawks Allsvenskan 34 9 15 24 124 10 2 4 6 10
2007–2008 Tappara SM-liiga 55 21 20 41 82 – – – – –
2008–2009 Tappara (A) SM-liiga 50 15 14 29 142 9 3 3 6 16
2010–2011 Sibir Novosibirsk KHL 53 12 23 35 62 4 1 1 2 0
2011–2012 Neftehimik Nižnekamsk KHL 6 1 0 1 4 – – – – –
Dinamo Riika KHL 16 0 1 1 14 – – – – –
Örebro HK Allsvenskan 15 4 5 9 16 6 0 0 0 2
2012–2013 Tappara SM-liiga 57 22 28 50 132 15 3 3 6 41
2013–2014 Tappara (C) SM-liiga 55 7 15 22 115 17 3 3 6 12
2014–2015 Lukko (A) SM-liiga 50 4 10 14 28 13 0 3 3 2
7 kautta Yhteensä NHL 385 48 69 117 333 58 8 12 20 99
9 kautta Yhteensä SM-liiga 362 94 114 208 659 68 15 18 33 93
4 kautta Yhteensä AHL 243 69 82 151 314 3 0 1 1 0
2 kautta Yhteensä KHL 75 13 24 37 80 4 1 1 2 0

Saavutukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Ville Nieminen Elite Prospects. Everysport Media Group AB. (englanniksi)

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Silvennoinen, Santtu: Ville Nieminen paljasti todellisen lempinimensä iltalehti.fi. 3.10.2014. Alma Media Suomi Oy. Viitattu 29.5.2024.
  2. ↑ Niemistö, Juho: Ville Nieminen säväytti kovassa hiihtokisassa – ojentajat kovilla aamulehti.fi. 6.4.2024. Alma Media Suomi Oy. Viitattu 29.5.2024.
  3. ↑ Ville Niemisestä Pelicansin päävalmentaja pelicans.fi. Viitattu 23.4.2018.
  4. ↑ a b c d Ville Niemisen suuri juhla eli Stanley Cup Tampereelle 29.8.2001. Jatkoaika.com. Viitattu 4.5.2014.
  5. ↑ a b Colorado voitti Stanley Cupin 10.6.2001. Yleisradio. Viitattu 4.5.2014.
  6. ↑ Ville Nieminen Legends of Hockey -sivustolla (englanniksi) (Viitattu 19.2.2015)
  7. ↑ a b c Knuuttila, Mikko: Ville Nieminen Malmöön 15.6.2007. Ilta-Sanomat. Arkistoitu 4.5.2014. Viitattu 4.5.2014.
  8. ↑ Ville Nieminen lähtee Malmöstä, suuntana Tappara? 20.5.2008. MTV3. Arkistoitu 4.5.2014. Viitattu 4.5.2014.
  9. ↑ a b c d Sonninen, Antti-Pekka: Maailmanmatkaaja Ville Nieminen palaa Tampereelle 20.5.2008. Helsingin Sanomat. Arkistoitu 4.5.2014. Viitattu 4.5.2014.
  10. ↑ Ville Nieminen palaa Tapparan vahvuuteen 20.5.2008. Yleisradio. Viitattu 20.5.2008.
  11. ↑ a b Stanley Cup -voittaja Nieminen palaa Tapparaan 20.5.2008. MTV3. Arkistoitu 4.5.2014. Viitattu 4.5.2014.
  12. ↑ Jalonen, Pekka: Tapparan jättävät Ville Nieminen ja Jonas Enlund jatkavat seurakavereina 15.6.2010. Iltalehti. Viitattu 4.5.2014.
  13. ↑ Ville Nieminen Neftehimikiin 6.5.2011. Jatkoaika.com. Viitattu 4.5.2014.
  14. ↑ Ville Nieminen sai lähtöpassit KHL-seurastaan 18.10.2011. Helsingin Sanomat. Arkistoitu 4.5.2014. Viitattu 4.5.2014.
  15. ↑ a b Dynamo Riika kaappasi Ville Niemisen 1.11.2011. SuomiKiekko.com. Viitattu 4.5.2014.
  16. ↑ a b Ville Nieminen vapaille markkinoille 23.12.2011. Jatkoaika.com. Viitattu 4.5.2014.
  17. ↑ Yllätysvalinta – Ville Nieminen löysi uuden seuran 2.1.2012. Ilta-Sanomat. Arkistoitu 4.5.2014. Viitattu 4.5.2014.
  18. ↑ Petterson, Robert: Örebro värvar Stanley Cup-vinnare 2.1.2012. Hockeysverige.se. Viitattu 7.5.2012. (ruotsiksi)
  19. ↑ Ville Nieminen teki hienon debyytin Örebrossa 7.1.2012. Sverigesradio. Viitattu 4.5.2014.
  20. ↑ Tappara esitteli ensi kauden joukkueensa 2.5.2012. Jääkiekon SM-liiga. Viitattu 7.5.2012.[vanhentunut linkki]
  21. ↑ Ville Nieminen: “Ensi vuonna ollaan valmiita mestareiksi“ 24.4.2013. Helsingin Sanomat. Arkistoitu 3.5.2014. Viitattu 3.5.2014.
  22. ↑ Ville Nieminen ei jatka Tapparassa 2.5.2014. Iltalehti. Viitattu 2.5.2014.
  23. ↑ Lehtisaari, Matti: Ville Nieminen ulos Tapparan kokoonpanosta 24.3.2014. Yleisradio. Viitattu 3.5.2014.
  24. ↑ Tappara eteni loppuotteluihin Kärppiä vastaan 12.4.2014. MTV. Arkistoitu 3.5.2014. Viitattu 2.5.2014.
  25. ↑ Huml laukoi Kärpät seitsemänteen taivaaseen 25.4.2014. MTV. Arkistoitu 3.5.2014. Viitattu 2.5.2014.
  26. ↑ Aaltonen laukoi Kärpät Suomen mestariksi! 26.4.2014. MTV. Arkistoitu 26.4.2014. Viitattu 2.5.2014.
  27. ↑ Tappara ei käytä Niemisen optiota 2.5.2014. Tampereen Tapparan verkkosivusto. Viitattu 2.5.2014.
  28. ↑ a b c Ville Nieminen: “En vain mahtunut Tapparan ensi kauden suunnitelmiin“ 2.5.2014. Aamulehti. Arkistoitu 2.5.2014. Viitattu 2.5.2014.
  29. ↑ Laine, Sami: Ville Nieminen ei jatka Tapparassa 2.5.2014. Yleisradio. Viitattu 2.5.2014.
  30. ↑ Salomaa, Tomi: Onko IFK Niemisen uusi osoite? 2.5.2014. Iltalehti. Viitattu 2.5.2014.
  31. ↑ Fanit pillastuivat – "Pitää olla kova joukkue, jos ei Stanley Cup -voittaja mahdu" 2.5.2014. Iltalehti. Viitattu 2.5.2014.
  32. ↑ http://www.iltasanomat.fi/sm-liiga/art-1288694285609.html (Arkistoitu – Internet Archive) (Viitattu 28.5.2014)
  33. ↑ http://www.iltasanomat.fi/sm-liiga/art-1424330228986.html (Arkistoitu – Internet Archive) (Viitattu 19.2.2015)
  34. ↑ Risto Dufva ja Ville Nieminen Jukurien valmentajiksi syksyllä 2016 Liiga.fi. 18.9.2015. Viitattu 9.6.2016.
  35. ↑ Ville Nieminen raivostui Hämeenlinnassa – heitti jäälle pikkutakkinsa, pyyhkeen ja juomapulloja Ilta-Sanomat. 1.2.2019. Viitattu 12.1.2020.
  36. ↑ Ville Nieminen sai potkut pelipäivänä – näin tapahtumat etenivät: ”Tapasin hänet silmästä silmään” www.iltalehti.fi. Viitattu 12.1.2020.
  37. ↑ Expressen: Ville Nieminen MODOn päävalmentajaksi jatkoaika.com. 8.6.2020. Jatkoaika r.y. Viitattu 21.6.2020.
  38. ↑ Määritä nimeke! www.mtvuutiset.fi. Viitattu 20.12.2023.
  39. ↑ Ville Nieminen sai potkut pelipäivänä www.iltalehti.fi. Viitattu 25.2.2024.
  40. ↑ Tiesitkö nämä faktat Ville Niemisestä?
  41. ↑ VANHAT TILASTOT (Arkistoitu – Internet Archive)
  42. ↑ Lehti: Ville Nieminen salaa naimisiin
  43. ↑ Ville Nieminen luistelee taas kirvesrintana
  44. ↑ https://www.eliteprospects.com/player/470568/viljami-nieminen

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Edeltäjä:
Teuvo Teräväinen 		President’s Trophyn voittaja
2015 		Seuraaja:
Jesse Puljujärvi
Suomen joukkue – Jääkiekon maailmancup 2004

2 Pitkänen | 4 Timonen (A) | 5 Väänänen | 6 Salo | 7 Berg | 8 Selänne | 9 Hagman | 10 Nieminen | 11 S. Koivu (C) | 12 Jokinen (A) | 15 T. Ruutu | 16 Peltonen | 21 M. Koivu | 22 Eloranta | 24 Laaksonen | 25 Hentunen | 26 Lehtinen | 27 Numminen (A) | 30 Lehtonen | 32 Lydman | 34 Kiprusoff | 35 Toskala | 36 Hahl | 37 J. Ruutu | 39 Kapanen | 44 Niinimaa | Valmentaja Raimo Summanen

Suomen joukkue – Talviolympialaiset 2002

4 Timonen | 5 Salo | 6 Väänänen | 7 Berg | 8 Selänne | 10 Nieminen | 12 Jokinen | 14 Helminen | 16 Hagman | 17 Kallio | 21 Lumme | 22 Eloranta | 24 Kapanen | 26 Lehtinen | 27 Numminen | 30 Nurminen | 31 Markkanen | 35 Hurme | 36 Ylönen | 37 Ruutu | 41 Aalto | 42 Lind | 44 Niinimaa | Valmentaja Hannu Aravirta

Suomen joukkue – Talviolympialaiset 2006

3 Nummelin | 4 Timonen (A) | 5 Kukkonen | 6 Salo | 7 Berg | 8 Selänne | 10 Nieminen | 11 S. Koivu (C) | 12 O. Jokinen | 14 Hagman | 16 Peltonen | 21 M. Koivu | 24 Laaksonen | 25 Hentunen | 26 Lehtinen | 27 Numminen (A) | 30 Norrena | 31 Niittymäki | 32 Lydman | 33 Bäckström | 36 J. Jokinen | 37 Ruutu | 39 Kapanen | 77 Niemi | Valmentaja Erkka Westerlund