Vincent Drucci
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
 |
Tämän artikkelin tai sen osan kieliasua on pyydetty parannettavaksi. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin kieliasua. |
| Vincent Drucci | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Ludovico D’Ambrosio |
| Syntynyt | 1. tammikuuta 1898 Chicago, Illinois, Yhdysvallat |
| Kuollut | 4. huhtikuuta 1927 (29 vuotta) Chicago, Illinois, Yhdysvallat |
| Muut tiedot | |
| Organisaatio | North Side Gang |
Vincent Drucci, tunnetaan myös lempinimellä "The Schemer" (suom. 'juonittelija') (1. tammikuuta 1898 – 4. huhtikuuta 1927)[1], oli amerikanitalialainen gangsteri Chicagon kieltolain aikana, joka kuului North Side Gang -jengiin, Al Caponen tunnetuimpiin vihollisiin. Hän oli North Side Gangin johtajan Dean O'Banionin ystävä, ja myöhemmin tämän seuraaja. Drucci on ainoa yhdysvaltalainen järjestäytyneen rikollisuuden pomo, jonka poliisi on tappanut.
Varhaiset vuodet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Drucci, oikealta nimeltään Vincenzo D'Ambrosio, syntyi 1. tammikuuta 1898 Chicagossa sisilialaisille vanhemmille. Palveltuaan Yhdysvaltain merijalkaväessä hän palasi Chicagoon ja alkoi tehdä pikkurötöksiä, kuten murtoja yleisöpuhelimiin. Hän liittyi Dean O'Banionin North Side Gang -jengiin, joka hallitsi laittomia panimoita ja tislaamoita. Laittoman alkoholin välitys toi jengille massiiviset voitot kiristyksen ja muun rikollisen toiminnan ohella. Dean O'Banionin murhan jälkeen North Side Gangia johtivat peräkkäin Hymie Weiss, Drucci ja George "Bugs" Moran, jotka olivat puolalaista, italialaista ja ranskalaista syntyperää. Vaikutusvaltaisimmat jäsenet, joista ei koskaan tullut johtajia olivat espanjaissyntyinen Louis Alterie, juutalainen Samuel Morton ja saksalainen Albert Kachellek.
Drucci oli osallisena useissa väkivaltaisissa välikohtauksissa. Jouduttuaan kerran kahden, Caponen tunnusomaista drive-by -ampumista käyttäneen, pyssymiehen väijyttämäksi kadulla, hän hyökkäsi heidän kimppuunsa yrittäen ajaa heitä takaa kaapatulla autolla. Druccin kepposiin kuului esimerkiksi huudella papiksi pukeutuneena riettaita kommentteja pareille kadulla. Hän esiintyi myös "Bob's Hot Story" -nimisessä pornografisessa elokuvassa vuonna 1923.
Laurence Bergreen kuvailee Druccia kirjassaan Capone: The Man and the Era seuraavasti: "Hän oli luonteeltaan piittaamaton ja uhkarohkea, ja hän näyttikin gangsterilta – kovalta, synkältä ja uhkaavalta, hänen ilmeensä oli jäätynyt traagiseksi naamioksi, jota koristivat epäsiistit hiukset, ja naama, joka jää vainoamaan vihollistensa unta".
Konflikti South Side -jengin kanssa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jengien välinen konflikti alkoi, kun North Side Gang huomasi Gennan rikollisperheen myyvän alkoholia halvemmalla hinnalla. Gennat olivat kunnianhimoisen Johnny Torrion South Side Gang -jengin liittolaisia. Dean O'Banion yritti aluksi saada Torrion pitämään Gennot kurissa, mutta kun Torrio ei onnistunut tässä, O'Banion alkoi kaapata Gennojen tavaratoimituksia. Tämän seurauksena Gennat halusivat tappaa O'Banionin, mutta Unione Sicilianan (myöhemmin Italian-American National Union) Chicagon osaston johtaja ja alamaailman harmaa eminenssi, sisilialainen poliitikko Mike Merlo kielsi tämän. Merlo kuoli syöpään 8. marraskuuta 1924. Kaksi päivää myöhemmin, 10. marraskuuta John Scalise ja Albert Anselmi murhasivat O’Banionin. He olivat Torrion alaisia, jotka menivät O’Banionin kukkakauppaan Chicagossa esittäen asiakkaita, jotka etsivät kukka-asetelmia Merlon hautajaisiin.
Hymie Weiss nousi North Side Gangin johtoon ja he aloittivat kostotoimet Gennan rikollisperhettä ja South Side Gang -jengiä vastaan. Drucci, Weiss ja Moran yrittivät tappaa Torrion henkivartija-luutnantin, Al Caponen 25. tammikuuta 1925. He ampuivat Caponen autoa usean kerran, mutteivät onnistuneet tappamaan häntä. He kuitenkin onnistuivat kidnappaamaan Caponen henkivartijan, jota he kiduttivat ennen tämän murhaamista. Drucci ja kaksi muuta North Siden jäsentä väijyttivät vaimonsa kanssa ostoksilla olleen Torrion 27. tammikuuta 1925. Torrio haavoittui vakavasti, mutta selvisi hyökkäyksestä. Eräässä vaiheessa poliisit toivat Druccin ja Weissin Torrion sairaalasängyn vierelle, mutta Torrio kieltäytyi tunnistamasta heitä ampujiksi. Parantumisen ja lyhyen vankilatuomion jälkeen Torrio luovutti South Side Gangin hallinnan Caponelle, ja palasi New Yorkiin.
Drucci, Weiss ja Moran tappoivat 25. toukokuuta South Side Gangin liittolaisen Angelo Gennan. Drucci ja toinen asemies murhasivat Anthony Gennan 8. heinäkuuta 1925. He murhasivat 13. marraskuuta Gennan asemies Samuzzo Amatunan parturiliikkeessä. Tämän lempiravintolan omistaja myös kidnapattiin ja murhattiin, ja Capone alkoi kutsua Druccia "luteeksi".
Jengisota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]10. elokuuta 1926 Drucci ja Weiss tulivat Caponen pyssymiesten väijyttämiksi kadulla, mutta he ampuivat tiensä pakoon. Viisi päivää myöhemmin Drucci ja Weiss vaihtoivat laukauksia Caponen miesten kanssa salamurhausyrityksen uusinnassa samassa paikassa. North Side Gang vastasi korkeaprofiilisemmalla murhayrityksellä, käyttäen juonta houkutellakseen Capone Cicerossa, Illinois'ssa sijaitsevan hotellin, jossa tämä asui, eteen ja sitten ampua satoja luoteja ikkunoiden läpi. Capone pelästyi, muttei loukkaantunut. 11. lokakuuta Caponen miehet tappoivat Weissin Pyhän nimen katedraalin ulkopuolella tämän kävellessä autostaan jengin päämajalle. Drucci ja Moran alkoivat johtaa North Side Gangia. Weissin ampumisen jälkeen Drucci ja Moran menivät rauhan konferenssiin muiden Chicagon jengien kanssa, mukaan lukien South Side Gang. Vaikka Moran tahtoi jatkaa taistelua, Drucci suostutteli hänet hyväksymään aselevon.
Vuonna 1927 William Hale Thompson, vaikutusvaltaisen, vahvaa tukea afroamerikkalaisilta alueilta saavan, Cookin piirikunnan koneistonsa kärjessä, yritti paluuta pormestariksi. Thompsonin kampanjapuheet tulkittiin niin, että jos hän voittaisi, kaupungilla olisi rento asenne virkavaltaa kohtaan, ja hänet nähtiin Caponen miehenä. Vihollisten välillä oli mutkikkaita poliittisia ja etnisiä kanssakäymisiä. Irlantilaisamerikkalaiset poliitikot yrittivät maalata Thompsonin katolilaisuuden vastaiseksi anglosaksiseksi sovinistiksi, huolimatta tämän Caponen innoittamasta italialaisen äänestysalueen tuesta. Kuitenkin, Thompsonin tajuama kiitollisuudenvelkansa afroamerikkalaisille äänestäjille johti uskollisuuden siirtymiseen äänestäjien joukossa, mikä osittain mitätöi hänen poliittisen koneistonsa. Capone turvautui väkivallan kärjistämiseen varmistaakseen, että poliittinen kilpa päätettäisiin Thompsonin hyväksi. Kaupunginlaajuinen jengisota räjähti mahdollisuudesta, että Capone saisi vihollisilleen haitallisen pormestarin. 3. huhtikuuta 1927 Drucci päätti ryhtyä hyökkäykseen penkomalla Thompsonin kanssa linjassa olevan oltermannin toimiston. Chicagon poliisipäällikkö käski miestensä pidättää kaikki North Side Gangin jäsenet paikan päällä.
Kuolema
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Chicagon poliisi pidätti Druccin 4. huhtikuuta 1927 ja löysi piilotetun .45 -kaliiberin pistoolin. Poliisit veivät hänet ja kaksi samaan aikaan Druccin kanssa pidätettyä jengiläistä oikeustalolle, jossa Druccin asianajaja odotti takuiden asettamista. Yksi poliiseista oli etsivä Dan Healy, joka oli muutamaa kuukautta aiemmin ampunut aseistautuneen ryöstäjän kuoliaaksi. Healylla oli väkivaltaisen miehen maine. Hän oli muun muassa pahoinpidellyt julmasti Caponen vihollisen Joseph Saltisin marraskuussa 1926 salakapakan ratsian yhteydessä.
Drucci vastusti käsivarresta kiinnipitämistä heidän odottaessaan autoa, ja herjasi Healya, joka vastasi läimäytyksellä. Sen jälkeen Healy otti aseensa esiin ja uhkasi ampua Druccin. Väittely jatkui autossa, mutta mitä tapahtui seuraavaksi on kiistanalaista. Myöhemmin, välikohtauksen aikana läsnä olleet poliisit tukivat Healyn versiota tapahtumista: että Drucci samalla kertoessaan aikeestaan olisi syöksynyt Healyn asetta kohti, mutta Healy olisi vetäytynyt ja sitten ampunut Druccin. Druccin liittolaisten mukaan Healyn lyötyä Druccia olisi alkanut kahakka, jonka vuoksi kuski pysäytti auton tienvarteen. Sen jälkeen Healy olisi astunut ulos autosta astinlaudalle, vetänyt aseensa esiin ja ampunut autossa istuvaa ja käsiraudoissa olevaa Druccia kohti. Druccia osui käsivarteen, sääreen ja vatsaan, ja tämä lyyhistyi ja kuoli auton lattialle.
Jälkiseuraukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Druccille järjestettiin ylelliset hautajaiset Mount Carmelin hautausmaalla, Hillsidessa, Illinois'ssa, mikä oli tyypillinen rikosmaailman tapa tuohon aikaan. Druccin hopeinen arkku maksoi 10 000 dollaria, ja hautajaishuoneita koristi yli 30 000 dollarin arvosta kukkia. Viranomaiset hyväksyivät Healyn ja muiden poliisien version tapahtumista. Druccin kuolinpesän loppusumma oli 500 000 dollaria.
Capone jatkoi Thompsonin tukemista, ja äänestyspäivänä 10. huhtikuuta 1928, niinkutsutussa "Pineapple Primary" -äänestyksessä, Thompsonia vastustavien vaalialueiden äänestyskopit olivat Caponen pommittajan, James Belcastron, tähtäimessä, mikä johti 15 ihmisen kuolemaan. Belcastron syytettiin myös murhaneen afroamerikkalaisen vaaliehdokkaan, ketä oli jahdattu katujen halki pyssymiehiä sisältävillä autoilla äänestyspäivänä, ennen tämän kuoliaaksi ampumista. Belcastron lisäksi syyteittyinä oli neljä poliisia. Osoitus paikallisten viranomaisten asenteesta Caponen organisaatiota kohtaan tuli vuonna 1931, kun Belcastroa ammuttiin murhayrityksen yhteydessä; poliisi antoi skeptisten journalistien ymmärtään Belcastron toimineen yksin. North Side Gang kohtasi loppunsa alamaailman voimana vuoden 1929 ystävänpäivän verilöylyn yhteydessä. Verilöyly johti yleisön huolestuineisuuteen Thompsonin liittolaisuudesta Caponen kanssa; seikka mikä vaikutti Anton J. Cermakin voittoon pormestarin vaaleissa 6. huhtikuuta 1931. Jäännös North Side Gangista jatkoi olemassaoloaan vierekkäin vastaavasti heikon Roger Tuohyn kanssa, mutta tuli eliminoiduksi Caponen pakottaessa Cermakin liittolaisia perääntymään.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Vincent Drucci The Tombstone Tourist. Viitattu 13.4.2023. (englanti)
