Virginiamysiini

Virginiamysiini
Virginiamysiini
Virginiamysiini
Systemaattinen (IUPAC) nimi
?
Tunnisteet
CAS-numero 11006-76-1
ATC-koodi D06AX10
PubChem CID ?
DrugBank DB11476
Kemialliset tiedot
Kaava ?
Moolimassa ?
Fysikaaliset tiedot
Sulamispiste 138–140 °C (hajoaa)[1]
Liukoisuus veteen huonosti veteen
Farmakokineettiset tiedot
Hyötyosuus ?
Metabolia ?
Puoliintumisaika ?
Ekskreetio virtsan mukana
Terapeuttiset näkökohdat
Raskauskategoria

?

Reseptiluokitus


Antotapa ?

Virginiamysiini on seos makrolidi- ja peptidijohdannaisiin kuuluvia orgaanisia yhdisteitä. Sitä käytetään lähinnä eläinlääketieteessä antibioottina.

Ominaisuudet ja käyttö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Virginiamysiiniä tuottavat aktinobakteereihin kuuluva laji Streptomyces virginiae ja sen lähisukulaiset. Se eristettiin ensimmäisen kerran vuonna 1955. Virginiamysiini koostuu peptidimakrolidista virginiamysiini S1:stä ja monityydyttymättömästä makrolidista virginiamysiini M1:stä (pristinamysiini IIA), joka on myös pristinamysiinin komponentti. Huoneenlämpötilassa seos on valkoista jauhetta, joka liukenee niukasti veteen ja paremmin emäksiin ja useisiin orgaanisiin liuottimiin kuten etanoliin, asetoniin ja kloroformiin. Virginiamysiini on optisesti aktiivista ja sen kiertokyky etanoliliuoksessa on -124.[1][2][3][4]

Virginiamysiinin antibioottiset ominaisuudet perustuvat siihen, että se sitoutuu bakteerien ribosomiin. Seoksen kaikki komponentit estävät proteiinisynteesiä. Lääkeaine tehoaa pääasiallisesti grampositiivisiin bakteereihin ja muutamiin gramnegatiivisin bakteereihin. Virginiamysiini on nykyään lähinnä eläinten antibiootti, mutta sitä voidaan käyttää myös ihmisillä ulkoisesti.[2][3][4][5]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Susan Budavari (päätoim.): Merck Index, s. 1709–1710. (12th Edition) Merck & Co., 1996. ISBN 0911910-12-3 (englanniksi)
  2. ↑ a b Edmund M. Wise Jr.: Peptides, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2000.
  3. ↑ a b Richard Sams: Veterinary Drugs, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000.
  4. ↑ a b Mark G. Papich: Saunders Handbook of Veterinary Drugs, s. 971. Elsevier, 2010. ISBN 9781437701920 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 2.4.2020). (englanniksi)
  5. ↑ Roger G. Finch, David Greenwood, Richard J. Whitley, S. Ragnar Norrby: Antibiotic and Chemotherapy, s. 336. Elsevier, 2010. Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste Kirja Googlen teoshaussa (Hardcover ISBN 9th ed.) (viitattu 2.4.2020). (englanniksi)