Viron patsaskiista 2007

Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Tarkennus: Lähteet neutraalimmiksi, nyt melko yksipuolisesti kallellaan Moskovaan. Useat Ylen lähteet vain toimimattomia hakulinkkejä

Viron patsaskiistassa oli kyse erimielisyydestä Tallinnan Pronssisoturin merkityksestä ja siirrosta maan etnisten virolaisen sekä vironvenäläisten välillä. Hallitus päätyi siirron kannalle keväällä 2007. Kiista laajeni Viron ja Venäjän valtioiden väliseksi.

Patsaskiista Virossa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pronssipatsaan töhrimisestä kerrottiin ensimmäisen kerran voitonpäivän yhteydessä 9. toukokuuta 2005. Vuotta myöhemmin poliisi pidätti kaksi miestä, jotka olivat osoittaneet mieltä patsaan luona Voitonpäivää muistaneita vastaan. Patsasta tärveltiin 21. toukokuuta 2006 maalaamalla se Viron lipun mukaan valkoisella ja sinisellä maalilla.[1] Viron pääministeri Andrus Ansip esitti 22. toukokuuta, että pronssipatsas tulisi siirtää pois Tallinnan keskustasta.[2] Vironvenäläiset nuoret reagoivat perustamalla 24. toukokuuta 2006 Yövartio-liikkeen patsasta suojelemaan.[3]

Virossa valmisteltiin syksyn 2006 aikana laki, joka mahdollisti miehitystä ylistävien muistomerkkien siirtämisen tai poistamisen. Lain toinen osa mahdollisti kaatuneiden sotilasvainajien siirtämisen tai poistamisen vanhasta haudasta.[4] Laki hyväksyttiin Viron parlamentissa Riigikogussa 10. tammikuuta 2007. Varsinainen päätös patsaan siirtämisestä syntyi 15. helmikuuta äänin 46–44. Presidentti Toomas Hendrik Ilves ei vahvistanut lakia, koska piti sitä perustuslain vastaisena.[5][6]

Laki palasi maaliskuussa valitun uuden parlamentin käsiteltäväksi. Viron keskustapuolue vastusti vuoden 2007 Viron parlamenttivaaleissa patsaan siirtämistä vaalikampanjassaan. Riigikogun kansanedustaja Enn Eesmaa (keskustapuolue) antoi haastattelun Suomenmaassa, jonka mukaan Tallinnassa ja Moskovassa yhä jatkuvat vihamielisyydet Viron ja Venäjän välillä eivät voineet tulla kenellekään yllätyksenä.[7] Venäjän virallisen lehden Rossijskaja gazetan mukaan Viron keskustapuolue jäi oppositioon, koska se vastusti patsaan siirtämistä.[8]

Viron puolustusministeriö aloitti 18. huhtikuuta kaivaukset monumentin alle haudattujen neuvostosotilaiden siirtämiseksi. Patsaan alla oli haudattuna venäläisten tietojen mukaan 13 tunnettua sotilasta. Venäläisten mukaan virolaiset arkeologit löysivät 12, jotka pyritään tunnistamaan.[9] Patsaan siirtoa vastustavat vironvenäläiset muodostivat 100–150 henkilön ihmisketjun patsaan ympärille.[10]

Pronssipatsas pystytettiin uudelleen Tallinnan sotilashautamaalle 30. huhtikuuta.[11] Virallinen patsaan paljastuspäivä oli 8. toukokuuta.[12][13]

Mellakat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mellakoitsijat sytyttivät paloja ja aiheuttivat tuhoa Tallinnan keskustassa kahtena yönä. Kuvassa palava kioski.

Tallinnassa mellakoitiin kahtena yönä patsaskiistan vuoksi. Ensimmäinen mellakointiyö oli 26.–27. huhtikuuta 2007 ja toinen seuraavana yönä. Levottomuudet alkoivat heti sen jälkeen kun pronssipatsaan ympärille pystytettiin näköyhteyden peittävä aita ja teltta. Lisäksi 200–300 poliisia muodosti alueen ympärille ketjun.[14]

Päivän aikana patsaan siirron vastustajia kertyi arviolta tuhat henkilöä. Samana iltana väkijoukko aloitti mellakoinnin patsaan läheisyydessä ja yritti murtautua patsaan luokse. Poliisi turvautui pamppuun ja kyynelkaasuun, jolloin väkijoukko siirtyi vanhan kaupungin kaduille rikkomaan ikkunoita ja kaatamaan autoja.[15] Ensimmäisenä mellakointiyönä venäläislähteiden mukaan puukotettiin vironvenäläinen Dmitri Ganin.[16] Venäläislähteiden mukaan Viron poliisi pamputti Ganinin kuoliaaksi.[17]

Viron hallitus päätti hätäkokouksessa aamuyöllä 27. huhtikuuta patsaan siirrosta.[18] Aiemmin Viron pääministeri oli vakuuttanut, ettei patsasta siirretä ennen Voitonpäivää 9. toukokuuta.[19] Viranomaiset ilmoittivat, että patsas on siirretty tuntemattomaan paikkaan turvaan. Venäläislähteiden mukaan patsas oli turmeltu leikkaamalla se kappaleiksi.[20] Viro kiisti väitteet patsaan paloittelusta.[21] Päivällä noin sata vironvenäläistä huusi iskulauseita Viron parlamentin ympärille, jolloin senkin ympärille rakennettiin turva-aita. Päivän aikana poliisi tyhjensi väkijoukon puistosta ja Vapaudenaukiolta.[18] Viron hallitus vetosi tekstiviestein ihmisiä pysymään kotona.[22] Myös alkoholin vähittäismyynti kiellettiin, ravintolatarjoilua lukuun ottamatta. Kieltoa jatkettiin vappuun saakka ja erikseen Voitonpäivänä.[23][24]

Toisena mellakointiyönä väkijoukko otti jälleen yhteen poliisin kanssa. Myös etnisiä virolaisia otti yhteen vironvenäläisten kanssa. Poliisi käytti kyynelkaasun lisäksi kumiluoteja ja vesitykkejä hillitsemään väkijoukkoa. Noin 500 henkilöä pidätettiin. 60 henkilöä sai vammoja, joista kolme oli poliisiviranomaista. Jälleen ryösteltiin vanhan kaupungin kauppoja sekä rikottiin linja-autopysäkkejä ja pysäköityjä autoja.[25]

Valtaosa pidätetyistä vapautettiin nopeasti. Viron viranomaisten mielestä mellakat olivat ainakin osittain järjestettyjä.[26][23] Viron poliisin toimia on myös arvosteltu. Ranskassa päämajaa pitävän ihmisoikeusjärjestö La Fédération Internationale des Droits de l’Homme (FIDH):n mukaan poliisi käytti liiallisia voimakeinoja ja raakoja, epäinhimillisiä ja nöyryyttäviä keinoja mielenosoittajien taltuttamisessa.[27]

Virossa aiotaan käydä läpi kaikki valitukset, jotka koskevat poliisin liiallista voimankäyttöä. Syyttäjä sai 10. toukokuuta mennessä 21 valitusta poliisin toimista, ja näiden perusteella aloitettiin neljä rikostutkintaa.[28]

Kyberhyökkäykset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pronssisoturikiistassa koettiin maailman ensimmäinen yhden maan kohdistama kyberhyökkäys toista maata vastaan. Naton jäsenmaa Viroon kohdistetut kyberhyökkäykset alkoivat huhtikuun 27. päivänä ja ne kestivät vaihtevalla voimalla 22 päivän[29] tai toisen lähteen mukaan kuukausien ajan.[30]

Ensimmäisessä vaiheessa, 27.–29.4. hyökkäykset toteutettiin melko yksinkertaisella tavalla. Kyberhyökkäysten päävoima koordinoitiin ja siinä puututtiin resursseihin, jotka olivat tavallisten virolaisten saavuttamattomissa. Neljänä aaltona toteutettu hyökkäys aiheutti jonkin verran keskeytyksiä virolaisille IT-järjestelmille. Hyökkäyksessä käytetyt bottiverkot käyttivät tietokoneita 178 maassa. Kriittiseen infrastruktuuriin, kuten kuljetuksissa ja energiasektorissa käytettäviin järjestelmiin ei hyökätty, mutta ensimmäisten hyökkäysten kohteina olivat paikalliset mediatoimistot ja Viron hallituksen verkossa oleva tiedotuskeskus. Ensimmäisen aallon aikana eri venäjänkieliset internet-foorumit pyysivät ja tarjosivat ohjeita ping-kutsuille tietyillä parametreilla. Tämän seurauksena DoS-hyökkäykset aiheuttivat tehokkaasti keskeytyksiä kohteissa.

Huhtikuun 30. päivän hyökkäys oli koordinoitu hienovaraisemmin, vaikka yleensä ohjeet oli laadittu yksinkertaisiksi, eikä niiden toteuttaminen vaatinut monimutkaisten teknisten tietojen hallintaa. Toukokuun 4.-8. päivinä hyökkäykset sulkivat 58 nettisivustoa, joista huomattavin oli se, että Viron suurimman pankin, Hansabankin verkkopalvelu ei ollut asiakkaiden käytössä 90 minuutin ajan toukokuun 9. päivänä ja seuraavana päivänä kahden tunnin ajan.

Hyökkäyksen kolmanteen aaltoon osallistui noin 85 000 kaapattua tietokonetta. Se suunnattiin pääasiassa Viron valtion verkkosivuihin 15. toukokuuta alkaen. Myös Viron toiseksi suurimman pankin SEB Eesti Ühispankin verkkosivu oli suljettu 90 minuutin ajan. Viimeinen voimakas DDoS-hyökkäys tuli 18. toukokuuta. Se kohdistui jälleen valtion verkkosivuihin, ja pankkien palvelun keskeytyksiä jatkui myöhemminkin. Kohteita olivat muun muassa seuraavat verkkosivut: Valtionviraston toimisto, pääministerin ja hänen puolueensa toimistot, presidentin kanslia ja parlamentti, Valtion tarkastusvirasto, kaikki ministeriöt lukuun ottamatta kulttuuriministeriötä, ja valtion toimistoista muun muassa poliisi.

Pankkien lisäksi hyökkäykset vaikuttivat kaupallisiin internetin palveluiden välittäjiin, kaikkiin kolmeen mobiilipalveluiden operaattoriin ja kuuteen suurimpaan uutistoimistoon ja uutisportaaliin. Vaikka hyökkäykset suunnattiin laajalle, kaikkia kohteita ei saatu suljetuksi ja vakavimmat vaikutukset olivat verkkopankkien palveluiden estämisellä. Valtion ja median verkkosivujen sulku aiheutti ongelmia tiedon välittämisessä ulkomaailmaan jännittyneessä poliittisessa ilmapiirissä, mutta vaikutus ei ulottunut suurimpaan osaan väestöä. Kuljetus tai energian jakelu eivät keskeytyneet, sekä kaupat ja viihdetoiminta toimivat normaalisti.

Venäjän viranomaiset kielsivät kaiken osallisuuden hyökkäyksiin. Venäjän valtionduuman jäsen Sergei Markov totesi maaliskuussa 2009: ”Viron kyberhyökkäyksistä... ei huolta, ne hoiti apulaiseni. En kerro hänen nimeään, koska häneltä saatettaisiin evätä viisumin saanti.” Samoihin aikoihin Našin jäsen Konstantin Goloskokov väitti, että hän ja hänen kaverinsa olivat hyökkäyksen takana.[31]

Jälkiselvittelyt

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viron keskustapuolueen johtaja ja Tallinnan kaupunginjohtaja Edgar Savisaar arvosteli ensimmäisen mellakointiyön jälkeen pääministeriä ja poliisin kovia otteita, mitä muut poliitikot pitivät omien poliittisten pyrkimystensä ajamisena. Keskusta on saanut enemmistön äänistä Viron venäjänkielisiltä ja kritisoi voimakkaasti jo etukäteen pronssipatsaan siirtoa.[32]

Savisaar lähetti Viron pääministerille 50 000 000 Eestin kruunun (3 000 000 euron) laskun mellakoiden Tallinnan kaupungille aiheuttamista vahingoista. Virolainen kansallismielinen liike ERL kokosi internetissä adressin, jossa vaaditaan Edgar Savisaaren eroamista Tallinnan kaupunginjohtajan virasta.[32] Sen allekirjoitti kahden viikon aikana lähes 100 000 henkilöä.[33] Entinen pääministeri Tiit Vähi vaati Viron hallituksen eroa.[34]

Savisaar ilmoitti 3. toukokuuta perustavansa Kotirauhafoorumin, johon tulee edustus virolaisista ja venäläisistä yhteisöistä.[35] Sähköpostein ja tekstiviestein kehotettiin virolaisia ja venäläisiä ojentamaan toisilleen sovinnon merkiksi valkoisia tulppaaneita. Toisissa viesteissä taas kehotettiin osoittamaan mieltä Viron hallitusta vastaan voitonpäivänä.[36]

Viro järjesti 8. toukokuuta 2007 toisen maailmansodan päättymisen muistotilaisuuden. Samalla paljastettiin pronssipatsas sen uudella paikalla Tallinnan sotilashautausmaalla. Mukaan oli kutsuttu kaikki toiseen maailmansotaan osallistuneet valtiot, myös Venäjän edustaja, joka kuitenkaan ei osallistunut tapahtumaan. Viron hallituksen edustajat laskivat seppeleen pronssipatsaan juuren. Tämä oli ensimmäinen kerta itsenäisen Viron aikana. Vironvenäläinen Yövartio-liike piti Viron pääministerin elettä tärkeänä vastaantulona kiistassa.[37] Venäjän Tallinnan suurlähettiläs Nikolai Uspenski laski seppeleen uudelle paikalle seuraavana päivänä.[38]

Reaktiot Venäjällä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäjää kaihertaa asiassa osin virolaisten SS-miesten marssit sekä Viron venäläisten asema. Sen sijaan venäläisissä medioissa ei mainittu Neuvostoliiton ensimmäistä Viron miehitystä 1940–1941, ja jos mainittiin, niin miehityksen väitettiin olleen vapaaehtoinen tai vähintään Viron itsensä aiheuttama.[39] Seuraavaa neuvostomiehitystä 1944–1991 pidettiin Viron vapauttamisena Natsi-Saksan miehityksestä. Siksi Pronssisoturista käytettiin osissa Venäjän medioista nimitystä Vapauttajasotilas. Myös Venäjällä on siirretty toisen maailmansodan sotilashautoja.[40]

Venäjä vastusti ennakkoon patsaan siirtämistä. Venäjän duuman ylähuoneen jäsenet syyttivät Viroa fasismin glorifioinnista ja Neuvostoliiton sotilaiden muiston häpäisemisestä.[41] Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov varoitti Viroa 27. tammikuuta 2007 siirtämästä Pronssisoturi-patsasta. Lavrovin mukaan Venäjä tulisi vastustamaan patsaan siirtämistä voimakkaasti ja vetoamaan Euroopan yleiseen mielipiteeseen. Venäjä ei kuitenkaan harkinnut pakotteita Viroa vastaan.[42][43] Venäjä jätti 23. huhtikuuta Virolle nootin patsasasiasta ja vaati Viron hallitusta luopumaan patsaan ja hautojen siirtämisestä. Siirtämisen varoitettiin aiheuttavan vakavia seurauksia Viron ja Venäjän suhteille.[44] Patsaan siirtämisen jälkeen 27. huhtikuuta Venäjän parlamentin ylähuone esitti diplomaattisuhteiden katkaisemista Viroon.[45][46]

Venäjän duuman valtuuskunta vieraili huhti-toukokuun vaihteessa 2007 Tallinnassa Nikolai Kovalevin johdolla ja vaati jo Moskovan lentokentällä Viron hallituksen eroa.[47] Tallinnassa ryhmä lievensi kannanottoja ja Nikolai Kovalev väitti Viron hallituksen erovaatimuksen olleen edustaja Leonid Slutskin yksittäinen kannanotto.[48] Valtuuskunta tapasi Viron parlamentin edustajat ja luopui loppupäivän ohjelmistosta, johon olisi kuulunut Viron ulkoasiainministeriön järjestämä lehdistötilaisuus. Syynä oli epäilyt, ettei Viro laske tilaisuuteen kaikkia toimittajia. Valtuuskunta järjesti oman lehdistötilaisuuden Venäjän lähetystössä Tallinnassa. Iltapäivällä valtuuskunta tapasi Viron poliisijohtoa. He saivat selvityksen mellakoinnissa pidätetyistä sekä kuolleen Dmitri Ganinin tapauksesta.[49] 1. toukokuuta valtuuskunta kävi aamulla tarkistamassa Pronssisoturin uutta paikkaa Tallinnan sotilashautamaalla. He laskivat myös seppeleen ja kukkia patsaalle.[50] Vierailu hautausmaalla aiheutti odottamattoman seurauksen. Laskiessaan kukkia muistomerkille Venäjän duuman valtuuskunta legitimoi Pronssosoturin uuden sijoituspaikan Viron Venäjää puhuvien keskuudessa, jotka olivat vastustaneet sen siirtämistä.[31] Valtuuskunta väitti, että patsas oli sahattu siirron yhteydessä. Viron pääministeri Andrus Ansip kiisti syytökset.[51] Viron ulkoministeri Urmas Paet kieltäytyi tapaamasta valtuuskuntaa.[52]

Patsaskiistan yhteydessä Venäjällä syntyi ajatuksia vainajien palauttamisesta Venäjälle. Arkangelin kuvernööri lupasi kustantaa yhden sotilaan ruumiin palauttamisen vainajan tyttärelle. Vastaavasti Tverin kuvernööri halusi kaksi vainajaa palautettavaksi ja haudattavaksi uudelleen sotilaallisin kunnianosoituksin.[53][54] Lisäksi Karjalan tasavallan johtaja Sergei Katanandov ilmoitti valmiudesta vastaanottaa patsas ja vainajat tasavaltaan.[55]

Kiistan jälkeen tehdyn mielipidekyselyn mukaan 78 prosenttia venäläisistä vastusti patsaan siirtoa ja vain kaksi prosenttia kannatti sitä. 74 prosenttia sanoi pitävänsä Viroa vihamielisenä valtiona ja vain kymmenen prosenttia piti Viroa yhä ystävällisenä. Prosentti vastaajista halusi aloittaa sodan Viroa vastaan.[56]

Viron Moskovan suurlähetystön piiritys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kremliä lähellä olevat järjestöt organisoivat 27. huhtikuuta – 4. toukokuuta 2007 välisenä aikana Viron Moskovan suurlähetystön saarron. Mukana olivat Naši, Yhtenäisen Venäjän Nuori Kaarti (Molodaja Gvardija), Rossija Molodaja sekä Mestnye.[57][58][59] Suurlähetystön henkilökunnan liikkuminen oli rajoitettu tai se oli täysin mahdotonta. Paikalla oli uutiskuvien mukaan lähetystöä vartioimassa miliisin erikoisjoukkojen OMONin joukkoja. Viron ulkoministeri Urmas Paet väitti, että mielenosoittajille maksetaan mielenosoittamisesta 550–1 000 ruplaa kerralta.[50] Viro lähetti asiasta Venäjälle kolme noottia vedoten diplomaattiseen koskemattomuuteen. Venäjän näkökannan mukaan voimakas puuttuminen mielenosoitukseen voisi lisätä levottomuutta Moskovassa.lähde?

2. toukokuuta 2007 Naši järjestön edustajat tunkeutuivat lehdistötilaisuuteen, jonka järjestäjänä oli venäläinen viikkolehti Argumenty i fakty. Tilaisuudessa Viron Moskovan suurlähettiläs Marina Kaljurand oli vastailemassa kysymyksiin patsaan siirtämisestä.[60][61] Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov vakuutti Viron ulkoministerille Urmas Paetille, että lähetystön piiritys tapahtuu Venäjän lakien mukaisesti.[62]

Viron lähetystön piirityksen laukaisi 3. toukokuuta Saksan ulkoministeri Frank-Walter Steinmeierin puhelinkeskustelu Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrovin kanssa. Venäjä takasi Viron Moskovan suurlähetystön piirityksen päättyvän, mikäli Viron suurlähettiläs Marina Kaljurand lähtee Moskovasta.[63][64]

Piirityksen päättymisen jälkeen nuorisojärjestö Naši järjesti mielenosoituksen Euroopan unionin Moskovan edustuston ympärillä. Naši vaatii Mark Sirykin vapauttamista ja soitti kelloa 15 minuutin välein kadulla.[65] Mielenosoitus päättyi 7. toukokuuta 2007.[66]

Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov lähetti 29. huhtikuuta Euroopan unionin maille kirjeen, jossa hän moitti Viron toimia patsaskiistassa ja vaati käyttämään Tallinnaa vastaan kaikkia keinoja. Virolle kirjettä ei lähetetty, mutta se julkaistiin myöhemmin kokonaisuudessaan Eesti Päevalehden sivuilla.[67][68]

Talouspakotteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäjän alahuone uhkasi tammikuussa 2007 Viroa pakotteilla mikäli Pronssisoturi poistetaan.[69] Venäjän varapääministeri Sergei Ivanov kehotti 3. huhtikuuta välttämään virolaisia tuotteita ja Viroa turistikohteena. Ivanovin mielestä Venäjän tulisi saattaa valmiiksi Laukaansuun satama, jotta Venäjältä tulevat tavarat eivät kasvattaisi Viron budjettia.[70]

Venäläisistä 54 prosenttia oli sitä mieltä, että talouspakotteet olisivat sopiva rangaistus Pronssisoturi-patsaan siirtämisestä Tallinnassa. Vain 20 prosenttia vastusti pakotteita.[56]

Viron pääministeri Andrus Ansipin sanoi toukokuussa 2007, että talouspakotteet Viroa vastaan eivät tule onnistumaan, sillä ne täytyisi ulottaa koko Euroopan unionin alueelle. Viron talousministeri Juhan Parts sanoi, että öljytoimitusten keskeyttäminen haittaisi vain Venäjää itseään. Hänen mukaansa kuljetusten katkaiseminen ei vaikuttaisi Viroon vaan venäläisyrityksiin.[71]

Viron suurimman makeistehtaan Kalevin mukaan Venäjän markkinat sulkeutuivat yritykseltä. Viennin arvo oli ollut 260 000 euroa kuukausittain. Vastaavasti yksittäiset venäläiset yritykset keskeyttivät investoinnit sataman terminaaliin ja autojen kokoonpanotehtaaseen.[57]

Venäjän suurimman puolueen Yhtenäisen Venäjän nuorisojärjestö Nuori Kaarti järjesti virolaistuotteiden boikotin 7. toukokuuta 2007. Mustalle listalle joutuivat myös suomalaisen Valion Virossa valmistamat tuotteet.[72][73] Oppositiopuolueen Jablokon edustaja piti virolaistuotteiden boikottia ylimitoitettuna toimenpiteenä.[74]

Venäjän rautatiet keskeytti öljyn- ja hiilentoimitukset Viron satamien kautta vientiin. Venäjän rautatiet ilmoitti, ettei sillä ole riittävästi rautatievaunuja toimituksia varten, minkä vuoksi yritysten tulee käyttää omia rautatievaunujaan. Toukokuun toimitukset hiiltä käsittävät 900 000 tonnia. Hiilenviejät etsivät vaihtoehtoisia satamia Ukrainasta Mustaltamereltä, Latviasta ja Liettuasta.[75]

Viron satamien kautta kulkee neljäsosa Venäjän öljynviennistä. Pääasiallisia viejiä ovat Gazprom, TNK-BP ja Surgutneftegaz.[75]

Viron rautateiden Urmas Glasen mukaan rautatierahtien määrä puolittui viikon aikana 35 tonnista. Venäjän rautatiet lopettaa myös tappiolliseksi laskemansa Pietari–Tallinna -junayhteyden 26. toukokuuta 2007 alkaen. Viron rautateitä ja GoRail yhtiötä palvellut linja Venäjän avoimen rautatieosakeyhtiön laskelmien mukaan on tuottanut sille melkein 467 000 ruplan tulot ja 856 000 ruplan käyttömenot kuukaudessa. Viron Delfin mukaan GoRailissä ei nähdä yhtään kaupallista syytä suosiotaan vielä kasvattavan rautatielinjan lakkauttamiseen, jota käyttävät niin virolaiset kuin pietarilaisetkin, ja jonka lakkauttaminen vaikuttaa pääasiassa vironvenäläisiin. Rautatielinja lakkautettiin kaksi vuotta aikaisemmin, mutta se avattiin viimeksi liikenteelle maaliskuussa 2007 matkustajien pyynnöstä.[76]

Venäjä sulki Narvan sillan raskaalta liikenteeltä 9. toukokuuta 2007. Rajoitus koski yli 13,5-tonnisia rekkoja. Syyksi ilmoitettiin sillan huono kunto. [77][78] Narvan sillan liikenne ja Venäjän rautatien öljytoimitukset palasivat normaalille tasolle 17. toukokuuta.[79]

Uutistoimisto RIA Novostin mukaan virallinen Venäjä ei ole julkisesti ajanut talouspakotteita Viroa vastaan. Tämä olisi vaikeaa, sillä Viron venäjänkauppa on etnisten venäläisten käsissä. Lisäksi vaihtoehtoisten öljytoimitusreittien löytäminen muiden maiden kautta olisi haasteellista.[77][80][81]

Uutistoimisto Reutersin mukaan Venäjä oli antanut määräyksen vähentää öljyn, metallin ja hiilen kauttakuljetuksia Viron kautta, ja suurimmat öljynviejät ilmoittivat puolittaneensa kuljetukset.[82]

Pakotteiden pitkän tähtäimen vaikutukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Virolaiset arvioivat vuonna 2020, että pitkällä tähtäimellä talouspakotteista hyötyivät sekä Venäjä, että Viro. Venäjä tuli vähemmän riippuvaiseksi Viron satamista ja Viro tuli vähemmän riippuvaiseksi Venäjän läpikulkuliikenteen voitoista, joten potentiaalisten pakotteiden vaikutus väheni. Viro saavutti myös strategista etua pystyessään käsittelemän omaa kauppaansa, eikä Venäjällä ollut Pronssoturikiistan jälkeen välitöntä kiinnostusta satamien kontrollointiin Viron alueella. Kun vastaavia pyrkimyksiä oli käynnissä jo aikaisemmin, Pronssisoturikiista tarjosi niille poliittisen mahdollisuuden. Sanktioiden tarkoituksena oli epävakauttaa Viron taloutta ja rajoittaa sen menestystä. Pakotteet eivät kuitenkaan vaikuttaneet niin paljon kuin venäläiset odottivat, vaan ne johtivat siihen, että Viro alkoi suunnata aikaisempaa enemmän länteen ja myydä uusille markkinoille. Jos sanktiot vaikuttivat pääasiassa kauttakulku- ja kuljetusaloille, kokonaisuutena Viron vienti Venäjälle kasvoi vuosina 2007 ja 2008. Kaiken kaikkiaan sanktiot vaikuttivat myönteisesti Viron talouteen. Sen tavarankuljetuksen infrastruktuuri parani, ja kuljetukset ja kauttakulku länteen kasvoi merkittävästi. Myös tavaroiden kirjo laajeni.[31]

Vironvenäläisten kohtalo

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäjän medioissa suurimman huomion sai mellakoinnin yhteydessä kuollut Dmitri Ganin. Hänet puukotettiin kuoliaaksi Tallinnassa 28. huhtikuuta 2007. Hän asui Virossa, mutta hänellä oli Venäjän kansalaisuus.[16] Dmitri Ganin haudattiin 3. toukokuuta 2007 ja tapahtumasta kertoivat kaikki Venäjän päätelevisiokanavat.[83][84]

Venäjä vaati toistuvasti tapon selvittämistä.[85][86] Viron poliisi vangitsi 11. toukokuuta kaksi henkilöä epäiltynä Dmitri Ganinin taposta.[87]

Venäjän presidentti Vladimir Putin syytti 18. toukokuuta Dmitri Ganinin kuolemasta Viron poliisia ja väitti poliisin viivytelleen avun antamisessa ja vaati syyllisten löytämistä. Viron syyttäjävirasto ilmoitti 18. toukokuuta, että Dmitrin Ganinin puukotuksesta soitettiin välittömästi ja ambulanssi saapui viiden minuutin kuluttua. Samalla kiistettiin syytökset Ganinin kuolemisesta poliisin käsiin.[88][89]

Mellakointiöiden yhteydessä kiinni otettiin lähes tuhat henkilöä. Kiinniotetut olivat lähinnä vironvenäläisiä. Heistä suurin osa vapautettiin 29. huhtikuuta, ja 40 henkilöä jäi poliisin huostaan.[90] Pidätettyjen joukosta löytyi mellakoiden organisoinnista epäiltyjä. Heitä olivat vironvenäläisten Yövartio-liikkeen johtajat Dmitri Linter ja Maksim Reva sekä Siin-nuorisoliikkeen Mark Siryk. Heitä voi odottaa enimmillään viiden vuoden tuomio.[91]

Venäjän liittoneuvoston puhemies Sergei Mironov vaati 28. huhtikuuta pidätetyn Dmitri Linterin vapauttamista.[92] Kremliä lähellä oleva venäläinen Naši-nuorisoliike vaati Mark Sirykin vapauttamista ja piti häntä Euroopan ainoana vangittuna alaikäisenä.[93][94] Mark Siryk vapautettiin 13. kesäkuuta.[95]

Reaktiot muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Euroopan unioni

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Euroopan unionin edustajia asettui Viron taakse yhtenä rintamana. Alkuvaiheessa kiistaa tyydyttiin pahoittelemaan, mutta asioiden edetessä Viro sai selkeämpää tukea.[96] Huhuttiin myös, että Euroopan unioni olisi estämässä Venäjän WTO-jäsenyyttä. Nämä huhut Euroopan komissio kiisti.[97]

Patsaskiista nousi esille myös Euroopan unionin ja Venäjän huippukokouksessa Venäjän Samarassa 17.–18. toukokuuta. Vain kahta viikkoa ennen huippukokousta Euroopan komission virolaisjäsen Siim Kallas ehdotti ajankohdan siirtämistä myöhemmäksi.[98][99]

Huippukokouksessa Venäjän Presidentti Vladimir Putin syytti Viroa ja Latviaa ihmisoikeusrikoksista maiden venäläisvähemmistöä kohtaan. Euroopan union komission puheenjohtaja Jose Manuel Barroso puolusti pieniä maita ja sanoi niiden asian olevan koko Euroopan unionin asia. Euroopan unionin ja Venäjän huippukokous päättyi erimielisyyteen. Yhteistä loppulauselmaa ei julkaistu.[100]

Suomi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen pääministeri Matti Vanhanen reagoi patsaskiistaan 27. huhtikuuta 2007 aluksi varovasti. Hänen mukaansa ulkovaltojen ei tulisi puuttua tilanteeseen. Ulkoministeri Ilkka Kanerva reagoi asiaan suoremmin. Hän kaipasi Euroopan unionilta toimintaa, yhteistä linjaa ja solidaarisuutta Viroa kohtaan.[101] 2. toukokuuta pääministeri Vanhanen arvosteli Venäjän duuman valtuuskunnan lausuntoja Viron hallituksen erosta.[102]

Myös oppositiossa tuettiin Viroa. Sosiaalidemokraattisen puolueen puheenjohtaja Eero Heinäluoma tiedusteli pääministeriltä onko Suomen kanta toimitettu Venäjälle.[103] Kristillisdemokraattien puheenjohtaja Päivi Räsänen vaatii hallitukselta selkeää tukea Virolle.[104] Eriävän mielipiteen esittivät muun muassa Suomen Kommunistinen Puolue[105] ja Kommunistinen Työväenpuolue,[106] jotka tuomitsivat patsaan siirron.

Yhdysvallat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdysvallat asettui Viron tueksi 4. toukokuuta 2007. Yhdysvallat oli huolestunut väkivaltaisuuksista ja Viron Moskovan suurlähetystön työntekijöiden häirinnästä.[107][108] Yhdysvaltain presidentti George W. Bush kutsui 4. toukokuuta Viron presidentin Toomas Hendrik Ilveksen vierailulle Yhdysvaltoihin 25. kesäkuuta.[109][110]

Jälkitoimet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viron sisäasiainministeriö laati 2 013 henkilön mustan listan ulkomaalaisista, joista 398 sai pysyvän saapumiskiellon Viroon ja 1 615 väliaikaisen saapumiskiellon. SL Õhtuleht julkaisi tiedon asiasta.[111]

Kapteeni Aleksei Brjantsevin ruumis palautettiin Venäjälle ja haudattiin uudelleen Rostoviin. Brjantsev palveli Leningradin rintaman 21. armeijakunnan poliittisena upseerina ja kaatui 22. syyskuuta 1944. Hänen poikansa Viktor Brjantsev halusi vainajan tulevan uudelleen haudatuksi Venäjälle. Toista Arkangeliin palautettavaksi toivottua vainajaa, kapteeni Ivan Sysojevia ei Viron viranomaisten mukaan löydetty. Arkangelin alueen kuvernööri oli varannut 390 000 ruplaa Sysojevin palauttamiseen ja hautaamiseen Arkangeliin.[112] Myös luutnantti Vasili Volkovin ruumis on palautettu Venäjälle. Jelena Varšavskajan ruumista toivotaan palautettavaksi Israeliin ja Stepan Hapikalon ruumista Ukrainaan.[113]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Russia says worried over vandalism of Soviet statue in Estonia. 23.5.2006. RIA. Arkistoitu 30.12.2006. Viitattu 1.5.2007. (englanniksi)
  2. ↑ Ansip: Neuvostopatsas syrjemmälle 22.5.2006. Yleisradio. Viitattu 27.5.2014.
  3. ↑ Petition. 24.5.2006. Pomnim.com. Arkistoitu 27.5.2007. Viitattu 24.5.2007. (englanniksi)
  4. ↑ Estonia Govt Fighting Bronze Soldier. 10.11.2006. Kommersant. Arkistoitu 31.5.2007. Viitattu 24.5.2007. (englanniksi)
  5. ↑ Viron Ilves esti patsaslain läpimenon 23.2.2007. Yle Uutiset. Viitattu 27.5.2014.
  6. ↑ President andis koolitundi. Vooremaa.ee. 28.10.2007. Arkistoitu 28.10.2007. Viitattu 8.9.2020. (viroksi)
  7. ↑ Suomenmaa: Viro on tehnyt paljon virheitä, Petri P. Pentikäinen, luettu 3.5.2007
  8. ↑ Сорокина, Надежда: Пять процентов раздора Rg.ru. 6.3.2007. Viitattu 8.9.2020. (venäjäksi)
  9. ↑ Pronssisoturi-patsaan alta esiin ruumisarkkuja MTV3 Uutiset. 30.4.2007. Viitattu 8.9.2020.
  10. ↑ Venäjä esitti Virolle nootin Pronssisoturista. Helsingin Sanomat. 23.4.2007. Arkistoitu 6.10.2007. Viitattu 6.6.2007.
  11. ↑ Bronze Soldier installed at Tallinn military cemetery. 30.4.2007. RIA Novosti. Arkistoitu 2.5.2007. Viitattu 6.6.2007. (englanniksi)
  12. ↑ Pronssisoturin vanhalta paikalta löytyi hauta 30.4.2007. Yle Uutiset. Viitattu 27.5.2014.
  13. ↑ Kaja Kunnas: Venäjän valtuuskunta vaati Viron pääministerin eroa. Helsingin Sanomat. Arkistoitu 3.6.2007. Viitattu 6.6.2007.
  14. ↑ Work starts to exhume Soviet soldiers in Tallinn. RIA Novosti. 26.4.2007. Arkistoitu 1.6.2007. Viitattu 8.9.2020. (englanniksi)
  15. ↑ Yle.fi (Toimimaton lähde, onko edes toiminut, on vain haku)[vanhentunut linkki]
  16. ↑ a b Tallinn tense after deadly riots BBC News. 28.4.2007. Viitattu 8.9.2020. (englanniksi)
  17. ↑ Paananen, Arja: Venäläislehdet: Uhri pyysi poliisia lopettamaan Ilta-Sanomat. 30.4.2007. Viitattu 8.9.2020.
  18. ↑ a b Liikkumista rajoitettu Tallinnan keskustassa. Helsingin Sanomat. 26.4.2007. Arkistoitu 5.10.2007. Viitattu 26.9.2010.
  19. ↑ Estonia promises not to move Bronze Soldier before May 9. RIA Novosti. 25.4.2007. Arkistoitu 27.8.2007. Viitattu 8.9.2020. (englanniksi)
  20. ↑ Estonian government cuts up WWII memorial. RIA Novosti. 27.4.2007. Arkistoitu 27.8.2007. Viitattu 8.9.2020. (englanniksi)
  21. ↑ Männiste, Agnes: Skulptor: jutt pronkssõduri tükkideks saagimisest on absurd. Postimees. 1.5.2007. Arkistoitu 3.7.2007. Viitattu 8.9.2020. (viroksi)
  22. ↑ Yle.fi (Toimimaton lähde, onko edes toiminut, on vain haku)[vanhentunut linkki]
  23. ↑ a b Tallinnassa ei mellakoitu yöllä. Helsingin Sanomat. 27.4.2007 / päiv. 29.4.2007. Arkistoitu 30.9.2007. Viitattu 8.9.2020.
  24. ↑ Alkoholin myyntikielto vähensi viinan haittoja Virossa. Helsingin Sanomat. 14.5.2007. Arkistoitu 16.6.2007. Viitattu 6.6.2007.
  25. ↑ WWII memorial protests continue in Estonia, police arrest 500. RIA Novosti. 28.4.2007. Arkistoitu 12.8.2007. Viitattu 8.9.2020. (englanniksi)
  26. ↑ Niemeläinen, Jussi & Kunnas, Kaja: Valtaosa Tallinnan mellakoitsijoista on vapautettu. Helsingin Sanomat. 29.4.2007. Arkistoitu 13.8.2007. Viitattu 8.9.2020.
  27. ↑ Viroa arvostellaan toimista mellakoiden yhteydessä 11.5.2007. Turun Sanomat. Viitattu 12.5.2007.
  28. ↑ Virossa tutkitaan poliisin voimankäyttöä mellakoissa Aamulehti 10.5.2007. Luettu 12.5.2007.
  29. ↑ How Russian threats in the 2000s turned this country into the go-to expert on cyber defense CNN. 2021.
  30. ↑ Verkkoon piirretty viiva Yle. 2022.
  31. ↑ a b c Juurvee, Ivo ja Mattiisen, Mariita: Report: The Bronze Soldier Crisis of 2007, Revisiting an early case of hybrid Conflict (pdf) (ISBN 978-9949-7484-2-6) 8/2020. ©International Centre for Defence and Security. Viitattu 9.9.2020. (englanniksi)
  32. ↑ a b Savisaarta vaaditaan eroamaan Tallinnan johdosta. Helsingin Sanomat. 1.5.2007. Arkistoitu 3.6.2007. Viitattu 27.5.2014.
  33. ↑ Savisaare vastaste lõplik arv 96678. Eesti Rahvuslik Liikumine. 17.5.2007. Arkistoitu 21.5.2007. Viitattu 27.5.2014. (viroksi)
  34. ↑ Venäläisvaltuuskunta arvosteli virolaisia Yle Uutiset. 30.4.2007. Viitattu 8.9.2020. ”Näkyvimmin hallituksen eroa on vaatinut maan entinen pääministeri Tiit Vähi, joka nykyisin toimii Sillamäen sataman ja metallitehdas Silmetin johtajana.”
  35. ↑ Ruvr.ru (Arkistoitu – Internet Archive)
  36. ↑ Viron poliisijohtaja ei usko mellakoiden toistuvan MTV3 Uutiset. 6.5.2007. Viitattu 8.9.2020.
  37. ↑ Tallinnassa odotettua rauhallisempi muistopäivä MTV3 Uutiset. 8.5.2007. Viitattu 8.9.2020.
  38. ↑ Russian ambassador to Estonia lays flowers at disputed statute People's Daily Online. 10.5.2007. Arkistoitu 9.9.2020. Viitattu 8.9.2020. (englanniksi)
  39. ↑ Russian intelligence justifies Soviet annexation of Baltic states. RIA Novosti. 23.11.2006. Arkistoitu 24.11.2007. Viitattu 8.9.2020. (englanniksi)
  40. ↑ Niinivaara, Susanna: Myös Moskovassa siirretään sotilashautoja. Helsingin Sanomat. 1.5.2007. Arkistoitu 15.9.2007. Viitattu 6.6.2007.
  41. ↑ Estonia's WWII memorials demolition law immoral - Speaker Mironov. RIA Novosti. 15.11.2006. Arkistoitu 5.1.2007. Viitattu 8.9.2020. (englanniksi)
  42. ↑ Venäjä varoitti Viroa patsas-kiistassa Turun Sanomat. 29.1.2007. Viitattu 8.9.2020.
  43. ↑ Russia's reaction to Estonia war memorial law should be tough - FM. RIA Novosti . 27.1.2007 . Arkistoitu 20.2.2007 . Viitattu 8.9.2020. (englanniksi)
  44. ↑ Venäjä jätti Virolle nootin Pronssisoturista Turun Sanomat. 24.4.2007. Viitattu 8.9.2020.
  45. ↑ Venäjä varoittaa Viroa patsaskiistassa MTV3 Uutiset. 27.4.2007. Viitattu 8.9.2020.
  46. ↑ Russia's upper house calls for cutting ties with Estonia. RIA Novosti . 27.4.2007 . Arkistoitu 10.10.2007 . Viitattu 8.9.2020. (englanniksi)
  47. ↑ Russian MPs barred from WWII excavation site in Tallinn. RIA Novosti . 1.5.2007 . Arkistoitu 12.8.2007 . Viitattu 8.9.2020. (englanniksi)
  48. ↑ Kunnas, Kaja: Venäjän valtuuskunta vaati Viron pääministerin eroa. Helsingin Sanomat. 1.5.2007. Arkistoitu 27.8.2007. Viitattu 6.6.2007.
  49. ↑ Viro: Valtuuskunta lupasi rauhoittaa tilanteen Moskovassa. Helsingin Sanomat. 30.4.2007. Arkistoitu 15.9.2007. Viitattu 6.6.2007.
  50. ↑ a b Viron ulkoministeri vaatii EU:lta kovia toimia Venäjää vastaan MTV3 Uutiset. 1.5.2007. Viitattu 8.9.2020.
  51. ↑ State Duma’s Lawmakers Found Saw-Cut Traces in Bronze Soldier.  Kommersant.com . 1.5.2007 . Arkistoitu 30.9.2007 . Viitattu 8.9.2020. (englanniksi)
  52. ↑ Viron ulkoministeri torjui duuman valtuuskunnan. Helsingin Sanomat. 1.5.2007. Arkistoitu 30.9.2007. Viitattu 6.6.2007.
  53. ↑ Neuvostosotilaiden ruumiit halutaan Tallinnasta Venäjälle. Helsingin Sanomat. 5.5.2007. Arkistoitu 30.9.2007. Viitattu 6.6.2007.
  54. ↑ Neuvostosotilaiden ruumiit halutaan Tallinnasta Venäjälle. Ilta-Sanomat . 5.5.2007 . Arkistoitu 27.9.2007 . Viitattu 8.9.2020. (englanniksi)
  55. ↑ Sergei Katanandov ilmaisi valmiuden ottaa Pronssisotilas -patsaan tasavallan alueelle. Karjalan tasavallan hallituksen lehdistöpalvelu . 27.4.2007 . Arkistoitu 13.5.2007 . Viitattu 8.9.2020. (englanniksi)
  56. ↑ a b Kysely: Puolet venäläisistä kannattaa pakotteita Viroa vastaan Turun Sanomat. 12.5.2007. Viitattu 8.9.2020.
  57. ↑ a b Russia Can’t Stand Estonian Embassy Siege Anymore. Kommersant.com. 4.5.2007. Arkistoitu 30.9.2007. Viitattu 8.9.2020. (englanniksi)
  58. ↑ The Offensive Nature of Nashi Defense. The Moscow Times. 27.9.2007. Arkistoitu 27.9.2007. Viitattu 8.9.2020. (englanniksi)
  59. ↑ Niinivaar, Susanna: Viron suurlähetystön edessä Moskovassa. Helsingin Sanomat. 27.4.2007. Arkistoitu 20.9.2007. Viitattu 6.6.2007.
  60. ↑ Osadchuk, Svetlana: Nashi Youth Chase Estonian Envoy. The Moscow Times. 3.5.2007. Arkistoitu 20.9.2007. Viitattu 8.9.2020. (englanniksi)
  61. ↑ Russian Authorities Ask Price of Sanctions. Kommersant.com . 3.5.2007 . Arkistoitu 30.9.2007 . Viitattu 8.9.2020. (englanniksi)
  62. ↑ Moscow ensures protests near Estonian Embassy lawful -Lavrov. RIA Novosti. 3.5.2007. Arkistoitu 1.9.2007. Viitattu 8.9.2020. (englanniksi)
  63. ↑ Report: Germany Intervened in Russia-Estonia Dispute Deutsche Welle. 4.5.2007. Viitattu 13.5.2007. (englanniksi)
  64. ↑ Lehtitieto: Viron lähetystön piiritys loppui Saksan välityksellä. Helsingin Sanomat. 3.5.2007. Arkistoitu 30.9.2007. Viitattu 6.6.2007.
  65. ↑ Стенин, Андрей: «Наши» дозвонились в Европу. Газета.Ru – Россия – Эстония. 7.5.2007. Arkistoitu 26.5.2012. Viitattu 8.9.2020. (venäjäksi)
  66. ↑ EU's Office Besieged Over Estonia. The Moscow Times . 7.5.2007 . Arkistoitu 27.9.2007 . Viitattu 8.9.2020. (englanniksi)
  67. ↑ Kunnas, Kaja: Lavrov kehotti EU:ta painostamaan Viroa. Helsingin Sanomat. 11.5.2007. Arkistoitu 24.12.2013. Viitattu 8.9.2020.
  68. ↑ Lavrov, Sergei : Sergei Lavrov: Venemaa kaebekiri Eesti peale. Eesti Päevaleht Online . 11.5.2007 . Arkistoitu 26.9.2007 . Viitattu 8.9.2020. (viroksi)
  69. ↑ Russia slams Estonia statue move BBC News. 17.1.2007. Viitattu 8.9.2020. (englanniksi)
  70. ↑ Russians advised to shun Estonia BBC News. 3.4.2007. Viitattu 8.9.2020. (englanniksi)
  71. ↑ Ansip: Venäjä ei voi määrätä talouspakotteita Viroa vastaan. Helsingin Sanomat. 3.5.2007. Arkistoitu 30.9.2007. Viitattu 6.6.2007.
  72. ↑ Valion tuotteita boikottiin Venäjällä Ilta-Sanomat. 7.5.2007. Viitattu 8.9.2020.
  73. ↑ Valion tuotteita boikottiin Venäjällä. Kauppalehti. 7.5.2007. Arkistoitu 10.7.2007. Viitattu 8.9.2020.
  74. ↑ Stolyarova, Galina : Estonian Goods Face Boycott. The St. Petersburg Times . 4.5.2007 . Arkistoitu 30.9.2007 . Viitattu 8.9.2020. (englanniksi)
  75. ↑ a b РЖД остановила грузовое сообщение с Эстонией. InfraNews.ru . 2.5.2007 . Arkistoitu 30.9.2007 . Viitattu 8.9.2020. (venäjäksi)
  76. ↑ Еремина, Наталия: Далеко ли до Таллина от Питера. Газета.Ru – Россия – Эстония. 8.5.2007. Arkistoitu 26.5.2012. Viitattu 8.9.2020. (venäjäksi)
  77. ↑ a b Truck traffic resumes over bridge linking Russia with Estonia, Rianovosti 17.5.2007[vanhentunut linkki]
  78. ↑ Venäjä rajoitti raskasta liikennettä Narvan sillalla. Helsingin Sanomat. 16.5.2007. Arkistoitu 30.9.2007. Viitattu 6.6.2007.
  79. ↑ Oil Flows To Estonia Resume. The Moscow Times. 18.5.2007. Arkistoitu 29.9.2007. Viitattu 8.9.2020. (englanniksi)
  80. ↑ Russian ministry has no plans to limit trade with Estonia. RIA Novosti . 8.5.2007 . Arkistoitu 12.8.2007 . Viitattu 8.9.2020. (englanniksi)
  81. ↑ Estonia Hampers Russian Gas Pipeline Project. Kommersant.com . 7.5.2007 . Arkistoitu 30.9.2007 . Viitattu 8.9.2020. (englanniksi)
  82. ↑ Venäjä vähentää Viron kautta kulkevaa rautatieliikennettä. Helsingin Sanomat. 17.7.2007. Arkistoitu 30.9.2007. Viitattu 17.7.2007.
  83. ↑ Друзья простились с Дмитрием Ганиным, погибшим в Таллине. News.ntv.ru . 3.5.2007 . Arkistoitu 26.9.2007 . Viitattu 8.9.2020. (venäjäksi)
  84. ↑ Киселев, Максим : Эстония: похороненное доверие. Вести.Ru . 3.5.2007 . Arkistoitu 17.2.2011 . Viitattu 8.9.2020. (venäjäksi)
  85. ↑ Estonia closes Moscow consulate, citing security. RIA Novosti . 28.4.2007 . Arkistoitu 30.9.2007 . Viitattu 8.9.2020. (englanniksi)
  86. ↑ Estonian consulate says work resumes in Moscow-1. RIA Novosti . 4.5.2007 . Arkistoitu 15.6.2008 . Viitattu 8.9.2020. (englanniksi)
  87. ↑ Interfax (Arkistoitu – Internet Archive)
  88. ↑ Medical aid to dying Russian given in time-Estonian prosecutors. RIA Novosti . 18.5.2007 . Arkistoitu 22.9.2007 . Viitattu 8.9.2020. (englanniksi)
  89. ↑ Smolchenko, Anna : Europe Scolds a Bristling Putin. The Moscow Times . 21.5.2007 . Arkistoitu 29.9.2007 . Viitattu 8.9.2020. (englanniksi)
  90. ↑ Valtaosa Tallinnan mellakoitsijoista on vapautettu. Helsingin Sanomat. 29.4.2007. Arkistoitu 30.9.2007. Viitattu 6.6.2007.
  91. ↑ Tallinn court sanctions arrest of protest leaders in statue row. RIA Novosti . 28.4.2007 . Arkistoitu 22.9.2007 . Viitattu 8.9.2020. (englanniksi)
  92. ↑ Ошибочка вышла – Глава Карелии извинился перед президентом за отсутствие связи. Российская газета . 30.10.2006 . Arkistoitu 30.11.2007 . Viitattu 8.9.2020. (venäjäksi)
  93. ↑ Rianovosti[vanhentunut linkki]
  94. ↑ Kunnas, Kaja: Našin mielenosoitus siirtyi EU-komission edustuston eteen Moskovassa. Helsingin Sanomat. 4.5.2007. Arkistoitu 30.9.2007. Viitattu 6.6.2007.
  95. ↑ Allas, Haldi : Mark Sirõk vabanes vahi alt. Eesti Päevaleht . 13.7.2007 . Arkistoitu 26.9.2007 . Viitattu 8.9.2020. (viroksi)
  96. ↑ Yle.fi (Toimimaton lähde, onko edes toiminut, on vain haku)[vanhentunut linkki]
  97. ↑ Ria Novosti[vanhentunut linkki]
  98. ↑ Максим Егоров, Юрий Ершов: В Эстонии продолжаются протесты против демонтажа Бронзового солдата. 3.5.2007. Российская газета. Viitattu 24.5.2007. (venäjäksi)
  99. ↑ Yle.fi (Toimimaton lähde, onko edes toiminut, on vain haku)[vanhentunut linkki]
  100. ↑ Yle.fi (Toimimaton lähde, onko edes toiminut, on vain haku)[vanhentunut linkki]
  101. ↑ Hautamäki, Jaakko: Kanerva menisi Viron suhteen pidemmälle kuin Vanhanen. Helsingin Sanomat. 29.4.2007. Helsingin Sanomat. Arkistoitu 30.9.2007. Viitattu 6.6.2007.
  102. ↑ Yle.fi (Toimimaton lähde, onko edes toiminut, on vain haku)[vanhentunut linkki]
  103. ↑ Yle.fi (Toimimaton lähde, onko edes toiminut, on vain haku)[vanhentunut linkki]
  104. ↑ "Räsänen vaatii selvempää tukea Virolle" Turun Sanomat 3.5.2007. Luettu 12.5.2007[vanhentunut linkki]
  105. ↑ Muistomerkin siirto Viron hallituksen provokaatio. Suomen Kommunistinen puolue . 29.4.2007 . Arkistoitu 27.9.2007 . Viitattu 8.9.2020.
  106. ↑ Kannanottoja. Vastalause Eestin hallitukselle. Suomen Kommunistinen puolue . 20.1.2007 . Arkistoitu 14.8.2007 . Viitattu 8.9.2020.
  107. ↑ Yle.fi (Toimimaton lähde, onko edes toiminut, on vain haku)[vanhentunut linkki]
  108. ↑ U.S. Senate backs Estonia, rebukes Russia over war memorial protests. RIA Novosti . 4.5.2007 . Arkistoitu 22.9.2007 . Viitattu 8.9.2020. (englanniksi)
  109. ↑ President Bush to Welcome President Toomas Ilves of Estonia The White House Archives. Toukokuu 2007. Viitattu 8.9.2020. (englanniksi)
  110. ↑ Bush kutsui Viron presidentin Valkoiseen taloon Yle Uutiset. 5.5.2007. Viitattu 8.9.2020.
  111. ↑ Gazeta.ru
  112. ↑ Снежкина, Алиса : Солдат вернулся с Тынисмяги. Газета.Ru – Россия – Эстония . 16.6.2007 . Arkistoitu 23.6.2007 . Viitattu 8.9.2020. (venäjäksi)
  113. ↑ Bärenklau, Ingvar : Venemaa ei pruugi ümbermatmisel osaleda. Postimees . 28.6.2007 . Arkistoitu 18.9.2007 . Viitattu 8.9.2020. (viroksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Viron patsaskiista 2007.