Voimistelu kesäolympialaisissa 1952
Voimistelu oli Helsingin olympialaisissa 1952 yhdettätoista kertaa kisalajina. Mukana oli 8 lajia miehillä ja 7 naisille. Kaikki lajit käytiin 19.–24. heinäkuuta Messuhallissa, eli nykyisessä Töölön kisahallissa.
Miesten lajeihin osallistui 185 urheilijaa 29 maasta ja naisissa osallistujia oli 134 kaikkiaan 18 maasta[1]. Ensimmäistä kertaa olympialaisiin osallistunut Neuvostoliitto oli voimisteluissa ylivoimainen ja sai viidestätoista kultamitalista kaikkiaan yhdeksän. Voimisteluja aiemmin hallinneet Saksa, Suomi ja Sveitsi joutuivat tyytymään selvästi heikompaan mitalisaaliiseen. Saksa jäi jopa kokonaan kultamitaleitta.[2]
Kilpailutapahtumat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Miehet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pakolliset liikkeet aloittivat voimisteluohjelman. Joukkueet jaettiin neljän maan ryhmiin. Pakollisissa liikkeissä samassa ryhmässä kilpailivat Neuvostoliitto, Sveitsi, Suomi ja Japani, jotka olivat kaikki ensimmäisen vaiheen jälkeen kärkipäässä esitetyssä järjestyksessä. Tämän lisäksi Saksa kiilasi neljänneksi. Jo pakollisten liikkeiden jälkeen Neuvostoliitto oli karkaamassa joukkuekilpailun mestaruuteen.[1]
Vapaaehtoisissa liikkeissä seitsemän parasta maata muodostivat oman kilpailuryhmänsä[3]. Kärkijoukkueiden sijoitukset eivät muuttuneet vapaaehtoisissa liikkeissä, mutta erot kasvoivat[1]. Ainoan joukkuekilpailun parhaiden maiden ulkopuolelle menneen lajivoiton otti ruotsalainen William Thoresson permannolla.[4]
Neuvostoliittolainen Viktor Tšukarin oli Helsingin olympialaisten eniten mitaleita ottanut miesurheilija. Hän voitti neljä kultaa ja kaksi hopeaa.[5] Tšukarin sai seuraa maanmiehistään palkintopallille hevosessa ja renkaissa, joissa Neuvostoliitto otti kolmoisvoiton. Renkaissa kultaa voitti ennen Tšukarinia Hrant Šahinjan.[6]. Sveitsin Hans Eugster voitti nojapuiden ja Jack Günthard rekin mestaruuden[7].
Naiset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Neuvostoliitto oli omaa luokkaansa myös naisten voimistelussa. Se johti jo pakollisten liikkeiden jälkeen ja kasvatti vain johtoaan vapaaehtoissa liikkeissä. Unkari oli maan pahin haastaja ja oli myös todella selvä hopeamitalisti joukkuekilpailussa. Kaikki henkilökohtaiset mitalit menivätkin neuvostoliittolais- ja unkarilaisvoimistelijoille. Tšekkoslovakia nousi pronssille vapaaehtoisten liikkeiden jälkeen. Kolmatta sijaa pakollisten liikkeiden jälkeen pitänyt Bulgaria tippui lopputuloksissa viidenneksi.[8]
Neuvostoliiton Marija Gorohovskaja oli kahdeksanottelun voittaja tasaisuutensa ansiosta. Hän oli jokaisella telineellä toiseksi paras kilpailija[9]. Hän voitti kisoista yhteensä seitsemän mitalia: kaksi kultaa ja viisi hopeaa. Määrä on suurempi kuin yhdelläkään naisurheilijalla yksissä olympiakisoista.[10]
Unkarin Ágnes Keleti voitti permannolta ja Margit Korondi nojapuilta kultaa. Puomin kulta meni Neuvostoliiton Nina Botšarovalle ja hypyn kulta saman maan Jekaterina Kalintšukille. Ainoan mitalin, joka meni Neuvostoliiton ja Unkarin ulkopuolelle voitti Ruotsi yhteisvoimistelussa.[10]
Mitalistit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Miehet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Naiset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Tilastojen lähde: [11]
Mitalitaulukko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Sija | Maa | Kultaa | Hopeaa | Pronssia | Yhteensä |
|---|---|---|---|---|---|
| 1 |  Neuvostoliitto |
9 | 11 | 2 | 22 |
| 2 |  Sveitsi |
2 | 2 | 3 | 7 |
| 3 | .svg){kind=small} Unkari |
2 | 1 | 5 | 8 |
| 4 |  Ruotsi |
2 | 0 | 0 | 2 |
| 5 |  Japani |
0 | 2 | 2 | 4 |
| 6 |  Puola |
0 | 1 | 0 | 1 |
 Saksa |
0 | 1 | 0 | 1 | |
| 8 |  Tšekkoslovakia |
0 | 0 | 1 | 1 |
 Suomi |
0 | 0 | 1 | 1 |
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Arponen, Antti O.: Olympiakisat Ateenasta Atlantaan. Porvoo: WSOY, 1996. ISBN 951-0-21072-2
- Kolkka, Sulo: The Official Report of the Organizing Committee for the Games of the XV Olympiad. Porvoo: WSOY, 1955. Official Olympic Reports (pdf). (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
- Raevuori, Antero: Viimeiset oikeat olympialaiset: Helsinki 1952. Helsinki: Ajatus, 2002. ISBN 951-20-6108-2
- Wickström, Mika: Helsinki 1952. Helsinki: Suomen Urheilumuseosäätiö, 2002. ISBN 951-97773-8-5
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Kolkka, Sulo: The Official Report of the Organizing Committee for the Games of the XV Olympiad, s. 420
- ↑ Raevuori, Antero: Viimeiset oikeat olympialaiset: Helsinki 1952, s.87
- ↑ Kolkka, Sulo: The Official Report of the Organizing Committee for the Games of the XV Olympiad, s. 420-421
- ↑ Kolkka, Sulo: The Official Report of the Organizing Committee for the Games of the XV Olympiad, s. 421
- ↑ Raevuori, Antero: Viimeiset oikeat olympialaiset: Helsinki 1952, s.87; 89
- ↑ Arponen, Antti O.: Olympiakisat Ateenasta Atlantaan, s. 162
- ↑ Arponen, Antti O.: Olympiakisat Ateenasta Atlantaan, s. 162-163
- ↑ Kolkka, Sulo: The Official Report of the Organizing Committee for the Games of the XV Olympiad, s. 440
- ↑ Kolkka, Sulo: The Official Report of the Organizing Committee for the Games of the XV Olympiad, s. 441
- ↑ a b Arponen, Antti O.: Olympiakisat Ateenasta Atlantaan, s. 163
- ↑ Wickström, Mika: Helsinki 1952, s. 176-178
_pictogram.svg){kind=small}
Ammunta | Jalkapallo | Koripallo | Käsipallo (Näytöslaji) | Maahockey | Melonta | Miekkailu | Nykyaikainen viisiottelu | Nyrkkeily | Paini | Painonnosto | Pesäpallo (Näytöslaji) | Purjehdus | Pyöräily | Ratsastus | Soutu | Uimahypyt | Uinti | Vesipallo | Voimistelu | Yleisurheilu