Vorstenlanden (suom. ruhtinaskunnat) on hollanninkielinen termi, jolla tarkoitetaan Jaavan saarella sijainneita Alankomaiden siirtomaaimperiumin piiriin kuulunutta neljää sulttaani- ja ruhtinaskuntaa. Ne olivat periaatteessa itsenäisiä, eikä esimerkiksi muualla vallitseva maataloutta koskeva cultuurstetsel-vaatimus pätenyt niissä, mutta myös niissä kenraalikuvernöörin edustajalla oli ylin sana ja valta. Vorstenlandenit eivät myöskään voineet solmia ulkopoliittisia yhteyksiä tai ylläpitää ulkomaalaisia hovissaan.[1][2]
Vorstenlandenit olivat:
Pakualaman oli Vorstenlandeista pienin ja tämän takia myös edistynein, sillä sen oli käytettävä kaikkia keinoja selvitäkseen. Surakarta, Mangkunegaran ja Pakualaman lähettivät 1900-luvun alussa prinssejään Eurooppaan opiskelemaan, ja Yogyakarta seurasi ennen pitkää perässä lähettämällä prinssi Dorodjatunin opiskelemaan Alankomaihin.[3][4]
Vorstenlandenien väkiluvuksi arvioitiin vuoden 1872 lopussa noin 1,1 miljoonaa.[1] Ne olivat Jaavan tiheimmin asutettuja alueita[5] ja mahdollisesti jopa neljänneksen köyhempiä kuin muu Jaava. Myös lukutaidottomuus oli Vorstenlandeneissa yleisempää kuin muualla.[6]
Huolimatta siitä, että Vorstenlandeneilla oli hyvin vähän poliittista vaikutusvaltaa, ne olivat tärkeitä jaavalaisen kulttuurin keskuksia. Vorstenlandenit olivat tärkeitä muun muassa jaavalaisen tapakulttuurin, kielen, muodin, taiteen ja arkkitehtuurin suhteen.[5]