Vought F7U Cutlass | |
---|---|
F7U Cutlass 1954 |
|
Tyyppi | hävittäjä |
Valmistaja | Vought |
Suunnittelija | James Shoemaker, Fred Dickerman, Melvin Palley ja J. R. Russ Clark |
Miehistö | 1 |
Matkustajat | ei |
Ensilento | XF7U-1 (BuNo 122472): 29. syyskuuta 1948 |
Käyttöönottovuosi | elokuu 1950 |
Valmistus lopetettu | maaliskuu 1955 |
Valmistusmäärä |
3 x XF7U-1 20 x F7U-1 F7U-2 (ei toimitettu) 178 x F7U-3 |
Voimanlähde | |
Koneisto |
XF7U-1: Westinghouse J34-WE-22 F7U-3: Allison J35-A-29 Westinghouse J46-WE-8 |
Teho | kuiva: 13,35 kN jälkipoltto: 18,91 kN |
Aseistus | |
Aseistus | 4 x 20 mm Colt Mk 12 kanuunaa, joihin 800 laukausta |
Vought F7U Cutlass on nuolisiipinen, kahta suihkumoottoria käyttänyt yhdysvaltalainen tukialushävittäjä.
Konetyypin ensilento oli 29. syyskuuta 1948. Suunnittelijoilla lienee ollut käytettävissä saksalaisilta, kuten Aradolta, hankittua tiedustelutietoa.[1] Siiven nuolikulma on 38 astetta. Koneessa ei ole korkeusvakaimia mutta siinä on kaksi sivuvakainta. Sen voimanlähteenä on kaksi Westinghouse J46-WE-8A-suihkuturbiinia, joissa on jälkipoltto.[1] Viimeisin kehitysversio oli F7U-3. Sen huippunopeus oli 1 064 km/h, ja kone kykeni saavuttamaan 12 190 m toimintakorkeuden. Koneen aseistuksena on neljä 20 mm lentokonetykkiä, ja siipien alapuoliset ripustukset rakettiaseistukselle.
Konetyyppi vedettiin pois palveluskäytöstä vuosina 1956–1957. Cutlass oli lentäjien keskuudessa pidetty, vaikka sen onnettomuusprosentti oli varsin korkea, jopa 25 %.