Vsevolod Holubovytš | |
---|---|
Все́волод Голубо́вич | |
Vsevolod Holubovytš |
|
Ukrainan pääministeri | |
31. tammikuuta – 29. huhtikuuta 1918
|
|
Edeltäjä | Volodymyr Vynnytšenko |
Seuraaja | Fedir Lyzohub |
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 1885 Poltavka, Podolian kuvernementti, Venäjän keisarikunta |
Kuollut | 1939 (ikä noin 55) Neuvostoliitto |
Ammatti | insinööri |
Tiedot | |
Tutkinnot | Kiovan polytekninen instituutti |
Vsevolod Oleksandrovytš Holubovytš (ukr. Всеволод Олександрович Голубович; 1885 Poltavka, Podolian kuvernementti, Venäjän keisarikunta – ? Neuvostoliitto) oli ukrainalainen poliitikko, joka toimi Ukrainan kansantasavallan toisena pääministerinä tammikuusta huhtikuuhun 1918.[1]
Holubovytš valmistui insinööriksi Kiovan polyteknisestä instituutista. Hänet valittiin vuonna 1917 Ukrainan Radaan sosialistivallankumouksellisen puolueen edustajana. Hän johti Ukrainan delegaatiota Brest-Litovskin rauhanneuvotteluissa. Holubovytš kokosi hallituksen muutamaa päivää itsenäisyysjulistuksen jälkeen, 30. tammikuuta 1918. Hän toimi pää- ja ulkoministerinä, kunnes hetmani Pavlo Skoropadski kaappasi saksalaisten tuella vallan 29. huhtikuuta. Holubovytš oli vangittuna joulukuuhun 1918 saakka. Vuosina 1919–1920 hän oli Ukrainan sosialistivallankumouksellisen puolueen lehden Trudova hromadan päätoimittaja. Hänet tuomittiin vuonna 1921 muun puoluejohdon kanssa bolševikkien järjestämässä oikeudenkäynnissä viiden vuoden vankeuteen, mutta hän sai pian armahduksen. Hän toimi NEP-kautena Ukrainan neuvostotasavallan korkeimman kansantalousneuvoston puheenjohtajana, mutta hänet vangittiin vuonna 1931 ja tuomittiin uudessa näytösoikeudenkäynnissä väitetyn ”Ukrainan kansallisen keskuksen” jäsenenä.[1] Hän kuoli ilmeisesti vankileirillä, erään tiedon mukaan vuonna 1939.