Vuoriapollo | |
---|---|
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
Luokka: | Hyönteiset Insecta |
Lahko: | Perhoset Lepidoptera |
Alalahko: | Imukärsälliset perhoset Glossata |
Osalahko: | Erilaissuoniset perhoset Heteroneura |
Yläheimo: | Päiväperhoset Papilionoidea |
Heimo: | Ritariperhoset Papilionidae |
Alaheimo: | Apolloperhoset Parnassiinae |
Tribus: | Parnassiini |
Suku: | Apolloperhoset Parnassius |
Laji: | phoebus |
Kaksiosainen nimi | |
Parnassius phoebus |
|
Katso myös | |
Vuoriapollo (Parnassius phoebus) on ritariperhosiin kuuluva arktoalpiininen päiväperhoslaji, jota tavataan Euroopassa vuoristoalueilla kuten Alpeilla ja Uralilla. Sitä ei tavata Suomessa.
Vuoriapollo on kookas, pohjaväriltään valkoinen perhonen, jonka siipisuonet erottuvat vain heikosti siipeä vasten. Etusiiven kärkiosa on läpikuultava lähes koko siiven leveydeltä ja sisempänä siiven reunassa on leveä, tumma ja läpikuultava poikkiviiru. Etureunassa on laajat tummat laikut, joista uloimpiin liittyy usein myös punaista väriä. Takasiivissä on kaksi selvää punaista silmätäplää, joissa on musta reunus. Etusiiven tyvi ja takasiiven takareuna ovat tyvestä saakka yksivärisen tumman mustanruskeat. Siipiväli on 47–58 mm.[1][2]
Melko samannäköiseen isoapolloon verrattuna vuoriapollon takasiipien silmätäplät ovat lähes kokonaan punaiset ja tuntosarvet ovat mustat vaalein poikkiviiruin.[2] Lisäksi Siperiassa ja Kiinassa esiintyy samannäköinen mutta yleissävyltään tummempi laji Parnassius bremeri.[3]
Vuoriapollon levinneisyys poikkeaa muista arktoalpiinisista lajeista, sillä sitä tavataan Euroopassa vuoristoalueilla kuten Alpeilla ja Uralilla, mutta se puuttuu arktiselta alueelta[4]. Levinneisyysalue jatkuu Aasian puolella Altaille ja Itä-Siperiaan sekä Beringinsalmen yli Pohjois-Amerikkaan. Perhonen lentää kesä-heinäkuussa, mutta Alpeilla lämpimillä paikoilla jopa syyskuun alkuun.[3][2]
Vuoriapollo on vuoristoniittyjen ja tundran laji, jonka levinneisyys on jääkauden jäänteitä. Esiintymisalueensa eteläosissa vuoriapolloa tavataan vain vuoristoissa, 1200–3000 metrin korkeudessa merenpinnasta, joille populaatiot ovat jääneet loukkuun viimeisen jääkauden päätyttyä ja ilmaston lämmettyä. Arktisilla alueilla se elää myös alangoilla.[3][4] Alpeilla levinneisyys painottuu puurajan yläpuolelle. Laji elää avoimessa maastossa etenkin jokien penkereillä ja kivikkoisilla rinteillä.[2][3]
Naaras munii maahan tai kasvillisuuteen alueelle, jolla kasvaa toukan ravintokasveja. Kuoriutuneet toukat hankkiutuvat itse ravintokasveille. Laji talvehtii munana tai joskus pienenä toukkana.[2]
Toukan ravintokasveja ovat ruusujuuri (Rhodiola rosea) ja kultarikko (Saxifraga aizoides), mutta myös muut lehtirikot (Saxifraga), maksaruohot (Sedum) sekä mehitähdet (Sempervivum).