Vuorikuusi | |
---|---|
![]() |
|
Uhanalaisuusluokitus | |
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Kasvit Plantae |
Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
Alakaari: | Havupuut Pinophytina |
Luokka: | Havupuut Pinopsida |
Lahko: | Pinales |
Heimo: | Mäntykasvit Pinaceae |
Suku: | Kuuset Picea |
Laji: | schrenkiana |
Kaksiosainen nimi | |
Katso myös | |
Vuorikuusi eli turkestaninkuusi (Picea schrenkiana) on Kazakstanin, Kirgisian ja Luoteis-Kiinan alueilta Keski-Aasiasta kotoisin oleva puu. Se kasvaa 1200 – 3500 metrin korkeudessa yleensä puhtaissa metsissä, joskus sekoittuneena siperiankuusen kanssa.
Vuorikuusen kaksi alalajia ovat turkestaninvuorikuusi (subsp. schrenkiana) ja tiensaninvuorikuusi (subsp. tianschanica).
Vuorikuusi on suuri ainavihanta puu, joka kasvaa 40–50 metrin korkuiseksi ja sen rungon halkaisija on jopa yhdestä kahteen metriä. Sillä on kapea kartiomainen latvus, jossa on tasaiset ja joskus roikkuvat oksat. Versot ovat vaaleankellanruskeita ja karvattomia. Lehdet ovat neulamaisia, 1,5–3,5 cm pitkiä, poikkileikkaukseltaan neljäkkään muotoisia ja tummanvihreitä.
Vuorikuusi kasvaa keski-Aasiassa. Kasvupaikkana on yleensä vuorien pohjoisrinne tai viileät rotkot. Kasvualustaksi sopivat erilaiset vuoristomaaperät, mutta yleensä kivikkoinen maaperä, jossa virtaa vuoriston lumien sulamisvesiä. Se sietää viileää mannerilmastoa.[1]
Vuorikuusi on tärkeä talouspuu Keski-Aasiassa, jossa sitä käytetään rakennusmateriaalina ja paperintuotantoon.