Vuosi elämästä | |
---|---|
Another Year | |
Ohjaaja | Mike Leigh |
Käsikirjoittaja | Mike Leigh |
Tuottaja | Georgina Lowe |
Säveltäjä | Gary Yershon |
Kuvaaja | Dick Pope |
Leikkaaja | Jon Gregory |
Pukusuunnittelija | Jacqueline Durran |
Pääosat | |
Valmistustiedot | |
Valmistusmaa | Yhdistynyt kuningaskunta |
Tuotantoyhtiö |
|
Levittäjä | Momentum Pictures |
Ensi-ilta | 4. maaliskuuta 2011 (Suomi) |
Kesto | 129 min |
Alkuperäiskieli | englanti |
Budjetti | 8 milj. USD |
Aiheesta muualla | |
Virallinen sivusto | |
IMDb | |
Elonet | |
AllMovie | |
Vuosi elämästä (engl. Another Year) on vuonna 2010 valmistunut brittiläinen draamaelokuva, jonka on käsikirjoittanut ja ohjannut Mike Leigh. Elokuvan keskeisiä rooleja näyttelevät Lesley Manville, Jim Broadbent ja Ruth Sheen. Ensi-iltansa elokuva sai vuoden 2010 Cannesin elokuvafestivaaleilla Palme d’or -kilpailusarjassa.[1]
Psykologi Gerri ja geologi Tom ovat olleet vuosikymmeniä naimisissa ja heidän harmoninen liittonsa on saapumassa elämän iltaan. Työn lisäksi sisältöä elämään tuo puutarhapalstan hoitaminen ja sen antimista nauttiminen. Vuodenaikojen mukaan neljään jaksoon jakautuva elokuva kertoo pääparista ja heidän ystävistään, perheenjäsenistään ja työtovereistaan; etenkin muut kuin Gerri ja Tom kohtaavat yksinäisyyttä, etsintää, rakastumista ja menetystä.
Lesley Manville | … | Mary |
Jim Broadbent | … | Tom Hepple |
Ruth Sheen | … | Gerri Hepple |
Peter Wight | … | Ken |
Oliver Maltman | … | Joe Hepple |
David Bradley | … | Ronnie Hepple |
Karina Fernandez | … | Katie |
Martin Savage | … | Carl Hepple |
Michele Austin | … | Tanya |
Philip Davis | … | Jack |
Stuart McQuarrie | … | Tomin työtoveri |
Imelda Staunton | … | Janet |
Uuden Suomen Mikko Pielan mielestä ”tässä on Tshehovin näytelmien tapaan klassikon aineksia”. Veteraaniohjaaja Leighin Vuosi elämästä on hänestä kypsän ihmisen teos: syvästi humaani ja viisas elokuva. Pieni muoto on Pielan arvion mukaan ”täytetty suurilla rakkauden, kuoleman ja luopumisen aiheilla, alkoholismista ja yksinäisyydestä puhumattakaan”.[2]
Episodi-lehden Essi Peltola arvioi Leighin rakentaneen ”hienovaraisen ja monivivahteisen draaman, jossa jokainen kaipaava katse ja epävarma tai liioitellun määrätietoinen kahvikupin nosto mutruisille huulille on merkityksellinen”. Peltolan mukaan elokuva on ”läpitunkevan kokonaisvaltainen tutkielma inhimillisyydestä ja tavallisista ihmisistä, joista useimmat ovat liiankin todellisia, raadollisen aitoja”.[3]
Vihreän Langan Lena Björklundin mukaan käsikirjoitusnokkeluus onneksi puuttuu tästä filmistä. ”Elokuva on harvinaisen sävykäs ja jää viipyilemään mieleen. Leigh muistuttaa siitä, että elämä on lyhyt ja ajattelemattomuuden seuraukset karuja.”[4]