Västanfjärd | |
---|---|
Entinen kunta – nykyiset kunnat: Kemiönsaari |
|
sijainti |
|
Kunnan keskustaajama Lammala vuonna 2003. |
|
Sijainti | |
Lääni | Länsi-Suomen lääni |
Maakunta | Varsinais-Suomen maakunta |
Seutukunta | Turunmaan seutukunta |
Kuntanumero | 923 |
Hallinnollinen keskus | Lammala |
Perustettu | 1872 |
Liitetty | 2009 |
– liitoskunnat |
Dragsfjärd Kemiö Västanfjärd |
– syntynyt kunta | Kemiönsaari |
Pinta-ala |
148,92 km² [1] (1.1.2008) |
– maa | 96,35 km² |
– sisävesi | 0,75 km² |
– meri | 51,82 km² |
Väkiluku |
790 [2] (31.12.2008) |
– väestötiheys | 8,2 as./km² (31.12.2008) |
Ikäjakauma | 2007 [3] |
– 0–14-v. | 14,0 % |
– 15–64-v. | 61,0 % |
– yli 64-v. | 25,0 % |
Västanfjärd (30.12.1972[4] asti Vestanfjärd) on entinen Suomen kunta, joka sijaitsi Kemiön saarella Varsinais-Suomen maakunnassa, Länsi-Suomen läänissä. Västanfjärd liitettiin vuoden 2009 alussa uuteen Kemiönsaaren kuntaan, jonka muodostavat Västanfjärdin lisäksi myös Kemiön ja Dragsfjärdin kunnat. Asiasta päättivät kolmen kunnan valtuustot 26. kesäkuuta 2007. Kunnassa asui noin 800 henkeä, ja sen pinta-ala oli alle sata neliökilometriä. Kunta oli kaksikielinen. Sen asukkaista 88 prosenttia puhui äidinkielenään ruotsia ja 11 prosenttia suomea.[5]
Västanfjärdin naapurikunnat ennen kunnan lakkauttamista olivat Dragsfjärd, Kemiö, Särkisalo ja Tammisaari. Entisiä naapurikuntia olivat Dragsfjärdiin vuonna 1969 liitetty Hiittinen ja Tenholaan vuonna 1977 liitetty Bromarv; Tenhola puolestaan liitettiin Tammisaareen vuonna 1993.
Vesta-silli on nimetty Västanfjärdin mukaan vuonna 1949.[6]
Vuonna 2019 Västanfjärd valittiin Varsinais-Suomen vuoden kyläksi.[7][8]
"Perinteikäs kunta, joka tähtää tulevaisuuteen" oli kunnan motto.[9]
Västanfjärdin alueelta on löydetty vajaat 20 pronssikautista hiidenkiuasta, mutta esihistoriallisia esinelöytöjä ei ole tehty. Koska merkkejä rautakautisesta asutuksesta ei ole, on oletettu paikkakunnan saaneen ruotsalaiset uudisasukkaansa keskiajan kuluessa. Kaikki Västanfjärdin henkikirjakylät esiintyivät vuoden 1540 maakirjassa.[10]
Västanfjärd kuului 1600-luvulla suureen Kemiön vapaaherrakuntaan, jonka kuningas Kustaa II Aadolf lahjoitti kanslerilleen Axel Oxenstiernalle. Västanvikin ratsutilan omisti Suomen sodan jälkeen Vänrikki Stoolin tarinoissa esiintyvä eversti Carl Johan von Konow, joka asui siellä vuosina 1840–1846.[10]
Västanfjärdin aikaisempi tärkeä elinkeino jo 1600-luvulta lähtien oli kalkin louhinta ja poltto. Illon seudun maanomistajat perustivat 1880-luvulla kaivosyhtiön kalkkivarojen hyödyntämiseksi, ja kalkkiuuneja rakennettiin myöhemmin myös Bredvikiin, Brännbodaan ja Lammalaan. Särkisalolaisen Förbyn kalkkikaivoksen omistaja Karl Forsström osti 1900-luvun alkupuolella Västanfjärdin pienet kalkkiyritykset. Viimeisenä toiminut Lammalan kalkkikaivos suljettiin vuonna 1952.[10]
Västanfjärd muodostettiin Kemiön kappeliseurakunnaksi vuonna 1693, ja ensimmäisen oman papin se sai vuonna 1779. Seurakunnasta päätettiin tehdä itsenäinen vuonna 1904, mutta päätös toteutui vasta Kemiön kirkkoherran vaihtuessa vuonna 1921.[10]
Billböle, Brännboda, Finsjö, Galtarby, Gräggnäs, Kobböle, Misskärr, Nivelax, Norrlammala, Pörtsnäs, Sirnäs, Söderlammala, Södersundvik, Tappo, Västanfjärd, Vesterillo, Östanå.[11]
Västanfjärdin alue on historiallisesti ruotsinkielistä ja nykyisin kaksikielistä aluetta. Västanfjärdin ruotsinkielinen murre luetaan turunmaanruotsin Itä-Turunmaan murteisiin.[13]