Wang Yang

Wang Yang (汪洋; pinyin; Wāngyáng, s. 12. maaliskuuta 1955) on kiinalainen poliitikko ja Kiinan kommunistisen puolueen ylimmän toimielimen eli seitsenhenkisen, pysyvän politbyroon jäsen. Wang on Kiinan kansan neuvoa-antavan poliittisen konferenssin puheenjohtaja. Wang on puolueurallaan ajanut yksityiseen yrittäjyyteen, talouskasvuun ja kansalaisyhteiskuntaan nojaavaa politiikkaa. Wangia pidetään yleisesti uudistusmielisenä poliitikkona ja hänen katsotaan edustavan pääministeri Li Keqiangin ohella liberaalimpaa siipeä Xi Jinpingin johtamassa konservatiivisessa hallituksessa.

Ura

Wang on syntyjään kotoisin itäisestä Keski-Kiinasta Anhuin maakunnasta. Wangin vanhemmat olivat urbaaneja työläisiä. Wang liittyi puolueeseen vuonna 1975 ja aloitti poliittisen uransa opettajana. Wang opiskeli poliittista taloutta puoluekoulussa ja jatkoi opettajan toimessa, kunnes puoluetehtävät imaisivat hänet mukaansa. Myöhemmin Wang opiskeli maisterin tutkinnon hallintotieteistä sekä täydensi teoreettisia tietojaan puolueideologiasta. Wang toimi Anhuissa erilaisissa poliittisissa viroissa nousten maakuntapolitiikan huipulle 1990-luvun lopulla.

Wang nimitettiin vuonna 1999 apulaisjohtajaksi kansallisen kehitys- ja uudistuskomission palvelukseen Pekingiin, jossa hän viipyi vuoteen 2005 asti. Wang yleni Pekingissä oleskellessaan vielä valtioneuvoston apulaispääsihteeriksi, minkä jälkeen alkoi Wangin nousujohteinen ura maakunnissa.

Wang lähetettiin 2005 puoluesihteeriksi Chongqingiin. Wang sai runsaasti mainetta neuvottelevasta ja rauhanomaisesta kaavoitus- ja purkupolitiikasta, jota Kiinassa 1990-luvulla toteutettiin kovakätisesti. Myönteistä näkyvyyttä toivat myös toimet median uudistamiseksi. Wangin aloitteesta lehdistö alkoi uutisoinnissa kiinnittää enemmän huomiota tavallista kansaa koskettaviin aiheisiin kuten maatalouteen ja siirtotyöläisyyteen. ^[1]

Vuoden 2007 puoluekongressissa Wang sai yllättävästi paikan politbyroosta, puolueen toiseksi korkeimmasta poliittisesta elimestä. Wang sai myös puoluesihteerin aseman Guangdongista. Maakunta on Kiinan suurin, minkä lisäksi Guangdong kuuluu taloudellisesti ja kaupallisesti merkittävimpiin maakuntiin Kiinassa. Guangdongissa Wang loi itselleen maineen taloudellisena uudistajana ja liberaalina. Wang puhui innokkaasti valtionhallinnossa rehottavaa korruptiota ja nepotismia vastaan, vastusti valtion väliintuloa yritysten pelastamiseksi talouskriisin aikaan ja panosti voimakkaasti innovaatiopolitiikkaan vähentääkseen maakunnan riippuvuutta valmistavasta teollisuudesta. Wangin sai lisämainetta humaanina neuvottelijana hänen rauhoitettuaan Wukanin levottomuudet vuonna 2011.

Wang siirtyi vuonna 2012 pääministeri Li Keqiangin kabinettiin apulaispääministeriksi. Syksyn puoluekongressissa politbyroon pysyvän komitean ovet pysyivät Wangille suljettuina, mutta hänen onnistui pitää paikkansa politbyroossa. Apulaispääministerinä Wangin vastuulla olivat maaseutu, vesihuolto, kauppa, turismi ja köyhyyden vähentäminen. Wangin asema joutui vuoden 2012 puoluekongressin jälkeen pienoiseen vastatuuleen. Puolueen sisäiset valtasuhteet kallistuivat Xi Jinpingin ympärille, mikä kavensi edistyksellisten ja liberaalien elintilaa. Tämän seurauksena Wang on useassa puheessaan korostanut Kiinan omaleimaisuutta ja ulkomaiden hallintoideaalien sopimattomuutta Kiinaan.^[2] Vuoden 2017 puoluekongressissa Wang nousi lopulta politbyroon pysyvään komiteaan.^[3]

Lähteet

↑ http://www.atimes.com/atimes/China/IE03Ad02.html (Arkistoitu – Internet Archive)
↑ http://news.dwnews.com/china/news/2014-11-05/59617123.html
↑ https://uk.reuters.com/article/uk-china-congress/china-unveils-new-leadership-line-up-with-no-clear-successor-to-xi-idUKKBN1CT34E (Arkistoitu – Internet Archive)

Aiheesta muualla

http://www.chinavitae.com/biography/Wang_Yang/career

[1] ttp://www.atimes.com/atimes/China/IE03Ad02.html (Arkistoitu – Internet Archive)

[2] ttp://news.dwnews.com/china/news/2014-11-05/59617123.html

[3] ttps://uk.reuters.com/article/uk-china-congress/china-unveils-new-leadership-line-up-with-no-clear-successor-to-xi-idUKKBN1CT34E (Arkistoitu – Internet Archive)

[1]

[2]

[3]