Westfälische dachsbracke | |
---|---|
Avaintiedot | |
Alkuperämaa | Saksa |
Rodun syntyaika | jalostustyö alkoi 1800-luvun lopulla[1] |
Alkuperäinen käyttö | metsästys[1] |
Muita nimityksiä | Westphalian Dachsbracke, Westphalian Basset, basset de Westphalie, perro tejonero de Westfalia, westfaali takshagijas, Sauerlander Dachsbracke, Sauerland Basset Hound, Bonte Westfaalse Dasbrak |
FCI-luokitus |
ryhmä 6 Ajavat ja jäljestävät koirat alaryhmä 1.3 Pienet ajavat koirat #100[2] |
Ulkonäkö | |
Säkäkorkeus | 30–38 cm[2] |
Väritys | Punaisesta keltaiseen mustalla manttelikuviolla ja valkoisella otsajuovalla[1] |
Westfälische dachsbracke[3] ("westfaleninmäyräajokoira"[4]), jota kutsutaan toisinaan englanniksi ja ranskaksi "westfaleninbassetiksi" (engl. Westphalian Basset, ransk. basset de Westphalie) on saksalainen koirarotu. Se on muunnos saksanajokoirasta (Deutsche Bracke) ja kuuluu FCI-roturyhmään 6.[2]
Westfälische dachsbracke on melko pitkänomainen, matalaraajainen ja vahvarakenteinen metsästyskoira. Rodun säkäkorkeus on 30–38 senttimetriä.[1]
Karvapeite on karkeaa ja tiheää[2]. Väritys vaihtelee punaisesta keltaiseen manttelikuviolla. Päässä on valkoinen otsajuova. Kuono ja kaulus ovat valkoisia. Valkoista karvaa on myös rinnassa, vatsassa ja hännänpäässä.[1] Suklaanruskea väri luetaan virheeksi[2].
Rotu on älykäs, ystävällinen, rauhallinen, sopeutuvainen ja tottelevainen[4], ja sillä on tarkka hajuaisti.
Rotu syntyi 1800-luvun loppupuolella, kun saksanajokoiraa risteytettiin steinbracken kanssa tavoitteena luoda rotu, joka sopi paremmin muuttuneisiin metsästyssääntöihin.[1] Toisten lähteiden mukaan sen jalostukseen olisi käytetty saksalaisia ajokoiria ja mäyräkoiraa.[4]