Will Brooks
| Will Brooks | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 8. lokakuuta 1986 Chicago, Illinois |
| Kansalaisuus |
 Yhdysvallat |
| Vapaaottelija | |
| Lempinimi | ill Will, Trill Will, Chillin Willin |
| Aktiivisena | 2011– |
| Pituus | 178 cm |
| Paino | 70 kg |
| Painoluokka | kevytsarja |
| Kätisyys | oikea |
| Taistelutyyli | vapaapaini, nyrkkeily, potkunyrkkeily[1] |
| Seura | American Top Team |
| Tilastot | |
| Ottelut | 21 |
| Voitot | 19 |
| – tyrmäyksellä | 6 |
| – luovutuksella | 4 |
| – päätöksellä | 9 |
| Tappiot | 2 |
| – tyrmäyksellä | 2 |
Willie Love Brooks (s. 8. lokakuuta 1986 Chicago, Illinois) on yhdysvaltalainen vapaaottelija. Hän on entinen Bellatorin kevytsarjan mestari.
Vapaaottelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Brooks aloitti vapaaottelemisen XFO-järjestössä tammikuussa 2011. Hän voitti avauskamppailunsa J.R. Hinesia vastaan teknisellä tyrmäyksellä ensimmäisessä erässä. Brooks otteli yhteensä viisi kamppailua XFO:ssa ja voitti kaikki kamppailunsa. Hän voitti muun muassa Chris Pagen tyrmäyksellä ensimmäisessä erässä ja Joseph Richardsonin käsilukolla myös ensimmäisessä erässä.
Brooks otteli samaan aikaan myös Chicago Cagefighting Championship -järjestössä kaksi kamppailua. Hän voitti molemmat kamppailunsa takakuristuksella toisen erän alussa. Ensimmäisessä kamppailussaan hän voitti Guillermo Sermentin ja toisessa Ryan Bixlerin.
Brooks otteli yhden ottelun Japanissa Satoru Kitaokaa vastaan DREAMissa. Hän voitti entisen Sengokun kevyensarjan mestarin teknisellä tyrmäyksellä toisessa erässä.
UFC
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Brooks allekirjoitti kuuden ottelun sopimuksen UFC:n kanssa ja otteli ensimmäisen kerran heinäkuussa 2016 Ross Pearsonia vastaan. Hän voitti kamppailun tuomariäänin.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Will Brooks MMA-Core Viitattu 2.10.2016 (englanniksi)
|
2000-vuosikymmen: Eddie Alvarez (2009–2011) |
2010-luku: Michael Chandler (2011–2013)Eddie Alvarez (2013–2014)Will Brooks (2014–2016)Michael Chandler (2016–2017)Brent Primus (2017–2018)Michael Chandler (2018–2019) Patrício Freire (2019–)
|
