William Miller (15. helmikuuta 1782 Pittsfield, Massachusetts – 20. joulukuuta 1849 Low Hampton, New York) oli yhdysvaltalainen uskonnollinen johtaja ja adventismin perustaja.[1][2][3]
Millerin isä oli Yhdysvaltain vapaussodan veteraani ja äiti baptistisaarnaajan tytär. Nuorena miehenä hän luki David Humea, Voltairea ja Thomas Painea ja puolusti heidän opetuksiaan. Miller oli vauras maanviljelijä ja hoiti myös muun muassa apulaisseriffin ja rauhantuomarin tehtäviä. Hän toimi värväysupseerina vuoden 1812 sodan alussa, ja Plattsburghin taistelun jälkeen hänet ylennettiin kapteeniksi. Hän siirtyi pois armeijasta vuonna 1815. Noin vuonna 1816 hän asettui asumaan Low Hamptoniin, Washingtonin piirikuntaan, New Yorkiin. Hän liittyi Low Hamptonin baptistikirkkoon, ja kahden vuoden Raamatun tutkimisen jälkeen hän vakuuttui Jeesuksen toisen tulemisen olevan lähellä. Miller tulkitsi Raamattua oman harkintakykynsä perusteella ilman ulkoista opastusta.[1][2][3]
Vuonna 1831 hän alkoi saarnata, että Daniel 8:14:n "kaksituhatta kolmesataa iltaa ja aamua" tarkoitti 2300 vuotta ja että nämä vuodet alkoivat Esran mentyä Jerusalemiin vuonna 457 eKr. ja että ne päättyivät vuonna 1843. Miller kehotti kuulijoitaan valmistautumaan Kristuksen toiseen tulemiseen. Hän julkaisi ajatuksiaan esittelevän pamfletin vuonna 1833. Low Hamptonin baptistikirkko antoi hänelle luvan saarnata, mutta häntä ei koskaan vihitty baptistikirkon saarnamieheksi. Hän pääsääntöisesti maksoi saarnamatkojen kulunsa, eikä hänen luennoilleen ollut pääsymaksua. Episkopaalikirkkoja ja roomalaiskatolisia kirkkoja lukuun ottamatta hänet kutsuttiin luennoimaan monien kristillisten suuntausten tilaisuuksiin ja useista merkittävistä kirkonmiehistä tuli hänen oppinsa puolestapuhujia. Hänen suosionsa valtavirran kirkkokunnissa kääntyi laskuun, kun jotkut hänen seuraajansa alkoivat nimittää kirkkoja 'Babyloniaksi' ja kehottivat uskovia "pakenemaan Babyloniasta", jos he halusivat pelastua. Millerin luentoja havainnollistettiin suurilla kuvatauluilla, joihin oli piirretty lopunajan pedot, Nebukadnessar, lopunajan päivämäärän laskelmia jne.[1][2][3]
Millerilaisten huomattavimmat lehdet olivat Bostonissa julkaistu Signs of the Times ja New Yorkissa julkaistu Midnight Cry. Miller arvioi, että hänellä oli 50 000-100 000 seuraajaa. Millerin luennot julkaistiin vuonna 1842 nimellä Evidence from Scripture and History of the Second Coming of Christ about the Year 1843. Vuoden 1843 päätyttyä Miller julisti seuraajilleen, että hänen erehdyksensä johtui siitä, että hän noudatti heprealaista eikä roomalaista kronologiaa, ja että 22. lokakuuta 1844 oli toisen tulemisen oikea ajankohta. Vuoden 1844 pettymyksen jälkeen monet hänen seuraajansa kuitenkin yhä uskoivat, että toinen tuleminen oli lähellä. Osa palasi vanhoihin kirkkokuntiinsa, osa liittyi Shakers-liikkeeseen. Miller palasi Low Hamptoniin ja kuoli siellä 20. joulukuuta 1849. Adventistit tai millerilaiset, jotka muodostivat yhtenäisen liikkeen hänen huhtikuussa 1845 koolle kutsumassaan kokouksessa, jakautuivat sittemmin useisiin eri yhteisöihin, joista jäsenmäärältään selvästi suurin nykypäivänä on vuonna 1863 järjestäytynyt seitsemännen päivän adventistit -liike.[1][2]