William Siemens | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 4. huhtikuuta 1823 Lenthe, Hannoverin kuningaskunta |
Kuollut | 19. marraskuuta 1883 (60 vuotta) Lontoo |
Koulutus ja ura | |
|
|
Charles William Siemens (alkujaan Karl Wilhelm Siemens) (4. huhtikuuta 1823 Lenthe, Hannoverin kuningaskunta – 12. joulukuuta 1883 Lontoo) oli saksalaissyntyinen brittiläinen insinööri ja liikemies.[1][2][3]
Siemens opiskeli Magdeburgin polyteknillisessä opistossa ja Göttingenin yliopistossa. Veljensä Wernerin vaikutuksesta hänestä tuli oppipoika Magdeburgissa sijaitsevaan höyrykoneita valmistavaan konepajaan. William matkusti vuonna 1843 Lontooseen edustamaan veljensä keksintöjä. Hän perusti veljensä kanssa Lontooseen Berliinin tehtaan haarakonttorin, joka valmisti etupäässä sähkölennätinkoneita ja kaapeleita.[1][2][3]
Koska William huomasi, että Englannin patenttilainsäädäntö oli suotuisa, hän päätti toimia siellä vuodesta 1851 itsenäisenä insinöörinä ja keksijänä. Siemensin useista teknillisistä uudistuksista on mainittava hänen veljensä Friedrich Siemensin aloitteesta käytäntöön sovittamansa regeneratiiviset lieskauunit, joilla suuren polttoaineen säästön takia tuli olemaan huomattava merkitys teräs- ja rautateollisuudessa (Siemens-Martin-prosessi). Vuonna 1867 Siemens perusti Birminghamiin teräsvalimon ja vuonna 1869 Landoren terästehtaan. Kun Siemens oli mukana rakentamassa Atlantin ylittävää kaapelia Direct United States Telegraph Company -yhtiölle, hän suunnitteli omaperäisen ja menestyksekkään Faraday-aluksen, jolla tämä kaapeli laskettiin. Siemens työskenteli myös sähkövalaistuksen ja sähköveturin parissa. Hänen viimeisiä töitään oli Pohjois-Irlannissa vuonna 1883 avattu Portrushin ja Bushmillsin sähköraitiotie.[1][2][3]
Siemensin saavutukset tunnustettiin hänen valinnallaan Royal Societyn jäseneksi vuonna 1862. Hän sai kunniatohtorin arvonimen useista yliopistoista ja hänet lyötiin ritariksi. Siemensin kirjoituksia on julkaistu kokoelmana "Scientific works" (3 osaa, 1889).[1][2][3]