William T. G. Morton
William Thomas Green Morton (9. elokuuta 1819 Charlton, Massachusetts, Yhdysvallat – 15. heinäkuuta 1868) oli yhdysvaltalainen hammaslääkäri ja lääkäri. Baltimoressa sijaitseva Washingtonin yliopisto myönsi hänelle kunniatohtorin arvon 1852. Hän käytti eetteriä leikkauksissa Massachusettsin keskussairaalassa 16. lokakuuta 1846.
Morton käytti ensimmäisen kerran julkisessa näytöksessä eetteriä hengityksen kautta annettuna nukutusaineena, ja tapaus oli historiallinen ja se julkistettiin laajalti. Monet pitivät häntä anestesian keksijänä ja ensimmäisenä käyttäjänä. Hän ei kuitenkaan ollut ensimmäinen, joka käytti eetteriä nukutukseen. Tohtori Crawford Williamson Long käytti eetteriä leikkauksen aikaisena nukutusaineena 30. maaliskuuta 1842, ja vaikka hän esitteli sen käyttöä lääkäreille Georgiassa useita kertoja, hän ei julkaissut havaintojaan ennen kuin 1868 lehdessä The Southern Medical and Surgical Journal. Mortonin ja Longin aikaansaannokset olivat keskeisiä niissä lääketieteellisissä ja tieteellisissä pyrinnöissä, joita nyt sanotaan anestesiologiaksi, ja niiden ansiota on nykyaikaisen kirurgian kehittyminen. Tiedon leviämistä tästä "uudesta" nukutusaineesta edisti riita, joka syntyi Mortonin ja kahden muun tieteilijän Horace Wells ja Charles T. Jacksonin välille, jotka väittivät kyseistä keksintöä omakseen. Toisin kuin tohtorit Morton, Wells ja Jackson, tohtori Crawford Long ei vaatinut korvauksia tai patenttia keksinnöstään.
William Morton oli alkujaan hammaslääkäri. Hänen vanhempansa olivat maaviljelijä James Morton ja Rebecca (Needham) Morton. Morton opiskeli Horace Wellsin ohjauksessa Hartfordissa, Connecticutissa. Heistä tuli myöhemmin yhtiötovereita. Morton väitti valmistuneensa Baltimoren hammaslääketieteellisestä oppilaitoksesta 1842, mutta tutkimukset osoittivat, että hän ei ollut opiskellut hammaslääketiedettä eikä lääketiedettä. 1843 hän avioitui farmingtonilaisen Elizabeth Whitmanin kanssa, joka oli entisen kongressiedustajan Lemuel Whitmanin veljentytär. Elizabeth Withmanin vanhemmat eivät hyväksyneet Mortonin ammattia, ja suostuivat avioliittoon vasta kun tämä oli luvannut opiskella lääketiedettä, joten syksyllä 1844 Morton sai opetusta tohtori Charles T. Jackson ilta Harvardin yliopiston lääketieteellisessä oppilaitoksessa. Hän sai lääketieteen kunniatohtorin arvon 1852 Baltimoren Washingtonin yliopistotla
30. syyskuuta 1846 Morton suoritti kivuttoman hampaanpoiston annettuaan potilaalle eetteriä. Toimenpiteen jälkeen suoritettiin nyttemmin kuuluisa näytös 16. lokakuuta 1846 Massachusettsin keskussairaalassa. Tässä näytöksessä tohtori John Collins Warren poisti kivuttomasti kasvaimen Edward Gilbert Abbottin kaulasta. Esityksen jälkeen Morton yritti salata, mitä ainetta hän oli antanut Abbotille hengitettäväksi. Hän käytti siitä nimitystä "Letheon". Hänellä oli aikomus patentoida aine ja saada siitä tuottoa. “Letheon” paljastui pian kuitenkin eetteriksi, ja vähän myöhemmin sitä käytettiin sekä Yhdysvalloissa että Euroopassa. Morton sai eetterille patentin Yhdysvalloissa, mutta myöhemmin se peruutettiin eikä hän saanut patenttimaksuja. Loppuelämänsä hän yritti saada kongressilta korvausta keksinnöstään, mutta ei onnistunut. Hänen yritystään saada korvausta eetterin käytöstä hankaloitti se, että hänen aiempi ohjaajansa Charles T. Jackson oli esitellyt eetterin käyttöä Pariisissa ja väitti sitä omaksi keksinnökseen mainitsematta Mortonin (tai C. W. Longin) nimeä.
Syksyllä 1862 hän liittyi Potomacin armeijaan vapaaehtoisena lääkärinä ja käytti eetteriä yli kahdelletuhannelle haavoittuneelle sotilaalle useissa taisteluissa.
Morton oli New Yorkissa heinäkuussa ja meni Central Parkiin etsimään helpotusta helteestä, mutta hän pyörtyi ja kuoli vähän myöhemmin. Hänet haudattiin Mount Auburnin hautausmaalle Cambridgeen Massachusettsiin.
Paramount Picturesin tuottama, Preston Sturgesin käsikirjoittama ja ohjaama elokuva The Great Moment vuodelta 1944 perustuu W. T. G. Mortonin elämään.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Louis Figuier Exposition et histoire des principales découvertes scientifiques modernes s. 212 (Paris: Masson, 1851) (ranskaksi) sisältää kuvauksen siitä, miten Morton ja Jackson keksivät anestesian ja millaisen vastaanoton se sai Euroopassa.
| ||||||||||||||||||
