Willie Colón | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 28. huhtikuuta 1950 Bronx, New York |
Ammatti | vetopasunisti, säveltäjä, yhtyeenjohtaja, tuottaja |
Muusikko | |
Laulukielet | espanja |
Aktiivisena | 1967 |
Tyylilajit | salsa |
Soittimet | pasuuna |
Levy-yhtiöt | Futura, Fania |
Aiheesta muualla | |
www.williecolon.com | |
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
William "Willie" Anthony Colón Román (s. 28. huhtikuuta 1950 Bronx, New York) on puertoricon-yhdysvaltalainen vetopasunisti, säveltäjä, yhtyeenjohtaja, tuottaja ja poliitikko, joka on ollut yksi salsamusiikin pioneereja. Colónin albumi El Malo oli ensimmäisiä uuden newyorkilaisen tyylin edustajia ja osaltaan vaikutti latinomusiikin suosion uuteen nousuun 1970-luvulla.[1]
Colónilla on 11 Grammy-ehdokkuuta ja yksi palkinto. Hän on myös saanut Yalen yliopiston Chubb fellowshipin, joka on yliopiston korkein tunnustus. Vuonna 1992 Colón pyrki Yhdysvaltojen kongressiin New Yorkin 17. vaalipiiristä.[1] Colónilla on ollut ratkaiseva rooli monien latinomuusikoiden uran edistämisessä. Muun muassa Rubén Blades ja Héctor Lavoe ovat soittaneet Colónin yhtyeessä ja hän on tuottanut useita Celia Cruzin albumeita.[1]
Colónin ensilevytys Futura-levy-yhtiölle nauhoitettiin vuonna 1967, mutta levyä ei julkaistu yhtiön konkurssiin vuoksi. Hän siirtyi levyttämään Fanialle, jossa levyiltä El Malo ja Guisando irrotetut singlet "Jazzy" ja "I Wish I Had a Watermelon" nousivat hiteiksi. Vuonna 1978 Colón valittiin Latin New Yorkin äänestyksessä vuoden muusikoksi, tuottajaksi ja vetopasunistiksi. Kolme vuotta myöhemmin hänet valittiin jälleen vuoden muusikoksi ja albumi Fantasmas vuoden albumiksi. Albumi Canciones del Solar de los Aburridos sai puolestaan Grammy-palkinnon vuonna 1982.[1] Rubén Bladesin kanssa tehty albumi Siembra valittiin vuonna 2005 hakuteokseen 1001 albumia jotka jokaisen on kuultava edes kerran eläessään[2].
1980-luvun lopussa Willie Colón perusti nuorien muusikoiden kanssa uuden yhtyeen Legal Alienin, jonka kanssa levytti albumit Color Americano (1990) ja Honra y Cultura (1991).[1]