Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty päivitettäväksi, koska sen sisältö on osin vanhentunut. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: varsin vanhentunut |
Wincapita (aikaisemmalta nimeltään Winclub ja Giiclub) oli suomalainen yritys, jota on kuvattu Suomen suurimmaksi pyramidihuijaukseksi.[1] Se antoi itsestään kuvan sijoitusklubina, johon pääsi sisään vain kutsuttuna ja sijoittamalla loppuvaiheessa jopa tuhansia euroja. Wincapitan verkkosivut toimivat kolme vuotta, kunnes 7. maaliskuuta 2008 palvelu sulkeutui. Wincapitan väitettiin luvanneen jopa 400 prosentin tuottoja, jotka syntyisivät valuuttakaupoilla.[2] Poliisin tekemissä tutkimuksissa on vahvistunut, ettei Wincapita-organisaatio tehnyt valuuttakauppaa, ja siksi toimintaa epäillään puhtaasti rikolliseksi toiminnaksi.[3] Valuuttakauppa ja lupaukset suurista tuotoista toimivat houkuttimena sijoitusklubiin. Klubi maksoi pitkään "laskennallisia tuottoja" jäsenilleen saadakseen jäsenistön uskomaan toiminnan tuloksellisuuteen. Todellisuudessa voitot maksettiin uusien jäsenien sijoituspääomilla ja vanhojen jäsenten uudelleen sijoittamilla varoilla.
Noin 10 000 henkilöä teki sijoituksia ja rahaliikenteen yhteismäärä nousi lähes sataan miljoonaan euroon[3]. Sijoitukset tehtiin vuosina 2005–2008. Toiminnan alkuvaiheessa tuotot pystyttiin maksamaan luvatusti, mutta toiminnan ylläpito kävi yhä vaikeammaksi ja klubi kaatui maaliskuussa 2008, jolloin varoja ei enää riittänyt tuottolupausten maksuun.
Vahvimmat Wincapita-keskittymät olivat Pohjanmaalla ja Pohjois-Savossa.[4] Poliisille on tehty rikosilmoituksia eniten Uudeltamaalta (18 %), Pohjois-Savosta (17 %) sekä Pohjois-Pohjanmaalta (13 %).[5]
Wincapita aloitti toimintansa vuonna 2003 Bettrust-kimppakassana, joka tarjosi keinon tehdä voittoja vedonlyönnissä. Tampereelta johdettu toiminta väitti tarjoavansa jopa 60 prosentin tuottoja vedonlyönnissä, mutta sisään pääsisi vain kutsusta ja maksamalla rekisteröintimaksun. 27. lokakuuta 2003 Floridassa rekisteröitiin verkkotunnus giiclub.com,[6] ja Bettrust muuttui GiiClub-nimiseksi sijoitusklubiksi. Loppuvuodesta 2004 GiiClub muuttui Winclubiksi, joka toimisi yksityisenä sijoitusklubina. Keväällä 2006 se oli kerännyt parituhatta jäsentä, ja kesällä 2007 määrä kasvoi viiteentuhanteen.[7][8]
Syyskuussa 2007 tuli julki epäilyjä, että silloinen Winclub olisi pyramidihuijaus.[9] Kyse oli yhtiön salamyhkäisyydestä ja viranomaisten aloittamasta selvityksestä. Haastateltujen jäsenten uskoa ei horjuttanut edes se, että Winclubin johtohenkilöiden yhteystietoja oli hankala löytää, eikä heitä itseään onnistunut helposti tavoittaa.[10] MTV3:n uutisen julkaisemisen jälkeen yhtiön verkkosivut olivat suljettuna useita tunteja.[11]
Poliisi-tv kertoi Winclub-kerhosta samalla viikolla, ja ohjelman haastattelemat asiantuntijat, kuten professori Vesa Puttonen, pitivät mahdottomana, että valuuttakaupasta voisi saada jatkuvasti 400 prosentin voittoja. Hänen mukaansa valuuttakauppa on nollasummapeliä, ja siinä voitolle pääseminen on yhtä todennäköistä kuin kolikonheitossa.[12] Keskusrikospoliisin mukaan Winclub lakkasi tulouttamasta varoja syyskuussa 2007. Myös tämän jälkeen Winclubiin tehtyjen sijoitusten määrä oli huomattava.[13] Marraskuussa toiminnan nimi muutettiin Wincapitaksi.
Wincapitan verkkosivuilla oli useita katkoksia yrityksen toiminnan aikana. 7. maaliskuuta 2008 yrityksen verkkosivut lakkasivat toimimasta.[2] Jäsenille sivuston sulkemisesta ei tiedotettu, ja epätietoiset jäsenet tarttuivat erilaisiin huhuihin. Esimerkiksi nettikeskusteluissa arvioitiin sivujen avautuvan uudelleen 16. maaliskuuta. Wincapitan toiminnan päättymisen toi julki Aamulehti, ja seurauksena asia sai laajaa julkisuutta.[2] Luxemburgilaisen internet-palveluntarjoaja Root eSolutionsin mukaan Wincapita tyhjensi verkkosivujen sisällön maaliskuun alussa ja jätti laskut maksamatta helmikuusta lähtien.[14]
Yhtiön esitteen mukaan tuotteita kehitti ja markkinoi Worlwide Investment Company Corp., joka oli Panamaan rekisteröity offshore-yhtiö. Wincapitan "sijoitusklubiin" pääsi jäseneksi toisen jäsenen suosittelemana. Jokaisella jäsenellä oli oma sijoitustili Wincapitan verkkopalvelussa, ja rahansiirrot tapahtuivat Moneybookersin kautta.[15][16] Jäseneksi pääsi 3 000 euron sijoituksella. Rahalla sai peruslisenssin, valuuttasijoituksen arvon sekä suositteluoikeuden uusien jäsenien hankkimiseksi.[16]
Wincapita kutsui uusien jäsenien houkuttelijoita sponsoreiksi. He saivat jokaisesta houkuttelemastaan uudesta jäsenestä sponsorointi- ja suosittelupalkkioita. Sponsorin osuus oli 20 prosenttia houkuttelemansa jäsenen laskennallisista sijoitustuotoista. Vähimmäissijoitusaika oli kuusi kuukautta.[16] Rikostutkimuksissa on selvinnyt, että merkittävä osa sponsoreiden välittämistä rahoista ei päätynyt Wincapita-järjestelmään, vaan järjestelmän pyörittäjät olivat pidättäneet rahat suoraan itselleen ja siirtäneet vastaavan määrän "virtuaalivaroja" klubin sisällä.[17]
Keskusrikospoliisin esitutkinnan mukaan suosittelija tuli usein sijoittajan lähipiiristä, ja sijoituspäätökseen vaikutti Wincapitan verkkosivujen väitteet suurista tuottomahdollisuuksista. Monesti suosittelijat mainitsivat nimeltä henkilön, joka oli jo saanut voittoja. Toiminnasta annettiin houkutteleva mutta totuudenvastainen kuva.[3]
Wincapitassa oli mukana ihmisiä, joilla on kytköksiä aiempiin verkostoyrityksiin.[18] Johtohenkilöistä yksi on tuomittu törkeästä velallisen epärehellisyydestä ja kirjanpitorikoksesta.
Keskeisenä sponsorina pidetty henkilö on tuomittu kahden lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä.[19] Wincapita vaurastutti sellaisiakin henkilöitä, jotka oli aikaisemmin todettu ulosotossa varattomiksi henkilöiksi. MTV3:n mukaan toimintaan oli sekoittunut osittain myös huumekaupan rahanpesua.[20] Poliisi on kuulustellut törkeästä petoksesta ja rahankeräysrikoksesta epäiltynä yli sataa henkilöä.[21]
Tapauksen esitutkinnassa on harjoitettu merkittäviä pakkotoimia, ja rikoksesta epäiltyjen omaisuutta on asetettu vakuustakavarikkoon yli kahdenkymmenen miljoonan euron arvosta.
Tutkinnan alkuvaiheessa päätekijöiden joukkoon laskettiin oikeuden pöytäkirjojen mukaan Timo Martiskainen ja Risto Hentunen, jotka oleskelivat Thaimaassa.[22] Martiskainen vangittiin 17. joulukuuta 2008 Helsinki-Vantaan lentoasemalla hänen palatessaan Thaimaasta.[23][24] Myös vyölaukkumiehenä tunnettu Martiskainen esiintyi netissä julkaistulla videolla, jossa hän mainosti Wincapitan toimintaa Tampereella vuonna 2008.
Wincapitan perustaja oli Hannu Kailajärvi.[5][25] [26] Kailajärvi myönsi poliisikuulusteluissa, että Wincapita ei saanut tuottoja valuuttakaupasta ja väitti myös, ettei tällaista ollut koskaan luvannut. Tosiasiallisesti klubin ainoat tulot muodostuivat jäsenten rahasuorituksista.[27]
Kailajärvi syntyi 21. marraskuuta 1962 Pirkkalassa.[25] Hän valmistui Raision ammatillisen kurssikeskuksen tietojenkäsittelylinjalta, ja vuonna 1989 hän perusti yhdessä avovaimonsa kanssa ensimmäisen yrityksensä, joka meni neljä vuotta myöhemmin konkurssiin. Vuonna 1993 Kailajärvi perusti Tampereelle musiikkibaarin, jonka muutti myöhemmin erotiikkaravintolaksi. Vuonna 1997 hän perusti verkostomarkkinointiin perustuvan Nefernet-matkapuhelinpalvelun, joka ilmoitti välittävänsä puhelut puolet halvemmalla kuin silloinen Tele tai Radiolinja. Vuonna 2000 erotiikkaravintola oli pysyvästi maksukyvytön ja vuonna 2002 konkurssi raukesi varojen puutteeseen.[8]
Vuonna 2003 Kailajärvi alkoi kerätä internetin keskustelupalstoilta urheiluvedonlyönnistä kiinnostuneita. Yhdessä yhtiökumppaninsa kanssa he keräsivät suurenevia potteja pelaajilta ja Kailajärvi sijoitti ne brittiläiseen vedonlyöntipörssi Betfairiin. Kimppakassa maksettiin klubin Moneybookers-tilille, jonne toinen perustaja oli avannut klubille tilin v. 2003 ja toiminta alkoi Giiclub-vedonlyöntipalveluna. Keväällä 2004 se ryhtyi markkinoimaan palveluitaan Tampereella järjestetyissä tilaisuuksissa ja jo saman vuoden kesällä palvelua alettiin keskustelupalstoilla epäillä pyramidihuijaukseksi.[8][28]
Vuonna 2004 Giiclub muutti nimensä Winclubiksi, ja samalla Kailajärvi ja yhtiökumppaninsa perustivat taustayhtiö Worldwide Investment Companyn. Rekisteröinti suoritettiin aluksi Yhdysvaltoihin. Myöhemmin Panamaan perustettiin lähes samanniminen yhdistys Worldwide Investment Solutions. Oikeudenkäynnin pöytäkirjan mukaan tämä oli merkityksetön seikka. Syynä tähän oli maan yrityslainsäädäntö: Panamassa yhtiön todellista omistajaa ei saa selville ilman tuomioistuimen päätöstä. Winclub avasi tilin sveitsiläiseen Credit Suisse -pankkiin. Maaliskuussa 2006 käräjäoikeus tuomitsi Kailajärven törkeästä velallisen epärehellisyydestä ja kirjanpitorikoksesta kuuden kuukauden ehdolliseen vankeuteen, minkä tuomion myöhemmin myös hovioikeus piti voimassa. Kailajärvi muutti Aurinkorannikolle. Winclubin verkkosivut toimivat aluksi Espoossa ja myöhemmin luxemburgilaisella Root eSolutionsin internetpalvelimella. Kailajärven ulosottovelka oli lähes 300 000 euroa. Kailajärvi oli kateissa maaliskuusta 2008, kunnes hänet pidätettiin joulukuussa 2008 Ruotsissa, ja vapautettiin Suomessa tutkintavankeudesta maanantaina 14.12.2009.[29] Käräjätuomari Mika-Pekka Sarkkisen mukaan oikeus käytti asiassa kohtuullisuus ja suhteellisuus -periaatteita. Kailajärvi ehti olla vangittuna lähes vuoden. Sarkkisen mukaan tuleva oikeudenkäynti voitiin turvata matkustuskiellolla. Kailajärven asianajaja Kavoniuksen mukaan poliisin edustaja ja syyttäjä vastustivat vapauttamista jyrkästi.[8][28][30] Toinen klubin perustaja oli kaksi viikkoa tutkintavankeudessa ja hän sai syyttämättäjättämispäätöksen.
Helmikuussa 2013 Helsingin hovioikeus kovensi Kailajärven käräjäoikeudessa saamaa rangaistusta yhdellä vuodella. Hänet tuomittiin viiden vuoden vankeusrangaistukseen törkeästä petoksesta ja rahankeräysrikoksesta. Kailajärven entinen naisystävä Tiina Wartti tuomittiin yhden vuoden ja kolmen kuukauden ehdolliseen vankeuteen avunannosta törkeään petokseen ja rahankeräysrikokseen.[1]
Wincapitan tutkinnan alkuvaiheessa liikkui runsaasti vääriä huhuja koskien Wincapitan toimintaa. Ensimmäisen huhun mukaan sijoitusklubin toiminnan keskeytys johtui siitä, että poliisi aloitti sijoitusklubin tutkinnan ja sen seurauksena klubin rahaliikenne keskeytettiin. Toisen huhun mukaan klubin johto olisi itse pyytänyt tutkintaa rahanpesuepäilyjen vuoksi.[31]
Poliisi tutkii Wincapitan toimintaa törkeänä petoksena ja rahankeräysrikoksena. Wincapita-tutkinnasta on tulossa yksi Suomen historian laajimmista rikostutkimuksista. Mukana on parikymmentä taloustutkijaa ja kolme syyttäjää. Tutkinnan yleisjohtaja Leila Melanderin mukaan 97 miljoonan rahavaroista 89 miljoonaa euroa maksettiin sijoittajille ja loput on kateissa. Toukokuussa ilmoitettiin, että kuusi miljoonaa euroa on jäädytetty tileille Britanniaan ja Espanjaan.[21]
Kesäkuussa tutkinnan yhteydessä suoritettiin ensimmäiset pidätykset, mutta ketään ei ole vielä vangittu. Kiinniotetut eivät kuuluneet ylimpään johtoon. Marraskuussa ilmoitettiin, että vakuustakavarikossa, hukkaamiskiellossa tai väliaikaistoimenpitein takavarikoituna on noin 15 miljoonaa euroa. Wincapitan toiminnasta oli tehty yli tuhat rikosilmoitusta, joissa vahingot olivat yhteensä noin 13,3 miljoonaa euroa.[5] Keskusrikospoliisilla on hallussa asiakirja, jossa pääepäilty kertoo Wincapitan olevan petollista toimintaa. Samaten esitutkinnassa kuulustellut henkilöt kertoivat saaneensa tiedon toiminnan petollisuudesta pääepäillyltä.[3]Päätekijäksi epäilty Hannu Kailajärvi otettiin kiinni Ruotsissa Suomen keskusrikospoliisin ja Ruotsin poliisin yhteistyön ansiosta. Keskusrikospoliisin mukaan Kailajärvi on kuulusteluissa myöntänyt, että Wincapita ei ole saanut tuottoja valuuttakaupoista, vaan sen varat ovat muodostuneet ainoastaan jäsenten rahasuorituksista.[32] Kailajärvi on tuomittu aikaisemminkin vastaavanlaisista rikoksista.[33] Voittoja on 10 000 sijoittajan joukosta saanut vain pyramidin pieni kärki, viisi prosenttia klubilaisista keräsi kolme neljäsosaa rahoista. Sijoituksista osa on maksettu käteisenä, joten klubissa liikkui merkittävästi enemmän rahaa kuin virallisesti sijoitetut 99 miljoonaa euroa. Klubin romahtaessa sen tilillä oli enää 4,8 miljoonaa euroa. Klubi ei tehnyt valuuttakauppaa, toisin kuin on annettu ymmärtää, vaan kaikki tuotot tulivat uusien jäsenten maksamista maksuista ja sijoituksista, minkä Kailajärvi on myöntänyt poliisille.[34]
Kailajärven lainopillinen avustaja oli alun perin Kari Uoti.[35] Uoti kuitenkin luopui itse tehtävästä, koska epäili, että hänen oma historiansa saattaisi vaikuttaa Kailajärven mahdollisuuteen saada asiallista kohtelua.[36]
Niin kutsutun Wincapitan päähaaran, eli Hannu Kailajärven ja hänen entisen naisystävänsä Tiina Wartin, joita epäiltiin tutkinnan jälkeen olleen Wincapitan päätekijät, oikeudenkäynti aloitettiin Vantaalla 2. helmikuuta 2011. Kailajärveä ja Warttia syytettiin ensisijaisesti törkeästä petoksesta sekä rahankeräysrikoksesta ja syyttäjä vaatii Kailajärvelle vähintään 5 vuotta vankeutta. Päähaaran lisäksi eri puolilla Suomea on noin 50 erillistä muuta tutkintahaaraa, joissa rikosepäiltyjä on yhteensä noin 600.[37]
Hannu Kailajärvi tuomittiin 2. joulukuuta 2011 käräjäoikeuden päätöksellä neljän vuoden vankeusrangaistukseen, joka on törkeän petoksen enimmäisrangaistus. Syyte rahankeräysrikoksesta hylättiin. Tiina Wartti tuomittiin avunannosta törkeään petokseen 1 vuoden ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Sekä syyttäjä että tuomitut valittivat käräjäoikeuden päätöksestä. Samassa yhteydessä annettiin tuomio myös Kailajärven ja Wartin talokaupoista. Wartti tuomittiin puolen vuoden ehdolliseen vankeusrangaistukseen veropetoksesta ja avunannosta törkeään veropetokseen. Kailajärven osalta syytteet talokauppojen epäselvyyksistä hylättiin.[38][39] Hovioikeudessa Wartin ja mökkien myyjien ehdollinen vankeusrangaistus kaatui ja he saivat sakot.
7. helmikuuta 2013 Helsingin hovioikeus katsoi Kailajärven syyllistyneen törkeän petoksen lisäksi myös rahankeräysrikokseen ja tuomitsi tämän viideksi vuodeksi vankeuteen. Hovioikeus määräsi hänet heti vangittavaksi. Naisystävän katsottiin syyllistyneen avunantoon törkeään petokseen ja rahankeräysrikokseen. Naisystävä oli tehnyt laskutettavana yrityksensä työnä käännöstöitä klubin taustayhtiöille viimeisen puolentoista vuoden ajan ennen klubin loppumista noin 40 tuntia kuukaudessa. Hänet tuomittiin vuodeksi ja kolmeksi kuukaudeksi ehdolliseen vankeuteen.[40] Kailajärvi tavoitettiin samana päivänä ja passitettiin vankilaan.[41]
Tuomioista valitettiin korkeimpaan oikeuteen. Se ei ottanut käsiteltäväkseen petososuutta, joten sen osalta hovioikeuden tuomio jäi pysyväksi. Helmikuussa 2014 korkein oikeus päätti äänestystuloksella 3-2, että hovioikeuden tuomiota rahankeräysrikoksesta ei muuteta.[42]
Klubin jäsenistöä vastaan käydään myös jatkuvia oikeudenkäyntejä, joissa heidän Wincapitasta saatuja tuottojaan määrätään palautettavaksi valtiolle. Osa jäsenistöstä joutuu maksamaan täysimääräisenä korvaukset. Joissakin käräjäoikeuksissa on takaisinmaksuja kohtuullistettu jopa 1/3-osaan saaduista tuotoista.
Kaksi Wincapitan jäsentä on saanut langettavan tuomion vuonna 2014. Toinen henkilö käräjäoikeudesta, jossa tuomio avunannosta törkeään petokseen ja rahankeräysrikokseen, ja toinen hovioikeudesta avunannosta rahankeräysrikokseen.lähde?
Maaliskuussa 2010 Espoossa esiteltiin uusi yhtiö, Worldwide Investment Solutions House WinCapita Oy. Hannu Kailajärvi konsultoi, mutta ei omista yhtiötä.[43]
Pyramidihuijauksessa keksitään kohde ja toimintatapa, joka houkuttelee jäseniä. Kohteen todellinen arvo on vain murto-osa väitetystä, tai kohde on täysin keksitty. Pyramidihuijauksessa uudet jäsenet maksavat vanhojen jäsenten tuotot. Toiminta loppuu siinä vaiheessa, kun pyramidin kasvu hidastuu niin paljon, että uusilta jäseniltä kerättävät varat eivät enää riitä vanhoille jäsenille meneviin maksuihin.[10] Asiantuntijoiden mukaan pyramidipeleissä tienaa vain alle prosentti osallistujista.[11]
Wincapitassa myös henkilöt, jotka eivät ole suositelleet ketään, ovat saaneet tuottoja.
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Wincapitan jäsenistö perusti vuonna 2009 ns. Puolustusrintaman puolustamaan klubin jäsenien oikeuksia. Puolustusrintamassa oli tuhansia jäseniä. Puolustusrintaman jäsenet kokivat, että valtio haluaa takavarikoida itselleen kaikki klubituotot jäseniltä. Oulun KRP:n yksikkö, joka laitettiin tutkimaan tapausta, oli lopetusuhan alaisena vuonna 2008, joten sen väitettiin työllistävän itseään tällä tavoin. Pelkästään neljän kuukauden välein uusittuja jäsenistön takavarikko-oikeudenkäyntejä on ollut yli 10 000 noin kuuden vuoden aikana. Puolustusrintama arvosteli Oulun KRP:n esitutkintaa ammattitaidottomaksi ja jäseniä sekä päähaaraa pelkästään syyllistäväksi, eikä puolustavaa materiaalia otettu kenestäkään. Väitettiin myös, että klubin ongelma ei ollut sen varojen vähyys vaan Isossa-Britanniassa olevalle klubin päätilille olisi jäänyt noin 4,8 miljoonaa euroa klubin sulkemishetkellä.