1. panssaridivisioona | |
---|---|
1. panssaridivisioonan hihamerkki |
|
Toiminnassa | 1932–1946, 1951– |
Valtio | Yhdysvallat |
Puolustushaarat | Maavoimat |
Osa joukkoa | V armeijakunta |
Koko | Divisioona |
Lempinimi | Old Ironsides |
Sodat ja taistelut |
Toinen maailmansota Persianlahden sota Irakin sota |
Yhdysvaltain 1. panssaridivisioona (engl. 1st Armored Division "Old Ironsides") on Yhdysvaltain maavoimien vanhin ja arvostetuin panssaridivisioona. Sen juuret ulottuvat vuoteen 1940.
Divisioona perustettiin 15. heinäkuuta 1940 Fort Knoxissa.[1]
Divisioona sai tulikasteensa 8. marraskuuta 1942, jolloin liittoutuneet nousivat maihin Pohjois-Afrikassa. Tämä teki siitä myös ensimmäisen taisteluihin osallistuneen yhdysvaltalaisen panssaridivisioonan, joka sittemmin taisteli Tunisiassa kenraali Rommelin joukkoja vastaan aina liittoutuneiden vuonna 1943 saavuttamaan Afrikan sodan voittoon saakka
Syyskuussa 1943 divisioona osallistui Salernon maihinnousuun Italiassa ja kesäkuun 4. päivä 1944 divisioona vapautti Rooman. Se taisteli Pohjois-Italiassa aina sodan loppuun saakka, jonka jälkeen se siirrettiin Saksaan osaksi liittoutuneiden miehitysjoukkoja. Lopulta vuonna 1946 divisioona palasi takaisin Yhdysvaltoihin, jättäen osan yksiköistään edelleen Saksaan. Vielä samana vuonna divisioona lakkautettiin.
Korean sodan takia divisioona saatettiin jälleen aktiiviseksi 7. maaliskuuta 1951. Samalla se sai toistaiseksi ainoana divisioonana käyttöönsä M48 Patton -panssarivaunut. Useiden vaiheiden jälkeen divisioona uudelleenorganisoitiin vuonna 1962 ja saatettiin täyteen vahvuuteen.