Yhdysvaltain Grand Prix 1974 oli Formula 1 -sarjan osakilpailu, joka ajettiin 6. lokakuuta 1974 Watkins Glenin radalla. Kilpailu oli kauden viimeinen, ja sen voitti Carlos Reutemann.[1] Voitto oli Reutemannille kauden kolmas. Emerson Fittipaldi ja Clay Regazzoni lähtivät kilpailuun MM-sarjan mestaruustaistelun osalta tasapistetilanteessa, mutta Regazzonin auto sai vaurioita kilpailun aikana ja Fittipaldista tuli maailmanmestari.[2] Carlos Pace nousi kilpailussa toiseksi, kun James Huntin autossa oli sähkövika, mikä aiheutti moottorin tehojen häviämisen.[1]
Helmuth Koinigg menehtyi kilpailussa.[2] Kilpailu oli hänelle vasta kolmas. Onnettomuuden seurauksena hänen tallikaverinsa José Dolhem vetäytyi kilpailusta.[1]
Sija | Nro | Kuljettaja | Talli | Kierrokset | Aika/keskeytys | Lähtöruutu | Pisteet |
---|---|---|---|---|---|---|---|
1 | 7 | Carlos Reutemann | Brabham-Ford | 59 | 1:40.21,439 | 1 | 9 |
2 | 8 | Carlos Pace | Brabham-Ford | 59 | + 10,735 | 4 | 6 |
3 | 24 | James Hunt | Hesketh-Ford | 59 | + 1.10,384 | 2 | 4 |
4 | 5 | Emerson Fittipaldi | McLaren-Ford | 59 | + 1.17,753 | 8 | 3 |
5 | 28 | John Watson | Brabham-Ford | 59 | + 1.25,804 | 7 | 2 |
6 | 4 | Patrick Depailler | Tyrrell-Ford | 59 | + 1.27,506 | 13 | 1 |
7 | 33 | Jochen Mass | McLaren-Ford | 59 | + 1.30,012 | 20 | |
8 | 26 | Graham Hill | Lola-Ford | 58 | + 1 krs. | 24 | |
9 | 15 | Chris Amon | BRM | 57 | + 2 krs. | 12 | |
10 | 17 | Jean-Pierre Jarier | Shadow-Ford | 57 | + 2 krs. | 10 | |
11 | 11 | Clay Regazzoni | Ferrari | 55 | + 4 krs. | 9 | |
12 | 27 | Rolf Stommelen | Lola-Ford | 54 | + 5 krs. | 21 | |
Kesk. | 1 | Ronnie Peterson | Lotus-Ford | 52 | Polttoaineen syöttö | 19 | |
NC | 22 | Mike Wilds | Ensign-Ford | 50 | Ei sijoitusta | 22 | |
NC | 16 | Tom Pryce | Shadow-Ford | 47 | Ei sijoitusta | 18 | |
Kesk. | 3 | Jody Scheckter | Tyrrell-Ford | 44 | Polttoaineen syöttö | 6 | |
Kesk. | 20 | Arturo Merzario | Iso Marlboro-Ford | 43 | Sähköt | 15 | |
Kesk. | 12 | Niki Lauda | Ferrari | 38 | Ripustukset | 5 | |
Kesk. | 21 | Jacques Laffite | Iso Marlboro-Ford | 31 | Moottori | 11 | |
Kesk. | 66 | Mark Donohue | Penske-Ford | 27 | Ripustukset | 14 | |
WD | 18 | José Dolhem | Surtees-Ford | 25 | Vetäytyi | 26 | |
Kesk. | 10 | Vittorio Brambilla | March-Ford | 21 | Polttoaineen syöttö | 25 | |
Kesk. | 19 | Helmuth Koinigg | Surtees-Ford | 9 | Kohtalokas onnettomuus | 23 | |
Kesk. | 2 | Jacky Ickx | Lotus-Ford | 7 | Ripustukset | 16 | |
DSQ | 31 | Tim Schenken | Lotus-Ford | 6 | Hylätty | 27 | |
DSQ | 55 | Mario Andretti | Parnelli-Ford | 4 | Hylätty | 13 | |
Kesk. | 6 | Denny Hulme | McLaren-Ford | 4 | Moottori | 17 | |
DNQ | 9 | Hans Joachim Stuck | March-Ford | ||||
DNQ | 42 | Ian Ashley | Brabham-Ford | ||||
DNQ | 14 | Jean-Pierre Beltoise | BRM |
1950-luku | 1950 | 1951 | 1952 | 1953 | 1954 | 1955 | 1956 | 1957 | 1958 | 1959 |
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
1960-luku | 1960 | 1961 | 1962 | 1963 | 1964 | 1965 | 1966 | 1967 | 1968 | 1969 |
1970-luku | 1970 | 1971 | 1972 | 1973 | 1974 | 1975 | 1976 | 1977 | 1978 | 1979 |
1980-luku | 1980 | 1981 | 1982 | 1983 | 1984 | 1985 | 1986 | 1987 | 1988 | 1989 |
1990-luku | 1990 | 1991 | 1992 | 1993 | 1994 | 1995 | 1996 | 1997 | 1998 | 1999 |
2000-luku | 2000 | 2001 | 2002 | 2003 | 2004 | 2005 | 2006 | 2007 | 2008 | 2009 |
2010-luku | 2010 | 2011 | 2012 | 2013 | 2014 | 2015 | 2016 | 2017 | 2018 | 2019 |
2020-luku | 2020 | 2021 | 2022 | 2023 | 2024 | |||||
Radat | Sebring International Raceway (1959) Riverside International Raceway (1960) Watkins Glen International (1961–1980) Detroitin katurata (1983–1984, 1987–1988) Phoenixin katurata (1989–1991) Indianapolis Motor Speedway (2000–2007) Circuit of the Americas (2012–2019, 2021–) |
Argentiina | Brasilia | Etelä-Afrikka | Espanja | Belgia | Monaco | Ruotsi
Hollanti | Ranska | Iso-Britannia | Saksa | Itävalta | Italia | Kanada | Yhdysvallat