Yhdysvallat | |
---|---|
Liitto | USA Hockey |
Valmentaja | David Quinn |
Eniten otteluita | Mark Johnson (151) |
Eniten pisteitä | Hendry Boucha (173) |
IIHF-ranking | 6. (27.5.2024)[1] |
Ensimmäinen ottelu | |
Yhdysvallat 29–0 Sveitsi |
|
Suurin voitto | |
Yhdysvallat 31–1 Italia |
|
Suurin tappio | |
Ruotsi 17–2 Yhdysvallat |
|
MM-kilpailut | |
Kultaa | 2 |
Hopeaa | 9 |
Pronssia | 9 |
Olympialaiset | |
Kultaa | 2 |
Hopeaa | 8 |
Pronssia | 1 |
Mitalit | |||
---|---|---|---|
Yhdysvaltain joukkue talviolympialaisissa 1936. | |||
Miesten jääkiekko | |||
Olympialaiset | |||
Kultaa | Squaw Walley 1960 | ||
Kultaa | Lake Placid 1980 | ||
Hopeaa | Antwerpen 1920 | ||
Hopeaa | Chamonix 1924 | ||
Hopeaa | Lake Placid 1932 | ||
Hopeaa | Oslo 1952 | ||
Hopeaa | Cortina d'Ampezzo 1956 | ||
Hopeaa | Sapporo 1972 | ||
Hopeaa | Salt Lake City 2002 | ||
Hopeaa | Vancouver 2010 | ||
Pronssia | Garmisch-Partenkirchen 1936 | ||
Kanada-cup/Maailmancup | |||
Kultaa | World Cup 1996 | ||
Hopeaa | Kanada-cup 1991 | ||
Maailmanmestaruuskilpailut | |||
Kultaa | Tšekkoslovakia 1933 | ||
Kultaa | Yhdysvallat 1960 | ||
Hopeaa | Belgia 1920 | ||
Hopeaa | Ranska 1924 | ||
Hopeaa | Puola 1931 | ||
Hopeaa | Yhdysvallat 1932 | ||
Hopeaa | Italia 1934 | ||
Hopeaa | Sveitsi 1939 | ||
Hopeaa | Iso-Britannia 1950 | ||
Hopeaa | Norja 1952 | ||
Hopeaa | Italia 1956 | ||
Pronssia | Saksa 1936 | ||
Pronssia | Ruotsi 1949 | ||
Pronssia | Yhdysvallat 1962 | ||
Pronssia | Itävalta 1996 | ||
Pronssia | Tšekki 2004 | ||
Pronssia | Ruotsi / Suomi 2013 | ||
Pronssia | Tšekki 2015 | ||
Pronssia | Tanska 2018 | ||
Pronssia | Latvia 2021 |
Yhdysvaltain jääkiekkomaajoukkue edustaa Yhdysvaltoja kansainvälisissä jääkiekko-otteluissa. Maa on liittynyt Kansainvälisen jääkiekkoliiton IIHF:n jäseneksi vuonna 1920. Vuonna 2021 Yhdysvalloissa oli 561 700 rekisteröitynyttä pelaajaa, joista miehiä oli 272 580.[2] Yhdysvallat on vuoden 2023 jääkiekon maailmanrankingssa neljännellä sijalla.[3]
Yhdysvaltain suurimpia saavutuksia on vuoden 1980 olympiakulta, eli niin kutsuttu Miracle on Ice, jossa ratkaisevassa mitalisarjan ottelussa Yhdysvallat voitti suursuosikki Neuvostoliiton maalein 4–3. Toinen merkittävä saavutus on vuoden 1996 maailmancupin voitto, jossa Yhdysvallat voitti loppuotteluissa Kanadan. Yhdysvaltain joukkue kuuluu niin sanottuun jääkiekon suurmaihin yhdessä Kanadan, Venäjän, Ruotsin, Suomen ja Tšekin joukkueiden kanssa.
Vuoden 1931 maailmanmestaruuskisoissa Yhdysvaltoja edusti Uuden-Englannin amatöörimestaruusjoukkue Boston Hockey Club, joka sijoittui hopealle. Myöhemmin joukkueen nimeksi muutettiin Boston Olympics. Tämä seurajoukkue merkitsi Yhdysvalloille arvokisoissa vuoteen 1947 saakka samaa kuin TsSKA Moskova myöhemmin Neuvostoliitolle. Yhdysvaltain maailmanmestaruus- ja olympiajoukkueet nimittäin keskittyivät tiukasti Boston Olympicsin ympärille. Poikkeuksena oli vuoden 1932 olympiaturnaus, jossa Yhdysvaltoja edusti Bostonin yliopiston ja St. Nicksin yhdistelmäjoukkue sekä Yhdysvaltain Amatööriurheiluliiton AAU:n ja uuden amatööriliitto USAHA:n kiistojen vuoksi vuosiksi 1938 ja 1939 kootut joukkueet.[4] Ensimmäisen arvokisavoiton Yhdysvaltain joukkue saavutti jääkiekon maailmanmestaruuskisoissa 1933. Vuoden 1939 maailmanmestaruusturnauksessa Yhdysvaltain joukkueeseen kuuluivat amerikansuomalaiset Edward Maki maalivahtina ja Leonard Saari kenttäpelaajana[4].
Vuonna 1948 St. Moritzin olympiajoukkueessa nähtiin jälleen Yhdysvaltain Amatööriurheiluliiton AAU:n joukkueessa amerikansuomalainen, maalivahti Roy Ikola. Tuo joukkue tosin edusti Yhdysvaltoja virallisesti vain avajaisissa. USAHA:n joukkue oli epävirallisesti neljäs. Sijoitusta varjostivat epäilyt siitä, että joukkueessa oli ammattilaispelaajia, mikä ei ollut sallittua. Turnauksen alla pelaajat kiersivät kummassakin joukkueessa. USAHA vakiinnutti seuraavana vuonna paikkansa Kansainvälisessä jääkiekkoliitossa nimellä AHAUS saavuttaen ensin bostonilaisseuran ja vuotta myöhemmin kootun joukkueen voimin maailmanmestaruuskisoista mitalit.[4]
Olympiakisoissa vuonna 1956 Cortinassa Yhdysvallat sijoittui hopealle. Joukkueessa oli jälleen mukana amerikansuomalainen maalivahti, Willard Ikola, St. Moritzin kisoissa pelanneen Roy Ikolan veli. Yhdysvallat ei pelannut vuoden 1957 maailmanmestaruusturnauksessa poliittisista syistä, mutta vuonna 1958 maa oli taas mukana Oslon kisoissa. Willard Ikola oli jälleen mukana. Sairaustapausten ja loukkaantumisten vaivaama joukkue sijoittui viidenneksi. Ikola osasi suomea ja opasti Leijonien nuorta maalivahtia Juhani Lahtista.[4]
Vuoden 1958 maailmanmestaruusturnauksessa Prahassa Yhdysvallat hävisi pronssin isäntämaalle maalisuhteen perusteella. Joukkuessa oli mukana amerikansuomalainen puolustaja Rod Paavola. Hän pelasi joukkueessa myös vuotta myöhemmin talviolympialaisissa Squaw Valleyssa esittäen taitavia otteita. Joukkue voittikin vastoin ennakko-odotuksia kultamitalin. Paavola sai kisojen jälkeen NHL-tarjouksen New York Rangersiltä, mutta päätti olla tarttumatta siihen.[4]
Sijoituttuaan vuoden 1961 maailmanmestaruusturnauksessa kuudenneksi Yhdysvallat järjesti seuraavan vuoden turnauksen Colorado Springsissä. Sosialistimaat boikotoivat kisoja ja isäntämaa sijoittui kolmanneksi. Tämän jälkeen Yhdyavallat sijoittui seuraavan vuosikymmenen aikana tasaisesti A-sarjan keskivaiheille tai alemmaksi. Tuolloin joukkueessa pelasivat amerikansuomalaisista detroitilainen Thomas Mustonen, joka otti osaa Tukholman kisoihin vuonna 1963 sekä Bruce Riutta vuoden 1968 Grenoblen kisoihin. Riutta tosin sanoi, ettei hänellä ole tietääkseen suomalaisia sukujuuria, vaikka hän oli kotoisin amerikansuomalaisten pääkaupungista Hancockista, Michiganista.[4]
Vuosien 1968–1969 vaihteessa Yhdysvaltoja edusti amatöörimestarijoukkue Waterloo Black Hawks Iowasta. Joukkue, jossa pelasi Minnesotasta kotoisin ollut amerikansuomalainen Wayne Wirkkula, kuitenkin epäonnistui maaottelukiertueellaan. Tästä johtuen Yhdysvallat kokosi nopeasti uuden joukkueen wisconsinilaisen Greenbay Bobcatsista ennen Tukholman maailmanmestaruusturnausta.[4]
Yhdysvaltain maajoukkueen huonoin sijoitus on B-sarjan toinen sija vuodelta 1972, mutta samana vuonna Yhdysvallat voitti olympiahopeaa Sapporon olympialaisissa. Myös vuonna 1973 Yhdysvallat oli maailmanmestaruuskilpailujen B-sarjan toinen. Vuonna 1972 joukkue tosin hävisi vain yhden pelin pelaamastaan kuudesta pelistä, kun vuonna 1973 se voitti viisi, pelasi kerran tasan ja hävisi kerran.
Vuoden 2004 maailmancupissa Yhdysvallat ei onnistunut uusimaan voittoaan ja hävisi Suomelle välierissä.
Yhdysvaltain viimeisin mitali on pronssi vuoden 2021 maailmanmestaruuskisoista, jolloin Yhdysvallat voitti Saksan pronssiottelussa.
*Vuodet, jolloin Yhdysvallat on ollut kisaisäntänä on lihavoitu.
|
|
|