Yhdysvaltain presidentinvaalit 1948
 | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| Sinisissä osavaltioissa Truman voitti valitsijamiehet, punaisissa Dewey ja oransseissa Thurmond. Numerot kertovat jokaisen osavaltion valitsijamiesäänten määrän. | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Yhdysvaltain presidentinvaalit 1948 olivat Yhdysvaltain 41. presidentinvaalit, jotka järjestettiin 2. marraskuuta 1948. Demokraattisen puolueen istuva presidentti Harry S. Truman voitti vaalit.
Vaalitaistelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Truman sai vaaleissa vastaansa paitsi toisen pääpuolueen republikaanien Thomas Deweyn, myös kaksi demokraateista eronnutta ryhmittymää. Oikealta hänet haastoi Strom Thurmondin johtama Osavaltioiden oikeudet -puolue (ns. dixiecrats). Puolue erkani kesällä 1948 demokraateista sen jälkeen, kun Minneapolisin pormestari Hubert Humphrey oli onnistuneesti sisällyttänyt kansalaisoikeuksien ajamisen demokraattisen puolueen vaaliohjelmaan sen puoluekokouksessa Philadelphiassa. Demokraattien sodanvastainen vasemmisto puolestaan oli ryhmittynyt jouluna 1947 Trumanin ulkopolitiikkaa jyrkästi vastustaneen entisen varapresidentin ja kauppaministerin Henry A. Wallacen edistyspuolueen (Progressive Party) taakse.[2][3][4]
Useat tahot ennustivat Deweylle murskaavaa voittoa vaaleissa, koska republikaanipuolue oli voittanut selvästi vuoden 1946 kongressivaalit ja koska demokraattipuolue oli hajaannuksen tilassa. Deweyn vaalikampanja ei kuitenkaan ollut erityisen mukaansa tempaava tai riskejä ottava, kun taas Truman kampanjoi ankarasti matkustaen junalla 31 000 mailin verran halki maan, piti matkan aikana 355 puhetta ja syytti republikaanien hallitsemaa kongressia mitään tekemättömiksi. Kongressi oli Trumanille hyvä maalitaulu, koska se oli estänyt hänen yrityksensä turvata ammattiliittojen oikeudet, estää hinnankorotukset ja parantaa sosiaalihuoltojärjestelmää. Trumanin sanoma oli vielä 1930-luvun kriisit muistaneille äänestäjille helppo ymmärtää, ja hän sai puolelleen vanhan New Dealin aikaisen ryhmittymän, johon lukeutui mustia, maanviljelijöitä, juutalaisia ja ammattiyhdistysten jäseniä.[2][3][4]
»Maatalous on tärkeää. Jokemme ovat täynnä kalaa. Vapautta ei voi olla ilman vapauksia. Tulevaisuus on edessä.»
(Erään sanomalehden parodia Deweyn keskeisimmistä vaalikampanjan aikaisista puheista[2])
Vaalipäivänä osa painoalan työntekijöistä oli lakossa, joten sanomalehtien oli painettava vaalien tulos normaalia aikaisemmin. Koska Deweyn voittoa pidettiin mielipidetutkimusten perusteella selviönä, chicagolainen sanomalehti Chicago Daily Tribune painoi lehtensä etusivulle otsikon ”Dewey Defeats Truman” (suom. Dewey voittaa Trumanin), vaikka äänten laskenta oli vielä kesken. Trumanin voiton varmistuttua hänet valokuvattiin kaksi päivää myöhemmin virheellisellä otsikolla varustetun lehden kanssa leveästi hymyillen. Myös Life ja The New York Times olivat ennustaneet Deweyn voittavan.[2][4]
Tulokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Harry S. Truman Demokraatti Missouri 24 179 347 ääntä (49,6%) 303 valitsijamiestä
- Thomas Edmund Dewey Republikaani New York 21 991 292 ääntä (45,1%) 189 valitsijamiestä
- James Strom Thurmond Dixiecrat South Carolina 1 175 930 ääntä (2,4%) 39 valitsijamiestä
- Henry Agard Wallace Edistyspuolue Iowa 1 157 328 ääntä (2,4%) ei valitsijamiehiä
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Voter Turnout in Presidential Elections Kalifornian yliopisto, Santa Barbara. Viitattu 6.2.2021. (englanniksi)
- ↑ a b c d Nix, Elizabeth: 'Dewey Defeats Truman': The Election Upset Behind the Photo history.com. 4.4.2019. Viitattu 27.4.2019. (englanniksi)
- ↑ a b Election of 1948: Dewey Does (not) Defeat Truman u-s-history.com. Viitattu 27.4.2019. (englanniksi)
- ↑ a b c Bjøl, Erling: Kansojen historia. Osa 23. Rikas länsi, s. 79-80. WSOY, 1985. ISBN 951-0-09751-9
