Yhteiskunnallinen laskentatoimi

Yhteiskunnallinen laskentatoimi (Myös ympäristölaskentatoimi, kestävän kehityksen mukainen tilinpito) tarkoittaa sellaisten kuvauksien tuottamista, jotka käsittelevät organisaation vuorovaikutusta yhteiskunnan ja luonnonympäristön kanssa. Yhteiskunnallinen laskentatoimi täydentää perinteisen laskentatoimen maailmaa, joka kuvaa maailmaa ainoastaan rajoittuneemmasta, taloudellisesta näkökulmasta. Yhteiskunnallinen laskentatoimi on yhdistelmä:

• eri asioiden laskentaa (ei ainoastaan taloudellisten tapahtumien laskentaa),

• laskentaa eri välineillä (ei ainoastaan laskentaa puhtaasti taloudellisin luvuin),

• laskentaa erilaisille yksilöille tai ryhmille (ei ainoastaan laskentaa rahoituksen tarjoajille), sekä

• laskentaa erilaisiin tarkoituksiin (laskentaa useisiin tarkoituksiin, eikä ainoastaan sellaisten päätösten mahdollistamiseen, joiden onnistumista arvioitaisiin rahallisin perustein) [1]

Yhteiskunnallinen laskentatoimi käsittelee organisaatioiden yhteiskunnallisten vaikutusten näkyväksi tekemisen, mittaamisen ja arvioimiseen liittyviä menetelmiä. Organisaatioiden yhteiskuntavastuuseen liittyviä suosituksia ja standardeja on eri tasoisia, ja ne voi jakaa normatiivisten viitekehysten, hallintajärjestelmien, sekä raportointiviitekehysten luokkiin. Normatiiviset viitekehykset kertovat ohjaavista periaatteista, joita organisaatioiden tulisi ottaa toiminnassaan huomioon, mutta eivät kuitenkaan anna tarkkoja ohjeita niiden käytännön toteutukseen. Näihin viitekehyksiä ovat esimerkiksi YK:n Global Compact, OECD:n toimintaohjeet monikansallisille yrityksille.

Hallintajärjestelmät sisältävät ohjeita sosiaalisen, ympäristöllisen ja taloudellisen vastuullisuuden johtamiseen ja hallintaan. Hallintajärjestelmiä ovat esimerkiksi: ISO 26000 Yhteiskuntavastuu, AccountAbility AA1000, ISO 14000 Ympäristöjohtaminen ja SA8000 -standardit.

Raportointiviitekehykset sisältävät ohjeita vastuullisuuden mittaamiseen, viestintään ja varmennukseen liittyen. Ne tarjoavat suosituksia yritysten yhteiskuntavastuuraportteja varten, ja kuvaavat, miten yritysten vastuullista suoriutumista tulisi mitata. Erilaisia raportointiviitekehyksiä ovat muun muassa GRI Standards (entinen GRI G4), Sustainability Accounting Standards Boardin (SASB) julkaisema toimialakohtainen raportointistandardi Sustainabilty Accounting Standards, ja Integroidun raportoinnin <IR> -viitekehys. [2]

Yhteiskunnallisen laskentatoimen tärkeänä tehtävänä on suunnitella menetelmiä, joilla kestävän kehityksen tavoitteiden mukaisesti tuotetun tiedon laadullisia ominaisuuksia voi parantaa, ja mahdollisuuksia sen manipulointiin vähentää. Eräs tapa jäsentää yhteiskunnallisen laskentatoimen rakennetta ja tavoitteita on esimerkiksi George Lambertonin kehittämä yhteiskunnallisen laskentatoimen viitekehys, jossa kuvataan kattavasti sen eri osa-alueita ja niiden välisiä riippuvuussuhteita. [3]

George Lambertonin luoman viitekehyksen mukaiset yhteiskunnallisen laskentatoimen osa-alueet, sekä niiden väliset vuorovaikutussuhteet.

Mallissa tarkastellaan:

1. Tavoitteita, jotka sisältyvät käytettävään yhteiskunnallisen laskentatoimen viitekehykseen sekä raportointimallin.

2. Periaatteita, jotka määrittävät, miten mallia käytetään. Periaatteet, kuten kestävyyden, raportoivan yhteisön, tilikauden, laajuuden, olennaisuuden ja käytettävien mittayksiköiden määritelmät.

3. Menetelmiä, kuten tiedonkeruun työkaluja, sisällytettäviä kirjapitoaineistoja, ja mittaustapoja, joita käytetään. Esimerkiksi suorituskykymittarit, arvostaminen ja elinkaarianalyysi.

4. Raporttien julkaisutiheyttä ja esitysmuotoa, joita käytetään tiedon esittämiseen sidosryhmille.

5. Tuotetun tiedon laadullisia ominaisuuksia, kuten läpinäkyvyys, kattavuus, tarkkuus, oikea-aikaisuus, tarkastettavuus, merkityksellisyys, selkeys, vertailukelpoisuus, puolueettomuus, kestävän kehityksen konteksti, osallisuus. [3]


Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Gray, R., Adams, C.A. and Owen, D. (2014). Accountability, social responsibility, and sustainability : accounting for society and the environment. Harlow: Pearson.
  2. ↑ Lindroos, N. (2016). Jos ei voi rahalla mitata, millä sitten?-Yhteiskuntavastuun mittarit vertailussa. Työ- ja elinkeinoministeriö. Saatavilla: http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/75627/TEMjul_36_2016.pdf
  3. ↑ a b Lamberton, G. (2005). "Sustainability accounting—a brief history and conceptual framework", Accounting Forum, Vol. 29, No 1, March, pp. 7-26