Yksityisyys internetissä

Yksityisyys internetissä käsittelee tietojen yksityisyyttä internetissä. Se käsittelee henkilökohtaisia tietoja tai henkilön tunnistamiseen riittävät tiedot, kuten ikä ja osoite, yhdistettynä, mikä usein riittää tunnistamaan käyttäjän henkilöllisyyden.

Jotkut asiantuntijat, kuten internetin yksityisyysjuttuihin erikoistunut yksityisetsivä Steve Rambam, uskovat, että yksityisyyttä ei enää ole olemassa, ja hän on sanonut: "Yksityisyys on kuollut - se on vain hyväksyttävä."

Itse asiassa on vihjattu, että "osa internetpalvelujen vetovoimaa on henkilökohtaisten tietojen lähettämisessä tarkoituksellisesti."

Turvallisuusasiantuntija Bruce Schneier sanoo blogikirjoituksessaan "The Value of Privacy" ('yksityisyyden arvo'), että "yksityisyys suojaa meitä vallanpitäjien väärinkäytöksiltä, vaikka emme olisi tehneet mitään väärää valvonnan tapahtuessa."[1]

Schrems-prosessi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Itävaltalainen yksityisyyttä puolustava aktivisti Max Schrems aloitti vuonna 2013 Schrems-prosessin, josta saattaa seurata valtava muutos nettiyhtiöiden oikeuteen asiakkaidensa tietojen käsittelemisessä. Schremsin aloite johti siihen, että Euroopan unionin tuomioistuin katsoi lokakuussa 2015, että amerikkalaisten ja eurooppalaisten nettiyhtiöiden tiedonvaihtoa määrittävä Safe Harbour -tietosuojasopimus on mitätön. Aikaisemmin Safe Harbour -sopimus mahdollisti eurooppalaisten käyttäjien tietojen siirron amerikkalaisyhtiöiden palvelimille Yhdysvaltoihin, jos tiedot on suojattu kohtuullisesti.[2]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ The Value of Privacy (Bruce Schneierin blogi) www.schneier.com. Toukokuu 2006. Arkistoitu 13.7.2014. Viitattu 22.4.2014. (englanniksi)
  2. ↑ Pullinen, Jussi: Tämä mies sai juuri Facebookin ja Amerikan vakoilijat polvilleen HS Nyt. 6.10.2015. Sanoma Media. Arkistoitu 7.10.2015. Viitattu 6.10.2015.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]