Yleisötyö

Yleisötyö ((englanniksi) outreach) on taiteen tai kulttuuritoiminnan piirissä tapahtuvaa taidelähtöistä toimintaa, joka on osallistavaa, sivistävää tai elävöittävää. Yleisötyö ei yleensä ole sitä tekevän kulttuuritoimijan päätuote, vaan esimerkiksi päätyöhön liittyvä tekijätapaaminen, työpaja tai muu kulttuurituote.[1] Yleisötyön sisällöt ja keinot ovat moninaistuneet 2000-luvun jälkeen huomattavasti ja nykyään yleisötyöllinen teos voi olla oma itsenäinen taidetuotos.[2]

Yleisötyön tärkeimpinä kohteina ovat tekijät ja yleisöt. Yleisötyön tavoitteena on usein kulttuuritoimijan ja heidän yleisönsä välisen suhteen syventäminen tai sen alkuun virittäminen. Tavoitteena voi olla myös jonkin luovan prosessin toteutus, kulttuurisen ja yhteiskunnallisen toiminnan havainnointi, tai ylipäätään kulttuurivaikuttaminen. [3]

Yleisötyötä työkseen tekevää henkilöä voidaan kutsua esimerkiksi yleisötyöntekijäksi, museopedagogiksi tai teatterikuraattoriksi.[3]

Yleisötyötä tehdään myös taideorganisaatioiden ulkopuolella, esimerkiksi mediatoimijoiden, tehtaiden, peliyritysten, merkkihenkilöiden, valtiollisten instituutioiden, kuntien ja muiden toimijoiden tiloissa tai alueella.

Oppilasryhmä Musée d'Orsayssa Eduard Manet'n maalausten Parveke (1869) ja Lola de Valencen muotokuva (1862) edessä.

Osa-alueet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleisötyö on nähty taideorganisaatioissa tapahtuvana toimintana, jonka tarkoituksena on lisätä taiteiden saavutettavuutta. Yleisötyön luonteesta vallitsee erilaisia käsityksiä. Sitä voidaan tarkastella katsojalähtöisesti, jolloin päämääränä on auttaa taiteesta tai museon muusta sisällöstä nauttimista ja siitä oppimista. Yleisötyötä voidaan ajatella myös instituution kannalta instrumentaalisesti, jolloin tarkoituksena on saavuttaa uusia yleisöjä ja sitouttaa nykyiset yleisöt yhä paremmin. Yleisötyö voidaan hahmottaa myös nelikenttänä, jonka osa-alueet ovat yleisökasvatus, maun kehittäminen, markkinoinnin laajentaminen ja kulttuurinen inkluusio.[4] Näistä syistä johtuen yleisötyön ammattilaisilla on usein esimerkiksi taidekasvatuksen, viestinnän ja kaupan alan koulutusta tai opintoja.

Yleisötyön osa-alueita ovat muun muassa tekstit, puhe (opastus, keskustelut), työpajatoiminta, kävijä- ja palautetutkimukset, saavutettavuustyö, sekä yhteisö- ja muut erikoisprojektit. Toimintaa on sekä kulttuuritoimijan omissa tiloissa, mutta myös niiden ulkopuolella, sekä erilaisilla media-alustoilla netissä.[2][3]

Yleisötyön keskeinen ajatus on, että taideorganisaatio laajentaa toimintaansa yksittäisestä taideteoksesta tai taidekokonaisuudesta kohti taideorganisaatiolle uusia aluevaltauksia. Yleisötyön tilanteissa pyritään luovaan ja monimuotoiseen vuorovaikutukseen ihmisten kanssa. Yleisötyössä käytetään usein myös osallistavan taiteen menetelmiä. Yleisötyö voi olla esimerkiksi elämyksellinen esittelykierros, joissa taideorganisaatiota tehdään tutuksi, tai osallistava työpaja, jossa syvennetään taideteoksesta saatavaa kokemusta. Se voi olla myös projekti, jossa taideorganisaatio tekee pitkäjännitteistä yhteistyötä esimerkiksi koululaitosten kanssa.[1]

Taustat Suomessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleisötyön käytännöt Suomessa ovat peräisin museoiden näyttelytoimintaan pohjautuvasta museopedagogiikasta [5] ja esittävien taiteiden yhteydessä brittiläisestä audience development / audience education / theatre education -perinteestä [1].

Yleisötyön näkyvin toimija on ollut Suomessa vuodesta 2017 alkaen Taidetestaajat-kulttuurikasvatusohjelma, jonka tavoitteena on mahdollistaa kaikille Suomen kahdeksasluokkalaisille vierailu korkealaatuiseen taidekohteeseen. Kouluryhmille tarjotaan pääsyliput ja kuljetukset esimerkiksi oopperaan, teatteriin, konserttiin tai taidenäyttelyyn. Kahdeksasluokkalaisille suunnitellaan materiaaleja taiteen vastaanottamiseen ja koetun purkamiseen. Oppilailta kerätään palautetta sekä arvioita vierailuunsa liittyen. [6]

Museoissa ja kuvataiteessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Museoiden yleisötyö ja pedagoginen toiminta tapahtuu tiiviissä yhteistyössä museon kokoelmista ja näyttelyistä vastaavien henkilöiden (kuten kuraattorien, intendenttien ja amanuenssien) kanssa. Kuratointia ja yleisötyötä voidaan tarkastella yhdessä taiteen välittämisenä.

Yleisötyötä tekeviä museoammattilaisia kutsutaan Suomessa perinteisesti museolehtoreiksi. Museopedagogiikkaa on opetettu Suomessa lähinnä kurssimuotoisesti, muun muassa Taideteollisessa korkeakoulussa osana kuvataidekasvatuksen ohjelmaa. Vuonna 2010 koulussa aloitti englanninkielinen kuratoinnin ja näyttelypedagogiikan maisteriohjelma Curating, Managing and Mediating Art MA (CuMMA).

Suomessa toimii vuonna 2005 perustettu Museopedagoginen yhdistys Pedaali ry, joka kehittää ja välittää alan tietoa, järjestää koulutusta ja harjoittaa julkaisutoimintaa.

Teatterissa ja esittävissä taiteissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teatterin yleisötyötä ja pedagogista toimintaa harjoitetaan eri alueiden teattereissa ja taidelaitoksissa. Yleisötyössä tehdään yhteistyötä eri osastojen (äänitekniikka, valotekniikka, lavastus, markkinointi) ja ammattilaisten välillä (teatterinjohtaja, dramaturgi, kulttuurituottaja, järjestäjä).[3] Yleisötyöntekijä ei siis rakenna siltoja vain yleisöjen ja teatterin välille, vaan myös eri tekijöiden välille.[3] Yleisötyö voidaan sirkustaiteessa liittää ajatukseen sosiaalisesta sirkuksesta.

Suomessa toimii vuonna 2008 TAM ry:n (Teatterialan Ammattilaiset) yhteyteen perustettu[7] yleisötyökilta, joka yhdistää teatterin kentän vakituiset, sekä freelancereina toimivat yleisötyövastaavat ja yleisötyöntekijät, järjestäen tapaamisia, koulutuksia ja väyliä kohtaamiselle. Kilta pyrkii vaikuttamaan aktiivisesti yleisötyöntekijöiden työnkuvan tunnettavuuteen, työoloihin, työehtoihin ja palkkaukseen. Kilta tarjoaa ammatillista vertaistukea ja kollegiaalisen verkoston eri puolilla Suomea toimiville tekijöille. [8]

Suomessa yleisötyöhön ja taidekasvatukseen liittyvää koulutusta antavat esimerkiksi Taideyliopisto, Turun Taideakatemia ja erilaiset konservatoriot. Useimmiten yleisötyöntekijällä on teatteripedagogin tai teatteri-ilmaisun ohjaajan (AMK) tutkinto, mutta myös esimerkiksi näyttelijä tai kulttuurituottaja voi toimia yleisötyöntekijänä. Lisäksi sosiaalipsykologian ja mediatutkimuksen opinnot katsotaan usein hyödyllisiksi yleisötyöntekijälle.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Airaksinen Raija & Mertanen Milla Minerva & Virtanen Pirjo: Ystävänä yleisö - katsaus teatterin yleisötyön muotoihin. Draamatyö, Tampere, 2019. {{ISBN|978-952-687-077-9}} (nid.) ja {{ISBN|978-952-687-078-6}} (PDF)
  • Chong, Derrick: Arts Management. London: Routledge, 2000. ISBN 0-415-23682-7
  • Kawashima, Nobuko: Beyond the divison of attenders vs. non-attenders: a study into audience development in policy and practice.. Coventry: University of Warwick. Centre for Cultural Policy Studies., 2000.
  • Levanto, Marjatta & Pettersson, Susanna: Valistus / museopedagogiikka / oppiminen - Taidemuseo kohtaa yleisönsä.. Helsinki: KEHYS Valtion taidemuseo, 2004.
  • Maitland, Heather: A Guide to Audience Development. London: Arts Council England, 2000.
  • Rogers, Rick: Audience Development, collaborations between education and marketing. London: Arts Council England, 1998.
  • Sorjonen, Hilppa & Sivonen, Outi: Taide- ja kulttuurilaitosten yleisötyön muodot, laajuus ja tuloksellisuus.. Kulttuuripoliittisen tutkimuksen edistämissäätiö, 2015.
  • Söderqvist, Kari: Tuhat näkemystä yleisötyöstä : Katsaus yleisötyön merkitykseen. Tampereen yliopisto, 2023.
  • Taidetestaajat INFO taidetestaajat.fi.
  • Tiina Tenkanen: Yleisötyökilta tukee jäsentensä ammattitaitoa Meteli.2/2022.
  • Yleisötyökilta kumahdus.fi. Viitattu 3.3.2024.

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c Airaksinen Raija & Mertanen Milla Minerva & Virtanen Pirjo: Ystävänä yleisö - katsaus teatterin yleisötyön muotoihin. Draamatyö, Tampere, 2019.
  2. ↑ a b Sorjonen, Hilppa & Sivonen, Outi: Taide- ja kulttuurilaitosten yleisötyön muodot, laajuus ja tuloksellisuus.. Kulttuuripoliittisen tutkimuksen edistämissäätiö, 2015.
  3. ↑ a b c d e Söderqvist, Kari: Tuhat näkemystä yleisötyöstä : Katsaus yleisötyön merkitykseen. Tampereen yliopisto, 2023. Teoksen verkkoversio.
  4. ↑ Kawashima, Nobuko: Beyond the divison of attenders vs. non-attenders: a study into audience development in policy and practice.. Coventry: University of Warwick. Centre for Cultural Policy Studies., 2000.
  5. ↑ Levanto, Marjatta & Pettersson, Susanna: Valistus / museopedagogiikka / oppiminen - Taidemuseo kohtaa yleisönsä.. Helsinki: KEHYS Valtion taidemuseo, 2004.
  6. ↑ Taidetestaajat INFO taidetestaajat.fi.
  7. ↑ Tiina Tenkanen: Yleisötyökilta tukee jäsentensä ammattitaitoa Meteli.
  8. ↑ Yleisötyökilta kumahdus.fi. Viitattu 3.3.2024.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Ahonen, Jenni 2021: ”Hyvä yleisö on tervetullutta uudelleenkin”: yleisötyön diskurssit Rondo Classic -lehdessä. Pro gradu -tutkielma, Jyväskylän yliopisto.
  • Airaksinen, R. & Eerola, M. (toim.) 1997: Teatterikuraattori - silta tekijän ja kokijan välillä. Teatterikorkeakoulun täydennyskoulutuskeskus. Helsinki. Auranen Ky.
  • Dahl-Tallgren, Nina 2011, Publiken i huvudrollen. KulturÖsterbotten, Scriptum
  • Jämsä, Janne 2014: Nuoret miehet Kansallisteatteriin – Yleisötyö osana Suomen Kansallisteatterin markkinointia. Opinnäytetyö, Metropolia Ammattikorkeakoulu.
  • Lotina, Linda 2016: Conceptualizing Engagement Modes: Understanding Museum-Audience Relationships in Latvian Museums. Väitöskirja, University of Tartu.
  • Leppinen, Noona 2020: ÖnskeJag- en gnutta teatermagi väcker drömmar till liv, YAMK lopputyö, Turun Ammattikorkeakoulu
  • Räsänen, Marjo 2000: Sillanrakentajat. Helsinki: Taideteollisen korkeakoulun julkaisusarja A28.
  • Santonen, Pia 2021: Kommenttikenttien kutsu: Millaisia kommentteja paikallistoimituksen artikkelit keräävät? Media & Viestintä, Vol 44 nro 4, Journal.fi.
  • Tulehmo, Laura 2019: Queer-näkökulma Teatterimuseon yleisötyöhön. Pro gradu -tutkielma, Tampereen yliopisto.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Yleisötyö.