Ylistysmusiikki

Ylistysmusiikki
Jesus Culture-yhtyeen live-esiintyminen.
Jesus Culture-yhtyeen live-esiintyminen.
Alkuperä Hengellinen musiikki
Kristillinen nykymusiikki
Alkuperämaa Yhdysvallat
Kehittymisen
ajankohta		 1990-luku
Osa artikkelisarjaa:
Kristillinen kulttuuri
Christian culture
  • Kristillinen kulttuuri
  • Tiede

Ylistysmusiikki (engl. Contemporary worship music) on kristillisen nykymusiikin yhteislaulullinen alalaji, jossa jumalanpalveluksissa tai muissa tilaisuuksissa esitettävä musiikki yhdistetään useimmiten pop- ja rock-tyylipiirteillä Jumalaa ylistävään tekstiin.[1] Ylistysmusiikki on ollut 1990-luvulta lähtien kasvava maailmanlaajuinen trendi, jonka juuret on amerikkalaisessa Jeesus-liikkeessä.[2]

Nykyaikainen ylistysmusiikki on saanut merkittäviä vaikutteita nykyaikaisesta populäärimusiikista. Ylistysmusiikkia lauletaan pääasiassa yksi- tai kaksiäänisesti. Ylistysmusiikin säestykseen kuuluvat perinteisten yhtyesoittimien lisäksi myös kuorot sekä jousi- ja vaskisoittimet. Monissa ylistysmusiikin sanoituksissa on käytetty tukena Vanhasta testamentista tuttuja psalmeja.[3][4]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ylistysmusiikki sai alkunsa vastakulttuurisessa Jeesus-liikkeessä 1960-luvulla.[4] Jeesus-liike antoi hippikulttuurille kristillisen ilmaisun ja liikkeen yksinkertaiset kitarapohjaiset laulut loivat uuden perinteen kristilliseen musiikkiin. Ylistysmusiikki levisi vähitellen laajalle. Musiiikin yhteiskristilliset mahdollisuudet tulivat näkyväksi mm. ajatuksessa Jeesus-marsseista.[2]

1970-luvulla ylistysmusiikki oli hallitseva tyylilaji lähinnä liikkeen myötä syntyneissä seurakunnissa. Ylistysmusiikin levy-yhtiöitä olivat tuolloin Maranatha! Music, Vineyard Music ja Hosanna! Music.[5] Ylistysmusiikki rantautui Pohjoismaihin 1980-luvun lopulla ja 1990-luvun alussa.[2]

Ylistysmusiikin valtavirtaistuminen alalajiksi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ylistysmusiikki nousi 1990-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa kristillisen nykymusiikin merkittäväksi alalajiksi. Samoihin aikoihin ylistysmusiikki valtavirtaistui amerikkalaisissa seurakunnissa. Merkittävä vaikutus ylistysmusiikin leviämiseen oli Christian Copyright Licensing-lisensoinnilla, mikä mahdollisti musiikin käyttämisen sekä muusikoiden toimeentulon.[5]

1990-luvun aikana monet merkittävät kirkot ja kirkkoliikkeet ovat nousseet ylistymusiikin trendien asettajiksi. Merkittäviä ylistysmusiikista kansainvälisesti tunnettuja kirkkoja ovat mm. Hillsong Church, Vineyard sekä kalifornialainen Bethel Church.[2] Vaihtoehtoiset trendit ovat pyrkineet eroon tuotannollisuudesta ja korostavat musiikin painottamista lähiyhteisöihin.[4]

Pohjoismaissa ylistysmusiikki on ottanut yhteiskristillisen muodon ja perinnettä on nähtävillä sekä luterilaisisten kirkkojen piirissä, herätysliikkeissä sekä helluntai- ja vapaaseurakunnissa.[4][3] Suomessa ylistysmusiikki vakiinnutti asemansa seurakunnissa 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä. 2010-luvulla ylistysmusiikki monipuolistui ja alkoi muistuttaa musiikillisesti yhä enemmän kristillistä pop-musiikkia.[6]

Ominaisuudet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Musiikki

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyaikainen ylistysmusiikki on saanut merkittäviä vaikutteita nykyaikaisesta populäärimusiikista. Ylistysmusiikkia lauletaan pääasiassa yksi- tai kaksiäänisesti ja perinteisesti sitä on säestetty esimerkiksi pianolla, kitaralla ja rytmisoittimilla.[3] Vähitellen musiikillinen tyyli on kehittynyt voimakkaammaksi ja ylistysmusiikkia on ilmaistu mm. orkesterielementtejä, kuten kuoroja sekä jousi- ja vaskisoittimia käyttämällä. Ylistysmusiikille ominaista on säkeistöjen toistaminen, instrumentointi ja dynamiikan vaihtelu. 1990-luvulla hallitseva tyylisuunta oli ns. ”Stadion-sound”. Nykyaikaiselle ylistysmusiikille on ominaista myös Hillsongista tuttu ”Wall of Sound”-estetiikka.[4]

Sanoitukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ylistysmusiikkille on ominaista nykyaikaisten sanoitusten ja ilmausten käyttö.[4] Monissa ylistysmusiikin sanoituksissa on käytetty tukena Vanhasta testamentista tuttuja psalmeja.[3]

Rooli tilaisuuksissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ylistysmusiikilla on perinteisesti ollut suuri rooli erityisesti nykyaikaisessa länsimaisessa kristillisessä kulttuurissa. Musiikilla on ollut keskeinen rooli mm. kirkkojen tilaisuuksissa, mikä perustuu pidempään kulttuuriin jo Pelastusarmeijan alkuvuosista lähtien. Musiikilla on joissain yhteyksissä ollut myös sakramentaalinen rooli: musiikin avulla on muun muassa kiitetty Jumalaa.[2]

Ylistysmusiikki populaarikulttuurissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ylistysmusiikki on tullut tutuksi maailmanlaajuisena trendinä mm. kevään 2020 koronasulkujen aikana. Tuolloin The UK Blessing-nimellä tunnettu ilmiö levisi viraalina sosiaalisen median ilmiönä. Ilmiössä useat eri kirkkojen edustajat lauloivat Aaronin siunauksena tunnettua The Blessing-kappaletta eri puolilla Isoa-Britanniaa. Ilmiöön osallistui edustajia mm. anglikaanisesta kirkosta, baptistikirkosta, Pelastusarmeijasta, uusista vapaakirkoista, katolisesta kirkosta ja muutamia koptikirkon jäseniä.[2][7] The UK Blessing tuotti vastaavia ilmiöitä ympäri maailmaa: esimerkiksi Tanskassa tehtiin vastaava ylistysmusiikin versiointi Grundtvigin "Min Jesus lad mit hjetre få"-kappaleesta.[2]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Christoffersen Mads, Nilsson Jan, Bjerring-Nielsen Bent & Adelin Jørgensen Jonas: Kirken den er... (Om kirker og kristne i Danmark fortalt af dem selv) Kööpenhamina: Eksistensen, 2022. ISBN 978-87-410-0842-4 (tanskaksi)
  • Pajamo, Reijo: Kirkkomusiikki. (Suomen musiikin historia) Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-27707-X

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Ylistysmusiikki Finto. Viitattu 2.5.2023.
  2. ↑ a b c d e f g Christoffersen et. al. 2022, s. 36–37
  3. ↑ a b c d Pajamo 2004, s. 585
  4. ↑ a b c d e f Even Ruud: Moderne lovsang Store Norske Leksikon. 27.1.2023. Viitattu 2.5.2023. (norjaksi)
  5. ↑ a b Reagan, Wen: Contemporary Christian Music, s. 628–629. (Teoksessa Encyclopedia of Christianity in the United States) New York: Rowman & Littlefield, 2016. ISBN 9781442244313
  6. ↑ Vaurula, Reijo & Tiittanen, Anssi: Totta se on! Helluntaigospelin kiihkeät vuosikymmenet, s. 456. Aikamedia, 2020. ISBN 978-952-252-432-4
  7. ↑ Fowler, Megan: ‘The Blessing’ Sung Around the World: 100 Virtual Choirs Spread Worship Anthem Christianity Today. 29.6.2020. Viitattu 6.8.2023. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]