Ylityö

Tässä artikkelissa tai sen osassa aihetta käsitellään lähinnä Suomen tai suomalaisten näkökulmasta.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin näkökulmaa yleismaailmallisemmaksi. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.

Ylityö on säännöllisen työajan lisäksi tehtävää työtä, jota tehdään työnantajan aloitteesta. Säännöllinen työaika tarkoittaa työaikalaissa määriteltyä päivittäistä, viikoittaista tai jaksoittaista säännöllistä työaikaa. Ylityö ei siis pidä sisällään kaikkea työtä, jota työntekijä tekee tavanomaisen, työvuoroluettelossa tehtävän tuntimäärän yli. Ylityö voi olla vuorokautista, viikoittaista tai jaksoittaista ylityötä riippuen siitä, miten työ on järjestetty. Työntekijän omasta aloitteesta tekemä säännöllisen työajan yli menevä työ ei ole ylityötä.

Työntekijällä on oikeus kieltäytyä ylitöistä ja suostumuksen ylityöhön voi antaa vain kullekin erityiselle kerralle tai lyhyelle ajanjaksolle. Ylityön määrää lyhyellä aikavälillä rajoittavat vain säädökset vuorokautisesta ja viikoittaisesta lepoajasta, joten ylityötä voi lyhyen aikaa tehdä hyvinkin paljon. Neljän kuukauden ajanjaksolla ylityön määrä saa olla korkeintaan 138 tuntia, kalenterivuodessa korkeintaan 250 tuntia tai paikallisesti sopien 330 tuntia ylittämättä kuitenkaan 138 tuntia neljän kuukauden ajanjaksolla.lähde?

Ylitöistä maksetaan työntekijälle ylityökorvaus, joka on 50 % vuorokautisen ylityön kahdelta ensimmäiseltä tunnilta ja 100 % sitä seuraavilta tunneilta. Viikoittaisesta ylityöstä maksetaan 50 % korotus. Ylityön tai osan siitä voi korvata myös vastaavalla palkallisella vapaa-ajalla, jonka ajankohdasta on sovittava työnantajan ja työntekijän välillä. Työsopimuksessa voidaan lisäksi sopia, että johtavassa asemassa tai työnjohdollisessa asemassa olevan henkilön ylityön voi korvata myös kiinteällä kuukausikorvauksella. Valtakunnallisessa työehtosopimuksessa voidaan poiketa ylityökorvauksen määrästä, sen muuttamisesta vapaa-ajaksi sekä sen korvaamisesta kuukausikorvauksella. Käytännössä työehtosopimuksissa on poikettu laista sekä työntekijän eduksi että haitaksi.

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Rautiainen, Hannu; Äimälä, Markus: Työaikalaki. (2. painos) Porvoo: WS Bookwell Oy, 2002. ISBN 951-0-26856-9

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]