Ystävyysliitto (kreikaksi adelphopoiesis eli kirjaimellisesti veljeksi tekeminen) oli kahden ystävän välinen hengellinen liitto, jonka kirkko siunasi keskiajalla. Aamun Koitto -lehden mukaan liitot olivat käytössä bysanttilaisessa idässä ja myöhemmin ortodoksisessa kirkossa. Tapa lienee periytynyt antiikin Roomasta. Siitä on dokumentteja 700-luvulta lähtien.[1][2] Samankaltaisia verivaloja on harjoitettu muissa kulttuureissa, kuten Amerikan intiaanien, muinaisten kiinalaisten ja germaanisten ja skandinaavisten väestöjen parissa.
Seuraavaa kaavaa on käytetty 1000-luvulla kreikan kielellä[1][2]:
- ”Oi Herra ja Valtias, joka olet armollinen ja ihmisiä rakastava, joka loit ihmissuvun kuvasi ja kaltaisuutesi mukaan ja joka katsoit sopivaksi pyhien apostoliesi Filippoksen ja Bartholomeoksen liiton ja yhdistit heidät toisiinsa ei luonnon vaan uskon ja hengen sitein. Kuten katsoit pyhät marttyyrisi Sergioksen ja Bakkoksen arvollisiksi liittymään yhteen, siunaa nyt nämäkin palvelijasi N. ja N., jotka ovat yhdistyneet toisiinsa eivät luonnon kautta vaan uskossa ja hengessä, ja anna heille rauha, rakkaus ja yksimielisyys. Puhdista heidän sydämensä kaikesta liasta ja epäpuhtaudesta ja suo heidän rakastaa toisiaan ilman vihaa ja pahennusta kaikkina heidän elämänsä päivinä Jumalansynnyttäjän ja kaikkien pyhiesi rukousten tähden, sillä Sinulle kuuluu kaikkinainen kunnia.” (Grottaferrata, folio 86v/87v)
Edesmennyt Yalen historian tutkija John Boswell esitti kirjassaan, että kyseessä olisi ollut samaa sukupuolta olevien avioliittoon rinnastettava kirkollinen toimitus. Sekä ortodoksinen kirkko, jossa liitto on käytössä vielä joillakin alueilla, sekä katolinen kirkko, jossa ystävyysliitosta on luovuttu, pitävät ystävyysliittoa veljeksi ottamisena hengellisessä mielessä eikä se näiden tahojen mukaan ole lainkaan seksuaalinen suhde.[3]
Toisten tutkijoiden mukaan riitissä ikään kuin adoptoitiin veljeksi, ”veriveljeksi”.[4][5][6][2] Kyseessä ei olisi siis homoseksuaalinen liitto, vaan kahden heteroseksuaalisen platonisen ystävyyden siunaaminen. Historian tutkijat Robin Darling Young ja Brent Shaw ovat kritisoineet Boswellin metodologiaa ja päätelmiä.[7][8] Robert Young on myös kuvannut artikkelissa itse Lähi-idän matkalla näkemänsä ystävyysliiton siunaamisen Syyriassa, ja jo kokemuksensa perusteella pitää Boswellin tulkintaa merkillisenä.[9] Samaan aikaan sekä idän että lännen riituksissa ja opeissa tuomittiin homoseksuaaliset suhteet usean vuoden katumusrangaistuksella.[9] Ystävyysliittojen rinnastaminen homoseksuaalisuuteen olisi historian näkökulmasta tällöin paradoksaalista, joidenkin tutkijoiden mukaan jopa revisionistista.
- ↑ a b Uskonto joustaa monessa, vaan ei seksissä, Vapaa Ajattelija 3/2010, s. 4-6
- ↑ a b c Tapani Kärkkäinen: Ortodoksinen kirkko siunasi miestenvälisiä liittoja. Aamun Koitto 4/1997.
- ↑ Fr. Evangelos K. Mantzouneas, Secretary of the Greek Synod Committee on Legal and Canonical Matters; English translation by Efthimios Mavrogeorgiadis, May 1994;Minor editing by Nicholas Zymaris: Report on Adelphopoiesis 1982: “Fraternization from a Canonical Perspective” Athens 1982 qrd.org. Viitattu 3.2.2009.
- ↑ Theodore of Sykeon - Adelphopoiia (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ [1]
- ↑ Reviewing Boswell (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Young, Robin Darling: Gay Marriage: Reimagining Church History. First Things, 1994, 47. vsk, s. 43–48. Artikkelin verkkoversio. Viitattu June 25, 2009.
- ↑ Shaw, Brent: A Groom of One's Own? The New Republic, 1994, s. 43–48. Artikkelin verkkoversio. Viitattu June 25, 2009. Arkistoitu May 7, 2006. (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b Turunen, Pasi: Miesparien siunaaminen - Onko kirkko keskiajalla siunannut homopareja? uskonpuolesta.blogspot.fi. Viitattu 25.11.2012.