Yulbars Khan

Yulbars Khan
Henkilötiedot
Syntynytn. 1888
Kuollut1970-luvun puoliväli
Taiwan
Titteli Sinkiangin kuvernööri

Yulbars Khan oli Sinkiangin uiguurien kapinajohtaja ja myöhemmin alueen kansallismielisten kuvernööri. Hän johti ensin Itä-Turkestanin tasavallan perustamiseen johtanutta kapinaa ja soti sittemmin Kiinan sisällissodassa kommunisteja vastaan Kuomintangin puolella kuollen maanpaossa Taiwanilla 1970-luvun puolivälissä.

Yulbars Khan syntyi vuoden 1888 paikkeilla. Hän toimi Kumulin kaanikunnassa (nyk. Hami), joka oli Qing-dynastiaan kuulunut autonominen kaanikunta Sinkiangin maakunnan itäosassa Mongolian ja Gansun rajalla. Itsehallinnollista aluetta hallitsivat kaanit, joista Yulbars Khan oli kahden viimeisen virkamies ja neuvonantaja. Kiinan tasavallan aikana vuonna maakunnan kuvernööri Jin Shuren syöksi Kumulin kaanin vallasta ja hänen muslimien vastainen politiikkansa sytytti kapinan huhtikuussa 1931. Yulbars-kaani nousi kapinoivien uiguurien johtoon ja hän liittoutui Gansun maakuntaa hallinneen hui-kiinalaisen sotaherra Ma Zhongyingin kanssa. Yhdessä liittolaisensa kanssa Yulbars valtasi suurimman osan Sinkiangin eteläosista ja Kašgarissa syyskuussa 1932 hän julisti perustetuksi Itä-Turkestanin tasavallan. Yulbars ja toinen uiguurien keskuudessa vaikuttanut kumulilainen Hoja Niyaz Haji edustivat kapinallisten varovaista siipeä, jonka tavoitteena oli pikemminkin autonomia, kuin täysi itsenäisyys. Osa kapinallisista ajoi kovempaa linjaa ja tukea kapinalle haluttiin etsiä esimerkiksi Neuvostoliitosta.[1]

Itä-Turkestanin tasavallan loppu tuli sen entisen liittolaisen Ma Zhongyingin kääntyessä kapinallisia vastaan ja Kašgar kukistui vuoden 1934 alussa. Entiset kapinalliset alkoivat käydä sissisotaa ja Yulbars Khan pakeni Nankingiin vuonna 1937. Hän palasi vielä Kumuliin vuonna 1946 tällä kertaa Kuomintangin liittolaisena ottaen yhteen Kiinan kommunistien kanssa. Vuosien 1950 ja 1951 vaihteessa hän pakeni Tiibetin kautta Taiwanille säilyttäen Sinkiangin kuvernöörin arvonimen. Yulbars kuoli Taiwanilla 1970-luvun puolivälillä.[1]

  1. a b P. J. Bearman, TH. Bianquis, C. E. Bosworth, E. van Donzel ja W. P. Heinrichs: The Encyclopeaedia of Islam - New Edition, s. 343. (Volume XI - W—Z) Koninklijke Brill, Leiden, 2002. ISBN 9004127569 (englanniksi)