Yvette Roudy

Yvette Roudy vuonna 2012.

Yvette Roudy (s. 10. huhtikuuta 1929 Pessac, Gironde, Ranska) on ranskalainen sosialistisen puolueen poliitikko, joka on edustanut Ranskaa Euroopan parlamentissa. Tämän lisäksi hän on toiminut kahdesti ministerinä, jolloin hänellä on ollut lukuisia niin alueellisia kuin paikallisiakin luottamustehtäviä. Roudy on tukenut feminismiä voimakkaasti.

Elämäkerta

Yvette Roudy suoritti isänsä painostuksesta ammatillisen koulutuksen. 17-vuotiaana hän aloitti työnteon ohessa iltakoulun tavoitteenaan ylioppilastutkinnon suorittaminen.

Vuonna 1963 hän käänsi ranskaksi Yhdysvalloissa ilmestyneen Betty Friedanin teoksen The Feminine Mystique (La femme mystifiée). Kirjan kääntäminen oli hänelle käännekohta, joka sai hänet alkamaan kehittää omia ajatuksiaan.

Vuonna 1962 syntynyt järjestö Mouvement Démocratique Féminin (MDF), kokosi, kommunisteja lukuun ottamatta, yhteen koko vasemmiston. Roudy ohjautui järjestöön Colette Audyn johdatuksella, ja hänestä tuli järjestön keskeinen toimija yhdessä Marie-Thérèse Eyquemin kanssa.

Roudy perusti aikakauslehti La Femme du XXe Sièclen. Roudy vakuuttui siitä, että poliittiseen toimintaan olisi lähdettävä mukaan, jotta keskustelua naisten asioista saataisiin kehitettyä.^[1] Hän ryhtyi myös tukemaan François Mitterrandia.

Ministerinä

Kun Yvette Roudy nimitettiin hallituksen jäseneksi, hän aloitti välittömästi kampanjan ehkäisyn edistämiseksi ja abortin kulujen korvaamiseksi sosiaaliturvan varoista. Vuonna 1981 perustettiin myös Naisten toimittajaliitto, joka saattoi toimia ministerin antaman tuen turvin^[2].

Roudy on feministi ja yksi manifesti 343:n allekirjoittajista. Manifestin allekirjoittajat ilmoittivat julkisesti, että heille oli suoritettu abortti.^[3] Tämän manifestin seurauksena tehtiin kaksi lakia, jotka kantavat Yvette Roudyn nimeä:

• La loi Roudy pour l’IVG: laki abortin korvattavuudesta sosiaaliturvasta 13. joulukuuta 1982 ^[4]
• La loi Roudy pour parité: laki tasa-arvosta yritysten työpaikoilla 12. heinäkuuta 1986 ^[5]

Kaikki hänen ajamansa asiat eivät kuitenkaan saaneet osakseen menestystä. Vuoden 1983 antiseksistinen lakialoite koki pahan tappion, vaikka Roudy oli asiaa ajavana ministerinä. Perusteena vastustukselle olivat mainostajien ja lehdistön sananvapaus.^[6]

Äänestäjien tuki

Euroopan parlamentti

• 1979–1981

Ranskan kansalliskokous

• 2. huhtikuuta 1986 – 14. toukokuuta 1988
• 13. kesäkuuta – 1. huhtikuuta 1993
• 1. kesäkuuta 1997 – 18. kesäkuuta 2002

Lisieuxn pormestari

• 1989–2001

Teokset

• Yvette Roudy, Allez les femmes – Une brève histoire du PS et de quelques absentes, Éditions Le Bord de l'eau, 2005 (ISBN 2915651175).
• Yvette Roudy, La Femme en marge, Flammarion 1982 (ISBN 2080644467).
• Yvette Roudy, Mais de quoi ont-ils peur? Un vent de misogynie souffle sur la politique, Albin Michel 1995 (ISBN 2226079777).
• Yvette Roudy, À cause d'elles, 1985, Albin Michel (ISBN 2226022074).
• Yvette Roudy, La francophonie: de la culture à la politique. - Paris: Ed. de l'Assemblée nationale, 1998. - (Les documents d'information).

Lähteet

1. BECU Elodie ja PORTRAIT Karine, Yvette Roudy, madame la ministre, Paris, Danger public, 2006.
2. Orain Bérénice, L’association des femmes journalistes : un réseau féminin professionnel (mémoire), 2014, https://hal.archives-ouvertes.fr/hal-01070772.
3. « La liste des 343 Françaises qui ont le courage de signer le manifeste "Je me suis fait avorter" » Le Nouvel Observateur no 334, 5 avril 1971, couverture.
4. GUBIN, Eliane (dir.), Le siècle des féminismes, Paris, les éditions de l'atelier, 2004.
5. La Loi Roudy, Loi no 83-635 du 13 juillet 1983, http://eleuthera.free.fr/pdf/173.pdf
6. Christine Bard (dir.), Un siècle d'antiféminisme, Paris, Fayard, 1999.

Aiheesta muualla

• Yvette Roudy Euroopan parlamentin jäsenet. Euroopan parlamentti.