Zaretšensk

Zaretšensk
Зареченск
Iijavajoki Zaretšenskissa.
Iijavajoki Zaretšenskissa.

Zaretšensk

Koordinaatit: 66°40′0″N, 31°22′59″E

Valtio Venäjä
Alue Murmanskin alue
Piiri Kantalahden piiri
Hallinto
 – Asutustyyppi taajama
 – Hallinnon tyyppi maalaiskunta
Pinta-ala
 – Kokonaispinta-ala 3 708,68 km²
Väkiluku (2009) 975











Zaretšensk (ven. Заре́ченск) on maalaiskunta ja sen keskustaajama Murmanskin alueen Kantalahden piirissä Venäjällä. Se sijaitsee Koutajärven tekoaltaaseen laskevan Iijavajoen rannalla 120 kilometriä Kantalahdesta lounaaseen.[1] Taajamassa on 770 ja kunnassa 975 asukasta (vuonna 2009)[2].

Maantiede ja asutus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Zaretšenskin kunnan pinta-ala on 3 708,68 neliökilometriä. Se rajoittuu lännessä Kantalahden piirin Alakurtin, pohjoisessa Kantalahden ja idässä Zelenoborskin kuntiin sekä etelässä Karjalan tasavaltaan. Pinta-alasta 97,2 % on metsää.[3]

Seudulla virtaa Iijavan ja Koutajärven eli Knäsöin tekojärvet muodostava Koutajoki. Iijava (ven. Iova) on yksi Koutajoen koskisista jolmista.[4] Kunnan alueella sijaitsee Kutsajoen rauhoitusalue ja Norppajärven (Njamozero) sembramäntyjen luonnonmuistomerkki[5].

Keskustaajaman lisäksi kuntaan kuuluu Koutajärvenpään kylä ja Njamozeron rautatieasema[1]. Asukasmäärä on vähentynyt voimakkaasti 2000-luvulla[6]. Koutajärvenpäässä, Njamozerossa sekä entisissä Moššolan, Severnyin, Kitšanyn, Notozerskin ja Tolvandin aseman asutuskeskuksissa on kesäasutusta[7]. Vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan kunnan asukkaista 81 % on kansallisuudeltaan venäläisiä, 7 % karjalaisia, 3 % ukrainalaisia ja 3 % valkovenäläisiä[8].

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taajama on saanut alkunsa vuosina 1957–1963 rakennetun Iijavan vesivoimalaitoksen työläisasutuksesta[1]. Neuvostoaikana Zaretšenskilla oli kaupunkimaisen taajaman status[9].

Liikenne, talous ja palvelut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kunnan pohjoisosan kautta kulkee Muurmannin radalta Rutšji Karelskijessa Alakurttiin haarautuva rautatie. Sen varrella sijaitsevalla Njamozeron asemalla ei nykyään ole henkilö- tai tavaraliikennettä. Zaretšenskista on yhteys Kantalahdesta Alakurtin kautta Sallan rajanylityspaikalle johtavalle maantielle. Taajamasta on linja-autoreitti Kantalahteen.[10]

Ainoa teollisuuslaitos on nykyään TGK-1-sähköntuotantoyhtiölle kuuluva, laitteistoltaan osittain vanhentunut Iijavan vesivoimalaitos. Puunhankintaa harjoittanut metsäteollisuuspiiri on lopettanut toimintansa. Muita yrityksiä ovat tielaitos, Koutajärvenpään metsänhoitoalue ja ajoittain käytössä oleva sahalaitos.[11] Keskustaajaman palveluihin kuuluu lastentarha, keskikoulu, kulttuuritalo, kirjasto, lääkintäasema, posti ja kolme kauppaa[12].

Kaupunkikuva ja nähtävyydet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Zaretšenskin taajama koostuu yksi- ja kaksikerroksisista huonokuntoisista asuintaloista. Palvelut sijaitsevat etupäässä taajaman keskustassa ja tuotantolaitokset Iijavajoen rannalla.[13]

Tuntsajoen kosket houkuttelevat seudulle matkailijoita[14]. Kolmen kilometrin päässä Zaretšenskista sijaitsee lomakeskus Iova,[15] joka on alueen laadukkaimpia[16]. Myös voimalaitoksella on oma hotellinsa[15].

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c Razrabotka, s. 9.
  2. ↑ Shema territorialnogo planirovanija Kandalakškogo raiona Murmanskoi oblasti: Pojasnitelnaja zapiska. Tom II: Obosnovanije shemy territorialnogo planirovanija, s. 80 2009. OAO NIIPGradostroitelstva. Viitattu 25.2.2013. (venäjäksi)[vanhentunut linkki]
  3. ↑ Razrabotka, s. 18–19.
  4. ↑ Razrabotka, s. 14–15.
  5. ↑ Razrabotka, s. 46.
  6. ↑ Razrabotka, s. 23.
  7. ↑ Razrabotka, s. 71.
  8. ↑ Haku vuoden 2010 väestönlaskennan tietokannasta (vieras-kirjautumisella) std.gmcrosstata.ru. Arkistoitu 27.3.2019. Viitattu 26.2.2014. (venäjäksi)
  9. ↑ Bolšaja sovetskaja entsiklopedija, tom 9, s. 368. Moskva: Sovetskaja entsiklopedija, 1972.
  10. ↑ Razrabotka, s. 29–31.
  11. ↑ Razrabotka, s. 22.
  12. ↑ Razrabotka, s. 27–28.
  13. ↑ Razrabotka, s. 20–21.
  14. ↑ Razrabotka, s. 69.
  15. ↑ a b Razrabotka, s. 28.
  16. ↑ Konttinen, Jussi: Etelä-Kuola – lähelle kauas: Matkaopas Murmanskin alueen eteläosaan, s. 57 arkki.ramk.fi. 2008. Viitattu 26.2.2013.[vanhentunut linkki]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]