Zhang Zongchang

Zhang Zongchang
Zhang valokuvattuna 1930-luvulla
Zhang valokuvattuna 1930-luvulla
Henkilötiedot
Syntynyt13. helmikuuta 1881
Laizhoun lähellä, Qing-Kiina
Kuollut3. syyskuuta 1932 (51 vuotta)
Jinan, Kiinan tasavalta
Sotilashenkilö
Palvelusmaa(t) Fengtienin klikki
Sotilasarvo kenraali

Zhang Zongchang (kiin.: 張宗昌; pinyin: Zhāng Zōngchāng, 13. helmikuuta 1881 – 3. syyskuuta 1932) oli kiinalainen kenraali ja sotaherra, jota pidetään yleisesti sotaherrojen aikakauden pahimpana sotaherrana.[1][2][3]

Varhainen elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Zhang syntyi köyhään perheeseen vuonna 1881 Laizhoun lahden alueella. Hänen isänsä oli muusikko ja äiti harjoitti noituutta.[4] Myöhemmin perhe hajosi äidin lähdettyä, ja Zhan alkoi elättää itseään taskuvarkaana ja maantierosvona.[1] Zhang teki töitä myös rautateillä Kiinan ja Venäjän välissä. Tuona aikana hän oppi myös sujuvasti venäjän kielen.[2]

Zhangin liityttyä Mantšuriassa vaikuttavan Zhang Zuolinin armeijaan tämän ura lähti nopeaan nousuun.[5] Hän liittyi ns. Fengtienin klikkiin.[1]

Sotaherrana

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1925 Zhang nimitettiin Shandongin kuvernööriksi.[1] Kun provinssia koitteli kaksi vuotta myöhemmin kuivuus, Zhang johti sekä sotilaita että siviilejä rukoilemaan sadetta. Kun tämä ei toiminut, raivostunut Zhang kiiruhti paikalliseen temppeliin, läimäytti siellä olevaa jumalankuvaa ja uhosi: "jos kolmen päivän sisällä ei sada, minä hävitän jumalan temppelin ja ammun sen äitiä tykillä". Kun sadetta ei saatu viikkoon, Zhang määräsi tykistönsä ampumaan taivaalle, jonka jälkeen väitetysti alkoi sataa.[2] Samana vuonna provinssin koulutussektori romahti rahojen puutteen johdosta. Zhang hävisi koulutukseen varatut rahat pelattuaan korrtia kotonaan useiden seksityöläisten kanssa.[6] Zhang pyrki vastaamaan tähän painamalla rahaa niin nopeasti kuin vain painokoneet pystyivät.[1]

Shandongissa Zhang rahasti paikallisia mielivaltaisesti ja keräsi veroja muistuttavia maksuja lähes koko ajan sitä mukaan kuin hän tarvitsi rahaa. Veroja kerättiin mm. koirista, karjasta ja teatterinäytöksistä, mutta myös "lahjoituksia" sotilaiden varusteisiin, Zhangin muistotemppeliin ja sotilaiden viihtyvyyden parantamiseen kerättiin veroluontoisesti. Zhang alkoi myös painattamaan omia seteleitä ilman minkään keskuspankin takausta ja antoi sotilaidensa käyttää väkivaltaa, jotta paikalliset kauppiaat hyväksyisivät nämä maksuvälineenä.[7]

Kerran Zhang kerskaili, että hän joko voittaisi tulevan taistelun tai palaisi kotiin hauta-arkussa. Kun Zhang sitten hävisi taistelun, sotilaat kantoivat hänet arkussa kotiin samalla, kun Zhang poltteli sikaria.[8]

Zhangin alaisuudessa olevat sotilaat kuitenkin kärsivät puutteellisesta varustuksesta: joka kolmannella sotilaalla ei ollut asetta ja monilla ei ollut edes kenkiä. Armeijalle varatut rahat päätyivät Zhangin omaan taskuun, ja tämä määräsi sotilaansa kasvattamaan kannabista rahan keräämiseksi. Toisaalta Zhang otti ensimmäisenä kenraalina Kiinassa käyttöön panssaroidun junan joukkojen kuljettamiseen.[2]

Maanpako ja viimeiset vuodet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Zhang joutui pakenemaan Shandongista huhtikuussa 1928.[7] Vuonna 1929 Zhangin oleskellessa Beppussa hän ampui entisen keisari Pu Yin serkkua, prinssi Xiania, selkään. Tähän johti väitetysti se, että prinssi oli väitetysti loukannut Zhangin lukuisten jalkavaimojen kunniaa. Prinssi kuoli ampumavälikohtauksen seurauksena ja Zhang asetettiin syytteeseen. Oikeus antoi hänen valita 30 päivän vankeustuomion tai sakon välillä. Zhang päätyi maksamaan sakot, joiden arvo oli 150 Yhdysvaltain dollaria.[9]

Zhang kuoli 3. syyskuuta 1932 hänen vieraillessaan Jinanissa, kun tuntematon henkilö ampui häntä. Murhaaja todettiin myöhemmin aiemmin Zhangin alaisuudessa palvelleen upseerin, jonka Zhang oli teloittanut, veljenpojaksi.[1][8]

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Zhangin seksielämä oli aktiivinen ja siitä kirjoitettiin laajalti jopa ulkomaalaisessa lehdistössä.[3] Rakastajattaria Zhangilla kerrotaan olevan useampi kymmentä, ja hän itse viittasi näihin ennemmin numeroilla kuin nimillä.[10] Zhang sai urallaan useampia lempinimiä:

  • "Kolme ei-tietämistä": Zhang ei väitetysti tietänyt, montako jalkavaimoa, paljonko rahaa ja paljonko sotilaita hänellä oli.[1]
  • "Vanha 86": Zhangin penis oli väitetysty samanmittainen kuin 86 Meksikon hopeadollarin pino.[10][11]
  • "Koiranlihakenraali": viittaus Zhangin rakastamaan pai gou -nimiseen peliin, jossa pelin edistymistä kutsutaan puhekielisesti "koiranlihan syönniksi".[12]
  • "Kenraali kolmella pitkällä jalalla": shanghailaisten seksityöläisten Zhangille antama lempinimi 1920-luvulla.[13]

Zhang kirjoitti myös vulgaareja runoja, joista tunnetuin lienee Paskiaisten runo:[6]

你叫我去這樣幹，他叫我去那樣幹。真是一群小混蛋，全都混你媽的蛋。

Nǐ jiào wǒ qù zhèyàng gàn, tā jiào wǒ qù nàyàng gàn. Zhēnshi yīqún xiǎo húndàn, quándōu hùn nǐ mā de dàn.

"Sinä käsket minua tekemään tätä, hän käskee minua tekemään sitä. Mikä pienten paskiaisten joukko, vetäkää käteenne".

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g Portwood, Matthew R. & Dunn, John P.: A Tale of Two Warlords: Republican China During the 1920s (pdf) Association for Asian Studies. 2014. Viitattu 24.1.2024. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d 民國時期最狂軍閥，出版過詩集的草莽將軍張宗昌 The News Lens. 10.8.2018. Viitattu 24.1.2024. (kiina)
  3. ↑ a b CHINA: Potent Hero TIME. 24.9.1928. Arkistoitu 2009. Viitattu 24.1.2024. (englanniksi)
  4. ↑ Sheridan (1975): s. 66–67
  5. ↑ The Chinese Warlord That Intimidated the Gods Medium. 5.2.2021. Arkistoitu 24.1.2024. Viitattu 24.1.2024. (englanniksi)
  6. ↑ a b 史話》擁八國聯軍姨太太──狗肉將軍張宗昌（張林剛） China Times Group. 25.5.2023. Viitattu 24.1.2024. (kiina)
  7. ↑ a b Patricia Buckley Ebrey: Chinese Civilization: A Sourcebook, 2nd Ed, s. 375. Simon and Schuster, 24.11.2009. ISBN 978-1-4391-8839-2 Teoksen verkkoversio (viitattu 24.1.2024). (englanniksi)
  8. ↑ a b Zhang Zongchang, el del canó del 72 Corporació Catalana de Mitjans Audiovisuals. 29.11.2021. Viitattu 24.1.2024. (katalaani)
  9. ↑ JAPAN: Murder Price Time. 23.9.1929. Viitattu 24.1.2024. (englanti)
  10. ↑ a b Jonathan Fenby: Generalissimo: Chiang Kai-shek and the China He Lost, s. 102. Simon and Schuster, 2003. ISBN 978-0-7432-3144-2 Teoksen verkkoversio (viitattu 24.1.2024). (englanniksi)
  11. ↑ Ages of Conquest: a Kings and Generals Podcast: 3.72 Fall and Rise of China: Red Bearded Honghuzi Kings and Generals Podcast. 7.11.2023. Viitattu 24.1.2024. (englanniksi)
  12. ↑ Denis Crispin Twitchett, John King Fairbank: The Cambridge History of China, s. 286–287. Cambridge University Press, 1978. ISBN 978-0-521-23541-9 Teoksen verkkoversio (viitattu 24.1.2024). (englanniksi)
  13. ↑ Robert Hendrickson: Lewd Food: The Complete Guide to Aphrodisiac Edibles, s. 104. Chilton Book Company, 1974. ISBN 978-0-8019-5766-6 Teoksen verkkoversio (viitattu 24.1.2024). (englanniksi)