Zygmunt Berling
| Zygmunt Berling | |
|---|---|
 Zygmunt Berling valokuvassa vuodelta 1944. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 27. huhtikuuta 1896 Limanowa |
| Kuollut | 11. heinäkuuta 1980 Varsova |
| Sotilashenkilö | |
| Taistelut ja sodat |
Ensimmäinen maailmansota Puolan–Ukrainan sota Puolan–Neuvosto-Venäjän sota Toinen maailmansota |
| Sotilasarvo | kenraali |
Zygmunt Berling (27. huhtikuuta 1896 – 11. heinäkuuta 1980) oli puolalainen kenraali ja poliitikko. Toisen maailmansodan aikana Berling toimi eri johtotehtävissä Neuvostoliitossa toimineissa puolalaisissa yksiköissä. Sodan jälkeen hän jatkoi uraansa poliitikkona kommunistien hallitsemassa Puolassa.
Neuvostoliiton puolella palvelleille puolalaisille Berling oli sankari, mutta muille petturi.
Elämäkerta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Varhainen ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Zygmunt Berling syntyi 27. huhtikuuta 1896 Limanowassa. Hän liittyi vuonna 1912 kivääriyhdistykseen. Ensimmäisen maailmansodan aikana vuosina 1914–1918 Berling toimi puolalaisissa legioonissa ja myöhemmin tukijoukoissa. Vuoden 1918 loppupuolella hän liittyi Puolan armeijaan. Vuosien 1918 ja 1919 välillä hän otti osaa Puolan–Ukrainan sotaan ja Puolan–Neuvosto-Venäjän sotaan. Beling palkittiin toiminnastaan Virtuti Militari-sotilasansiomerkillä.[1]
Sotien jälkeen Berling opiskeli Varsovan sotilasopistossa valmistuen vuonna 1925. Valmistuttuaan hän toimi useissa eri komentotehtävissä vuosina 1925–1927 15. jalkaväkidivisioonassa, vuosina 1930–1932 5. armeijakunnassa ja vuosien 1935–1937 välillä 1. jalkaväkidivisioonan rykmentin komentajana. Vuonna 1937 Berling joutui riitoihin kenraali Stefan Dąb-Biernackin kanssa ja hänet siirrettiin rykmentinkomentajaksi 2. jalkaväkidivisioonaan. Tämän virkansa aikana Berling ajautui vaikeuksiin henkilökohtaisessa elämässään. Hän oli tuhlannut vaimonssa varat ja tämän jälkeen eronnut hänestä jättäen entisen vaimonsa ja lapsensa ilman tukea. Toimintansa takia Berling erotettiin tehtävistään armeijassa.[1]
Toinen maailmansota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Toisen maailmansodanalakessa ja Saksan hyökätessä Puolaan syyskuussa 1939 Berling oli Vilnassa. Myös Neuvostoliiton joukot hyökkäsivät Puolaan vielä samassa kuussa ja Berling internoitiin Starobielskissä. NKVD kyyditti monet internoidut puolalaiset upseerit Harkovaan, jossa heidät surmattiin. Berling vältti kuitenkin monien toveriensa kohtalon. Hänet siirrettiin vankileirille Grjazovetsiin, jossa hän ilmaisi neuvostoviranomaisille olevansa valmis yhteistyöhön heidän kansaan ilman omia poliittisia vaatimuksiaan. Marraskuussa 1940 Berling ja joukko muita puolalaisia upseereja saivatkin aloittaa puolalaisen divisioonan kokoamisen.[1]
Heinäkuussa 1941 Puolan ja Neuvostoliiton välillä allekirjoitettiin Sikorski-Mayski -sopimus, jonka jälkeen perustettiin Neuvostoliitossa toimineet puolaiset joukot kenraali Władysław Andersin alaisuudessa. Berlingistä tuli puolalaisen 5. jalkaväkidivisioonan esikuntapäällikkö. Suuri osa puolalaisista joukoista evakuoitiin Neuvostoliitosta syyskuuhun 1942 mennessä, mutta Berling jäi itse vapaaehtoisesti Neuvostoliittoon. Neuvostoliitossa Berling oli mukana kokoamassa uutta puolalaista divisioonaa, jonka nimeksi tuli 1. Tadeusz Kościuszkon jalkaväkidivisioona. Berling toimi divisioonan komentajana toukokuusta marraskuuhun 1943. Berlingin komennuksessa divisioona otti osaa esimerkiksi Leninon taisteluun.[1]
Elokuussa 1943 Berlingistä tehtiin Neuvostoliitossa toimineen puolalaisen 1. armeijakunnan komentaja yleten samalla kenraaliksi. Toukokuusta heinäkuuhun 1944 hän toimi Puolan armeijan komentajana ja heinäkuusta lokakuuhun 1944 armeijan varakomentajana. Berlingin johtamat joukot etenivät neuvostojoukkojen mukana kohti Puolaa ja ottivat osaa taisteluihin esimerkiksi Dęblinissä, Puławyssä, Magnuszewissa ja lopulta lähellä Varsovaa. Puolan kotiarmeijan joukot olivat ryhtyneet kansannousuun Varsovassa ja Berling yritti johtaa joukkonsa heidän avukseen. Tämä ei kuitenkaan sopinut Neuvostoliiton suunnitelmiin, joten Berling siirrettiin syrjään tehtävistään. Berlingistä tehtiin sotilastehtävien sijaan Puolan kansallisen vapautuksen komitean varajohtaja.[1]
Sodan jälkeen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuosien 1944 ja 1947 välillä Berling toimi kansanedustajana Puolan parlamentissa (Krajowa Rada Narodowa) ajautuen kahnauksiin Puolan työväenpuolueen ja Kansallisen vapautuksen komitean johdon kanssa. Hänet erotettiin kaikista komentotehtävistään asevoimissa hänen väitettyään kilpailijoitaan trotskilaisiksi. Vuosien 1945 ja 1947 välillä Berling opiskeli Kliment Vorošilovin esikunta-akatemiassa Moskovassa ja vuosina 1947–1948 hän oli mukana perustamassa yleisesikunta-akatemiaa Rembertówiin. Berling toimi yleisesikunta-akatemian johdossa vuodesta 1948 vuoteen 1953. Sittemmin hän toimi vuosina 1953–1956 valtion maatilojen ministeriön alivaltiosihteerinä ja vuosina 1957–1970 metsästysylitarkastaja. Vuodesta 1963 hän oli Puolan yhdistyneen työväenpuolueen jäsen ja hän kirjoitti kolmeosaisen muistelman Wspomnienia. Berling kuoli Varsovassa 11. heinäkuuta 1980. Osa puolalaisista on pitänyt häntä petturina, mutta etenkin Neuvostoliitossa palvelleiden puolalaissotilaiden keskuudessa hän oli sankari.[1]
