Äideistä parhain (elokuva)
| Äideistä parhain | |
|---|---|
 |
|
| Ohjaaja | Klaus Härö |
| Käsikirjoittaja |
Jimmy Karlsson Antti Tuuri Kirsi Vikman |
| Tuottaja | Ilkka Matila |
| Säveltäjä | Tuomas Kantelinen |
| Kuvaaja | Jarkko T. Laine |
| Leikkaaja | Darek Hodor |
| Pääosat |
Topi Majaniemi Marjaana Maijala Esko Salminen Michael Nyqvist Maria Lundqvist Aino-Maija Tikkanen |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa |
 Suomi |
| Tuotantoyhtiö | MRP Matila Röhr Productions |
| Ensi-ilta |
30. syyskuuta 2005 |
| Kesto | 108 minuuttia |
| Alkuperäiskieli |
suomi ruotsi |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Äideistä parhain on Suomen vuoden 2006 Oscar-ehdokkaaksi valittu draamaelokuva, joka sai ensi-iltansa 30. syyskuuta 2005. Pääosia Klaus Härön ohjaamassa elokuvassa esittävät Topi Majaniemi, Marjaana Maijala, Esko Salminen, Aino-Maija Tikkanen, Michael Nyqvist sekä Maria Lundqvist.
Taustaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Elokuva Äideistä parhain pohjautuu Heikki Hietamiehen kirjoittamaan samannimiseen romaaniin Äideistä parhain. Elokuvan tarina sijoittuu talvi- ja jatkosodan aikoihin, jolloin Suomesta evakuoitiin Ruotsiin yli 70 000 sotalasta.
Elokuva kertoo yhdeksänvuotiaan Eeron tarinan evakkolapsena Skånessa. Väliin leikataan aikuisen Eeron keskusteluja iäkkään äitinsä kanssa kipeistä sodanajan tapahtumista.
Elokuvaa kuvattiin syyskuusta joulukuuhun 2004. Välissä oli todennäköisesti kuvaustauko.
Elokuva on saanut maailmalla paljon kehuja, ja se on voittanut paljon kansainvälisiä elokuvapalkintoja. Härön filmistä on pidetty esimerkiksi Virossa, Ruotsissa, Egyptissä, Kanadassa, Italiassa ja Saksassa. Helmikuussa 2006 elokuva voitti kolme Jussi-patsasta.
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Elokuva kertoo Eero Lahti -nimisen pojan (lapsena Topi Majaniemi, aikuisena Esko Salminen) tarinan. Eeron isän (Kari-Pekka Toivonen) kaaduttua jatkosodassa pojan äiti (Marjaana Maijala) vaipuu syvään masennukseen ja päättää lähettää pojan sotalapseksi Ruotsiin. Ruotsissa Eero sijoitetaan erääseen skånelaiseen perheeseen. Tarina kuvaa muun muassa Eeron hankaluuksia ylittää ruotsin kielimuuri sekä hänen uuden äitinsä Signen (Maria Lundqvist) tuntemaa mielipahaa, sillä kasvattiäiti olisi tahtonut perheeseen pojan sijasta tytön. Sen lisäksi Eero ikävöi kovasti takaisin biologisen äitinsä luokse ja pelkää jatkuvasti joutuvansa hylätyksi. Signe kuitenkin lopulta alkaa rakastamaan Eeroa, ja kun Eeron tuli aika palata Suomeen, ei hän enää pitänyt biologista äitiään omana äitinään.
Jussi-palkinnot ja -ehdokkuudet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Paras naispääosa (Maria Lundqvist)
- Paras kuvaus (Jarkko T. Laine)
- Paras lavastus (Cian Bornebusch)
Lisäksi ehdokkuudet seuraavissa kategorioissa: paras elokuva, paras miessivuosa (Michael Nyqvist) ja paras käsikirjoitus.
Arvioita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kansan Uutisten Viikkolehden Harri-Ilmari Moilanen arvioi vuoden 2009 televisioesityksen aikaan, että elokuva käsittelee kipeitä ihmissuhdeasioita. Härön viileä ohjaus ja epätasainen näyttelijätyöskentely eivät kuitenkaan täysin onnistu tihentämään tunneilmastoa: varsinainen huipentuma puuttuu. Asiaa ei Moilasen mielestä edesauta Tuomas Kantelisen raskassoutuisena vellova musiikki. Nykyhetkeä ja menneisyyttä filmi hänestä joka tapauksessa yhdistelee elävästi.[1]
Ilta-Sanomien Timo Malmin (2011) mukaan Hietamiehen romaanin filmatisointi on koskettava, mutta samalla laskelmoivan ylitunteellinen. Jarkko T. Laine on tallentanut vaikuttavasti suomalaisesta maisemasta poikkeavat Skånen pellot ja merenrannat. Ohjaajan kosiskelutaipumusta korostaa Malmin mielestä Tuomas Kantelisen pahimmillaan Hollywood-sentimentaalinen musiikkimatto.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Elokuvan kotisivut. (Arkistoitu – Internet Archive)