Sámi soga lávlla

Sámi soga lávlla ehk Saami suu laul om Isak Saba kirotõt luulõtus, miä ilmu aolehen Saǥai Muittalægje aastagal 1906. Saami kongressil aastagal 1986 otsustõdi valliq luulõtus saami hümnis. Arne Sørli kirot' luulõtusõlõ viie. Laulu tekst om ümbre pant kõikihe saami kiilihe.

Hümni sõnaq põh'asaami keelen (parhilladsõn kiräviien)

[toimõndaq | toimõndaq lätteteksti]
Guhkkin davvin Dávggáid vuolde
sabmá suolggai Sámieanan.
Duottar leabbá duoddar duohkin,
jávri seabbá jávrri lahka.
čohkat čilggin, čorut čearuin
allanaddet almmi vuostái.
Šávvet jogat, šuvvet vuovddit,
cáhket ceakko stállenjárggat
máraideaddji mearaide.
Dálvit dáppe buolašbiekkat,
muohtaborggat meariheamit.
Sámisohka sieluin mielain
eahccá datte eatnamiiddis:
Mátkálažžii mánuheabit,
giđđudeaddji guovssahasat, -
ruoškkas, ruovggas rođuin gullo,
juhca jávrriin, jalgadasain,
geresskálla máđiid miel.
Ja go geassebeaivváš gollut
mehciid, mearaid, mearragáttiid,
golli siste guollebivdit
suilot mearain, suilot jávrriin.
Gollin čuvget čáhcelottit,
silban šovvot sámieanut,
šelgot čuoimmit, šleđgot áirrut,
luitet olbmát lávllodemiin
geavgŋáid, guoikkaid, goatniliid.
Sámieatnan sohkagoddi –
dat lea gierdan doddjokeahttá
goddi čuđiid, garrogávppiid,
viehkes vearrevearroválddiid.
Dearvva dutnje, sitkes sohka!
Dearvva dutnje, ráfi ruohtas!
Eai leat doarut dorrojuvvon,
eai leat vieljain varat vardán
sámi siivo soga sis.
Máttarádját mis leat dovle
vuoitán vearredahkkiid badjel.
Vuostálastot, vieljat, miige
sitkatvuođain soardiideamet!
Beaivvi bártniid nana nálli!
Eai du vuoitte vašálaččat,
jos fal gáhttet gollegielat,
muittát máttarmáttuid sáni:
Sámieatnan sámiide!

Hümni sõnaq soomõ keelen (Otto Mannisõ ümbre pantuq)

[toimõndaq | toimõndaq lätteteksti]
Kaukaa alta seitsentähden
Lapin kulma kuumottavi
aava Turjan tunturisto
järvi järven tuolla puolen,
valtahiset harjat, huiput
kohoo kohti ilman kantta,
joet joikaa, korvet kaikaa,
niemet pystyt, rautarinnat,
työntyy tyrskymerta päin.
Tuimat tääl' on talven viimat,
tuulet, tuiskut määrättömät,
Saamen suku sieluin, mielin
silti rakastavi maitaan;
kulkijalle kuudan hohtaa,
roihuavat pohjanpalot,
poro pärskyy koivikossa,
melu täyttää järvet, jängät
pulkankolke talvitiet.
Taas kun kesäpäivän kehrä
kultaa metsät, meret, rannat,
kalamiehet meren, järven
kultakimalteessa keinuu,
kultasotkat soutaa, soiluu
hopeoina Lapin virrat,
välkkyy airo, vilkkuu sauvoin,
miehet laskee lauleskellen
kosket, könkäät, suvannot.
Sortumatta Saamen heimo
kestänyt on vainolaisten
tapporetket, kirokaupat,
viekkaat väärän veron viejät.
Terve, sitkeä sa heimo,
Terve, rakas rauhan juuri,
veljesriidan raastamaton,
veljesveren vuotamaton
Saamen heimo hiljainen!
Saivat esi- isät ammoin
voiton väärintekijöistä.
Veljet, mekin torjukaamme
sitkeästi sortajamme!
Suku vankka Päivän poikain,
ei sua voita vainolainen,
kultakieltäs jos vain vaalit,
taattojen jos neuvot muistat
Saamien on Saamen maa!