Émile Souvestre | |
---|---|
Émile Souvestre |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 15. huhtikuuta 1806 Morlaix, Bretagne, Ranska |
Kuollut | 7. heinäkuuta 1854 (48 vuotta) Pariisi, Ranska |
Kansalaisuus | Ranska |
Ammatti | kirjailija |
Lapset | Marie Souvestre |
Kirjailija | |
Äidinkieli | bretoni |
Tuotannon kieli | ranska |
Aiheesta muualla | |
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Émile Souvestre (15. huhtikuuta 1806 Morlaix, Bretagne, Ranska – 8. heinäkuuta 1854 Pariisi, Ranska[1]) oli ranskalainen kirjailija, jonka äidinkieli oli bretoni[2].
Souvestre aloitti uransa lehtitoimittajana Brestissä mutta lähti 1836 Pariisiin, jossa hän hankki elantonsa kirjailijana ja opettajana. Souvestren onnistuneimpia teoksia ovat kuvaukset bretagnelaisesta kansaelämästä, kuten Derniers bretons (1835–1837) ja Foyer breton (1844). Kirja Un philosophe sous les toits ilmestyi 1851 ja sai Ranskan akatemian palkinnon. Yleisesti ottaen hänellä on teoksissaan moralisoiva ote, eivätkä ne ole kovin omaperäisiä, mutta tyyli on viehättävä. Hän kirjoitti myös esseitä, Causeries historiques et littéraires (1854), sekä vähäisiä näytelmiä.[3]
Souvestren tytär oli feministi ja opettaja Marie Souvestre.[4]
Lisäksi Souvestren novelleja on kokoelmissa: