Adolf Lüderitz | |
---|---|
Lüderitz noin vuonna 1885. |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 16. heinäkuuta 1834 Bremen, Saksan liitto |
Kuollut | 24. lokakuuta 1886 (52 vuotta) Oranjejoki, Saksan Lounais-Afrikka |
Franz Adolf Lüderitz (16. heinäkuuta 1834 Bremen – 24. lokakuuta 1886 Oranjejoki) oli saksalainen kauppias. Hänen hankkimistaan maa-alueista muodostettiin Saksan Lounais-Afrikka, nykyisen Namibian valtion edeltäjä.[1][2]
Lüderitz kävi kauppakoulun. Suoritettuaan kolmivuotisen harjoittelun isänsä tupakkakauppayhtiössä Bremenissä Lüderitz etsi mahdollisuuksia Yhdysvaltojen tupakkamarkkinoilla, löysi työpaikan meksikolaisesta kauppayhtiöstä ja kokeili karjanhoitajan uraa yhtiön vararikon jälkeen. Vuonna 1859 hän siirtyi isänsä tupakkayritykseen. Avioliitto bremeniläisen varakkaan naisen kanssa teki hänestä taloudellisesti riippumattoman. Isänsä kuoleman jälkeen hän ryhtyi johtamaan yritystä, hankki maalaiskartanon ja vietti elämää "puoliksi tupakkakauppiaana ja puoliksi maanomistajana". Lopulta hän suuntautui ulkomaisiin hankkeisiin ja sai keväällä 1882 haltuunsa pääosan Kultarannikolla toimineesta kauppaliikkeestä. Toukokuussa 1883 hänen valtuutettu edustajansa teki namapäällikön kanssa sopimuksen, jolla Angra Pequeñan lahti ja sen ympäristö luovutettiin Lüderitzille. Lüderitz nimesi kauppapaikan Lüderitzbuchtiksi (nykyään Lüderitzin kaupunki Namibiassa). Elokuussa 1883 solmitulla sopimuksella hän osti myös viereisen rannikkoalueen, jonka hän nimesi Lüderitzlandiksi. Lüderitz pyysi toistuvasti turhaan Saksan hallitukselta suojelua hankinnoilleen, mutta sai lopulta 24. huhtikuuta 1884 keisarillisen suojeluilmoituksen. Otto von Bismarckin kielteisen suhtautumisen ja Britannian vastarinnan vuoksi Lüderitzin kauaskantoinen suunnitelma Lounais-Afrikan alueen laajentamisesta Afrikan itärannikolle asti epäonnistui. Lüderitz lähetti useita retkikuntia tekemään uusia ostosopimuksia päälliköiden kanssa ja etsimään käyttökelpoisia raaka-ainevarantoja. Yhteensä hän hankki 580 000 neliökilometrin suuruisen alueen, jolla asui noin 200 000 ihmistä. Lüderitz kulutti vähäisen pääomansa ja yksityisomaisuutensa eikä tehnyt toivomiaan kulta- ja timanttilöytöjä, ja joutui pian taloudelliseen ahdinkoon. Lopulta hänen oli myytävä maansa vastaperustetulle Saksan Lounais-Afrikan siirtomaayhdistykselle. Todennäköisesti 24. lokakuuta 1886 Lüderitz ja hänen toverinsa hukkuivat tutkimusmatkalla Oranjejoella.[1][2]